Sori Teemu, että käytän sun ideaa, mutta päätin laittaa tänne vähän omaakin historiikkia siitä, millaisia katiskoja mulla on tässä aikojen saatossa ollut. Vaikka joukossa ei ole kuin 1 Saab, saanen tämän foorumilla anteeksi? Vilahtaa tuolla kuitenkin mainintoja tuttavien saabeista, sekä parista muusta ruotsalaiskulkineesta. Tällä merkkifoorumilla on kuitenkin mun mielestä paras ja suopein henki, muita ei voi edes verrata tähän. Ehkä tämä toimii eräänlaisena terapiana ja selityksenä kaikelle, ehkä ei.
Eka auto oli 2 vuotta ennen kortin saamista enoni kuolinpesästä lunastettu Mitsubishi Colt 1,2 ’86 ”Super”. Muuten auto oli hyvässä kunnossa, vain 126tkm ajettu, mutta pieniä ruosteenalkuja löytyi. Mm. takapyöränkaaret sai maalata jokaisen talven jäljiltä uusiksi. Kortin saatuani ’96 tämä toimi käyttöautona seuraavat 10 vuotta opiskelu-, armeija- yms. rahattomuussyistä. Takakontin 10" subbari vaihtui aikanaan lastenvaunuihin. Kavereilla oli GSI-kadettia, A-vectraa, Twincam-corollaa yms. Yhdellä kavereista, joka pääsi huomattavasti aikaisemmin työelämään, oli uudehko og93 diesel. Tämä oli ensimmäinen Saab jolla ajoin. Myös sisko ostin erittäin hyvin pidetyn ja vähän ajetun og900:sen, mutta myi sen pian pois, kulutti kuulemma vähän liikaa..Mutta takaisin Mitsuun. Auto on edelleen mulla tallissa, pieniä kohennuksia auton kuntoon on jo tehty.
Vuonna ’98 armeijassa tuli erehdyttyä lukemaan sotkussa veekasia. Virhe. Jenkki oli saatava. ’99 Kesällä kotiuduttuani ostin tämän Dodge Lancer ’61:sen. 225 + 904 + 7 ¼ kertonee jenkkimiehille, että mikään asfaltinrullaaja ei ole kyseessä, mutta fiiliksiin tällä pääsi mainiosti. Muistaakseni kolme kesää tällä ajelin. ikimuistoisin reissu tällä oli kuskina naapuripitäjän olutfestareille. Olin unohtanut ruostemönjästä tukossa olevan jäähdyttimen hanan auki-asentoon. Se aukesi tietysti lämmettyään juuri kun päästiin parkkikselle. Sieltä tuli ihan jäätävä lammikko ruosteista vettä parkkikselle. Koneen jäähdyttyä kannoimme uudet vedet koneeseen baarin vessasta tuopeilla. Auto on edelleen tallissa, mutta sen kanssa kävi klassiset, eli aloitin liian ison projektin. Auto atomeiksi ja 4d – 2d muutos käyntiin. Siihen päälle perheen perustaminen ja 90-vuotiaan talopommin ostaminen, niin kaikki tietää miten siinä käy.
Ennen toisen lapsen syntymää vuonna 2006 piti ostaa isompi auto. Ja kun en ihan normaali ole, niin valinta ei kohdistunut järkevään tila-autoon, vaan 2d jenkkicoupeen! Ford Thunderbird 3,8 V6 ’91 oli yhdistettynä käyttö- ja harrasteautona seuraavat 6 vuotta kuskaten mm. kärry perässä remppatarvikkeita taloa varten. Isoin remppa tuli kannentiivisteen antauduttua (tyyppivika) kesken pahimman taloremonttirumban. Auto on edelleen tallissa, pieniä kunnostuksia on tehty, olihan se tuossa yhtenä loppukesänä taas ajossakin.
Toiseksi käyttöautoksi T-birdin rinnalle tuli hankittua Volvo 850 10-venasella vaparibensakoneella + automaatilla. Hienokuntoinen auto, nätti väri mutta söi bensaa ihan huolella. Tästä tuli ensimmäinen auto, jonka myin pois.
Tilalle tuli mk1 V70 dieselautomaatti. Tähän tulikin sitten kilometrejä 255tkm – 400tkm. Lopulta kyllästyin nivelten, laatikkoöljyjen ja syöttöpumpun remmin vaihto/säätöhommiin ja myin tämän pois. Tuo syöttöpumpun hihna hävitti mm. kerran hampaansa jättäen tielle. Päätin, että jatkossa ostan vain ketjukoneisia ja manuaalivaihteisia autoja.
Päätimme kokeilla järkiautoilua. Yllätys, ei onnistunut. Tällä erittäin hienokuntoisella, alle 100tkm ajetulla ruostesuojatulla Civicillä olisi varmaan ajanut maailman tappiin, mutta henki puuttui eikä se oikein muutenkaan sopinut meidän ajoihin. Meni vaihtoon alle vuodessa.
Civicin tilalle tuli BMW 316i ’01. Penarit olivat aina kiinnostaneet, ja olen halunnut omistaa 3-sarjalaisen. Vajaatehoinenhan tämä 316 on, mutta ajettavuus on enemmän kuin kunnossa. Suupielet nousi korviin, kun tällä kotiin kurvaili. Auto on nyt seisonnassa tallissa. Tein siihen ison huollon kesällä. Tarvittaessa tämä saa toimittaa sijaisauton virkaa, jos jompikumpi käyttis hajoaa pahemmin. Tällä(kään) kun ei enää mitään arvoa ole, korkeintaan kilohinnan siitä myydessä saisi.
Volvon tilalle tuli aikanaan Saksasta käytettynä tuotu BMW 320d manuaalina. Sain pikkuvikaisena tämän vähän halvemmalla. Tämä on tosi hauska laite, varsinkin nyt talvella. Tehoa löytyy tarpeeksi, ja ajettavuus on hyvä. M47 kone myös kuuleman mukaan kestää niin pitkään kuin dieseliä pumpusta saa, kunhan irtoavat imusarjan läpät on poistettu. Yritin tätä myydäkin viime kesänä, mutta tuloksetta. Ensimmäinen puhelu tuli vasta, kun olin pudottanut hinnan aivan naurettavalle tasolle. No, enää en tätä myy. Ihan loistava kakkosauto. Kuva tänä aamuna otettu.
Tämän sitten tiedättekin. Lunastin puolitutulta satasella, oli jo ehtinyt tilaamaan rompparin hakemaan. Jotenkin nämä ng900-og93 –mallit ovat aina kiinnostaneet. OG93 diesel oli mulla vaihtoehtona silloin, kun ostin tuon 320d:n. Tuli päädyttyä tutumpaan E46:seen, mutta ajatus Saabista ei jättänyt rauhaan.
Viime toukokuussa tuli tuotua Saksasta toiseksi käyttöautoksi ’07 325d M-sport. On kyllä hyvin säilynyt yli 11 vuotta vanhaksi autoksi, mittarissa oli ostohetkellä 108tkm. Irrottelin tästä kesällä muoveja, ja massaruiskulla suihkin alustaan ja koteloihin suojaa korroosiopeikkoa vastaan. isompi mörkö taitaa kuitenkin olla se, että pian tällaisella dieselillä ajavat varmaan viedään kohta lusimaan pahimpina ympäristörikollisina mitä maa päällään kantaa.