10.1.2009 Op Suonenjoki ralli takana. Kuvasarja kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Auto kyytiin ja lauantaina nokka kohti Suonenjokea
Kartturi tutustumassa tiekirjaan. EK 2:n pituus pisti mietteliääksi. Jo etukäteen 27 km erikoiskoe tuntui haasteelta.
Katsastuksen jälkeen korvaamaton tallipäällikkömme pisti Saabin alle piiikkipyörät. Liukasta tuntui olevan meillä, mutta niin myös muilla.
Startti tapahtui aivan Suonenjoen keskustasta.
Se mitä eniten yritettiin välttää, tapahtui sitten aivan EK 2:n loppupuolella. Katsojia ei ollut lähellä, että auto olisi saatu takaisin tielle.
Sunnuntaiaamuna Saab piti vielä hinata maasturilla tallille, koska pakettiauto-traileri yhdistelmä ei sinne päässyt.
Kaiken pahan alku ja juuri, kytkimen työsylinteri.
Myös vaihdekeppi otti pahasti itseensä kisan aikana. Keppi ei kestänyt kovaa kättä ja kytkimen puutetta.
Yhden kisan kokemuksen turvin matka, muut valmistautumistoimenpiteet, tiekirjan ja numeroiden noudot yms. toimenpiteet sujuivat jo mallikkaasti. Katsastuskin sujui hämmästyttävän nopeasti ja katsastaja merkitsi myös osastointimme hyväksytyksi katsastuskorttiin.
Katsastuksen jälkeen lisäsimme vielä bensaa varmuuden vuoksi, sillä meillä ei ollut tarkkaa käsitystä siitä, että paljonko esimerkiksi 27 km ek siirtymineen vie bensiiniä. Tankkauksen lisäksi toimenpiteinä tarvittiin vain piikkipyörät auton alle. Auto tuntui hyvältä ja toimi hienosti.
Noin kello 13 starttasimme matkaan Suonenjoen keskustasta. Yleisöäkin oli kertynyt paikalle jonkin verran.
Ensimmäinen siirtymä meni ongelmitta ja löysimme pienen koukkauksen jälkeen AT:lle. Kävin vielä takana lähtevälle ilmoittamassa, että väistän kiltisti kun hän ilmestyy takapuskuriin. Numerolla 113 ajoi Volvo 242:lla Ilpo Saari. Ilpo ilmoitti, että tuskin saa, koska ei ole ajanut rallia 15 vuoteen.
Hiukan taisi olla meillä jännitystä kabiinissa, koska auto lähti viivalta liikkeelle ennen kuin kaikki lähtövalot olivat sammuneet. Mielestämme selvä varaslähtö, mutta siitä ei kyllä tullut merkintää aikakorttiin. Pitää selvittää, että missä vaiheessa varaslähdöt huomioidaan. Itse pätkä oli varsin pientä ja liukasta tietä. Mutka, mutka ja ylös, alas ja mutkia toisen perään. Kartturin mielestä auton perä tuntui olevan jatkuvasti irti. Ensimmäinen EK oli noin 7 kilometriä ja se oli juuri sopivan pituinen pätkä. Sillekin mahtui pari sellaista OHO! tilannetta. Maaliin saavuimme melkein peräkkäin takana lähteneen kanssa, joten oli aivan selvä, että seuraavalla 27 km EK 2:lla tullaan näkemään ohituksia.
EK 1 ja EK 2 väliselle siirtymälle oli varattu jopa 1 tunti aikaa, joten perillä oli hetki aikaa odotella. Juttelimme muiden autokuntien kanssa ja totesimme, että aika liukasta tuntui olevan. Heti jos ajautui urien ulkopuolelle niin oli ongelmia pitää auto hanskassa.
EK 2:n lähtöön pääsimme ilman ongelmia ja vauhdikkaan lähdon jälkeen, kun todennäköisesti olin vaihtamassa kakkosta silmään, niin kytkin meni taas aivan löysäksi. Kakkonen löytyi kuitenkin ja samoin kolmonen. Ohjaamoon tuli kitkerä haju ja ajattelimme jo pysähtyä, mutta sitten haju hävisi. Matka jatkui tästä eteenpäin ilman kytkintä, mutta eteenpäin päästiin varsin hyvin ilman sitäkin.
Pituutensa ja teknisten ongelmien takia EK 2 oli melkoinen haaste kokemattomalle kuljettajalle. Jo ennen pätkän puoliväliä meidät oli odotettavasti ohittanut kaksi autokuntaa. Ensimmäinen kunnon ajovirhe sattui EK 2:n puolivälissä. Tiukan vasemman 90:n jälkeen auto oli mutkassa vähän liian poikittain ja renkaat hivenen väärässä suunnassa. Vasen etupyörä haukkasi penkkaan ja sitten mentiin sisäkurvin puolelle. Lunta oli kuskin ikkunan alareunaan saakka. Olin tässä vaiheessa jo varma, että tämä oli sitten tässä. Paikalla oli kuitenkin erittäin avuliaita ja riuskoja katsojia. Auto suorastaa heitettiin ojasta tielle ja saimme vielä alkuvauhditkin, että sain ykkösen silmään. Ihme ja kumma, olimme taas matkalla.
Jossakin vaiheessa vaihdekeppi oli kuitenkin ottanut itseensä ja vaihteet eivät enää löytyneet kovin hyvin. Nelosta ei ensin enää löytynyt ja sitten keppi vääntyi vielä jotenkin, jolloin muidenkin vaihteiden kanssa tuli ongelmia. Kokenut kuljettaja olisi tässä vaiheessa ottanut vauhdin täysin pois ja körötellyt EK:n maaliin.
Pääsimme jotenkin noin 25 km:n kohdalle, kunnes se eniten varomani asia tapahtui. Vasemman mutkan jälkeen tuli pieni nyppy, jonka jälkeen tuli melko tiukka vasen. Hain nypyllä kakkosta, mutta vaihdekeppi pyöri vain holtittomasti. Samalla ajoin hiukan sivuun oikealle urista ja auto nousi kevyen irtolumen päälle. Yritin korjata ohjaamalla takaisin vasemalle, mutta koska vetoa ei ollut etupyörillä niin auto jatkoi tangentin suuntaan. Siinä vaiheessa seisoin vain jarrulla ja toivoin, ettemme mene kovin syvälle.
Auto pysähtyi aika siististi penkkaan ulkokurviin. Vauhtia ei ollut tuossa vaiheessa kovinkaan paljon, mutta sen verran, että vasen etupyörä putosi tieltä. Paikalla ei tietenkään ollut katsojia, eikä autoa kahdestaan saanut mihinkään. Tällä kertaa kisa loppui sitten ulosajoon. Laitoimme varoituskolmion paikoilleen ja näytimme meidän jälkeen lähteneille (noin 119 auto...) varoitusmerkkiä, jottei kukaan olisi ajanut samaan kasaan. Pari kertaa näytti siltä, että meni aika läheltä.
Jouduimme odottelemaan varsin monta tuntia ennen kuin saimme auton takaisin traileriin ja pääsimme kotiin. Purkuauton perässä tuli onneksi ystävällisen harrastajan ohjaama maastoauto, joka varsin helposti kiskaisi Saabin penkasta. Tarkastelun jälkeen havaitsimme, että ulosajoista selvittiin vain kuljettajan henkisillä vaurioilla.
Jyväskylässä ylimääräistä ohjelmaa aiheutti vielä se, että vetoautomme ei pystynyt liukkaudesta johtuen vetämään Saabia tallille viemää mäkeä ylös. Mäen allekkaan autoa ei voinut jättää, koska vieressä kulkee vilkasliikenteinen tie ja auto olisi varmaan joutunut tihutyön kohteeksi yön aikana. Hinasimme sen hätäratkaisuna työpaikkani autotalliin aivan keskustaan. Oli siinä ohikulkijoilla ihmettelemistä, kun historikkimme kulki köyden päässä.
Tänään sunnuntaina kävimme sitten maasturilla hinaamassa Saabin kotitalliin tarkempaa analyysiä varten. Nyt näyttää, että kytkimen työsylinteri on korkannut, koska neste vuotaa männän juuresta. Vaihteen vaihtajaa ei olla vielä tarkemmin tutkittu, mutta jotakin sieltä on varmasti mennyt rikki.
Seuraavaksi ohjelmassa on kytkimen ja vaihteen vaihtajan korjaus. Sen jälkeen alle on pakko saada testikilometrejä, jotta kytkimen kestävyys voidaan todeta. Rakennamme sen nyt tarvittaessa vaikka valuraudasta, jotta sen takia ei seuraavassa kisassa tarvitse keskeyttää. Samoin molemmat kuljettajat tarvitsevat harjoituskilometrejä.
Kokemusta tuli siis jälleen runsaasti. Haluamme myös kiittää Karia avusta ja toivottavasti tämä oli pitkän sekä menestyksekkään tallipäällikköuran alku;)