Iltaa, meikäläinenkin ryhdistyy ja päivittelee. Varoitan jo etukäteen, että jonkinasteinen romaani varmastikin tulossa. Sen verran on ollut kesällä töissä kiirettä, että hallille ei ole tullut kerettyä, kun matkaa on reipas 70km. jotain kuitenkin aina välillä kerennyt tekemään, viimeistään silloin, kun on ollut pakko tehdä jotakin.
Aero kolkki tuli hommattua, kun sellaista on tullut enempi taikka vähempi kuumoteltua siitä saakka, kun kortin aikanaan sain. Priimaan ei ollut varaa, niin piti tyytyä vähän enemmän maailmaa nähneeseen. Ostaessa oli jo tiedossa, että nestettä katoaa ja kansipahvin vaihto oli edessä. Uusi pahvi ja stefat kulkikin pitkään kontissa, mutta kyllästyin lopulta lisäämään nestettä ja pistin vaihdellen.
Kovin oli öljyistä ja paskaista. Tais kolmos- ja nelospytyssä olla eniten vettä. Näkyi myös pahvista, joka oli ottanut itseensä. Lohkon tiivistepinnan kävin läpi tiivistejäämien poistamiseksi. Kannelle koitin tehdä budjetin rajoissa remonttia. Veskulta sain pienellä varoitusajalla uudet venavarrenkumit. Kiitokset siitä Kangasalle. Venttiilit läppäsin, jonka jälkeen kansi kävi pesussa ja sen jälkeen plaanattavana.
Elkäähä vittuilko. Mutta merkit saatto kadota plaanatessa. Ehkä ton järjestyksen muisti ilmankin.. Varsinkin kun kirjotti vielä käänteises järjestyksessä nuo luvut...
Tän kelpas lyyä paikalleen uusien tiivisteiden kera.
Takaisin laittaessa kaikki meni aikas kivasti. Yhden pinnapultin sain poikki ja emäntä meinas vähän hallilla närkästyä, kun yhden aikaan yöllä raikas kirosanat hallissa. Vastakierretapilla onneksi irti. Kas kummaa, kyllä se veden katoaminen vaan lakkas, kun sai auton takaisin ajoon. Kansirempan yhteydessä tuli todettua Mitsun olevan jo ehtoopuolella, mutta "kyllä se vielä kestää". Ja kestikin, ehkä 400 kilometriä. Sen jälkeen meidän seurueesta tuli savukone. Mukavaa vaihtelua, kun savun väri vaihtui kuitenkin valkoisesta siniseen. Mites sais lisää sävyjä?
Hetken aikaa sinnittelin vanhalla mutkalla, kun duunissa piti käydä jollain. Sain sitten vähän ajetun Mitsun kohtuu hintaan ja savutus lakkasi siihen. Vedotkin parani jonkun verran. Vieläkään en oo tainnu yli 5k kierrättää, että ei tiiä miten toi oikeesti vetää.. Turbo oli näppituntumalta ihan timmit, mutta ujeltaa. Vanha ei ujeltanu koskaan. Sain jo vinkin, että kuminuijalla vois kokeilla imupuolta kopauttaa, josko kokoonpano eläis sen verran, että lakkais. Mutta mistä tollanen ujellus loppuu? Ei toi turbo finaalissa ole ja ujeltaa vienosti jo alipaineen puolella. Hukkuu murinaan, sitten kun mennään ahdon puolella...
Uus kiiltavä mutka paikallaan.
Viime kesänä sukuun tulleesta vapariavosta alko huolestuttavasti öp-valo palamaan, kun ajaa lämpöiseksi. Sen kummemmin diagnoosia tekemättä päädyin hankkimaan siihen käyttärikoneen. Ajattelin, että näin selviää helpommalla. Irralliset koneet maksaa saman verran, kun kokonainen auto, niin päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun. Kävin pk-seudulta noukkimassa tollasen maltillisesti ajetun karvalakkisatkun, joka toimii elintenluovuttajana. Ainoo plussa B206 lohko ilman tasapainohilppeitä. Tostaki tulee kohta jotaki käyttökelposta osaa myyntiin.
Nosoturi sanoi itsensä irti, niin alottelin avon koneenvaihtoo lattiatasossa hallitunkki ja norsu kaverina. Etukelkka lepää lattialla ja odottelee seuraavaa vapaapäivää. Onneksi kesäkin on kohta ohi, niin saa avon sopivasti talveksi valmiiksi, sitten joskus aikanaan..
Ettei olis jonossa tarpeeks autoja, käytiin yksi poimimassa Iittalasta, kun oli edullisesti vähän ajettu T7 kolkki turbovikaisena. Ollaan me vaan urpoja, kun tätäkin hinattiin se 60km keskellä yötä Nokialle.
Lopetan tarinoinnin fiilistelykuvaan. Kansirempan ja turbon vaihdon jälkeen käytiin emännän kanssa oikeen Turkkusessa. Yksi fiilistelykuva golf-kentältä.
Petteri ollut apuna rempassa ja varmaan avon konetta koitetaan lähiaikoina vaihdella kimpassa, kun töiltä kerjetään..