Viimeinen Mohikaani - Saab 9-3 SS 1,9 TTiD Linear -11
Lähetetty: Pe Kesä 16, 2017 09:51
Luodaanpa käyttökulkineellekin jonkinlainen päiväkirja.
Viime syksynä farmarimallin Viiru-Femma vaihtui otsikon kulkineeseen. Muutama muukin merkki oli myös harkinnassa mutta vaimon kanssa todettin, että kerran vielä, Sam. Hommasimme siis yhden suurin piirtein viimeisistä Suomessa myydyistä 9-3:ista. Vuosimalli on 2011, kilometrejä oli tuolloin mittarissa 99tkm ja väri Jet Black. Hakusessa oli nimenomaan dieselkoneinen ja mieluusti automaatti. Jälkimmäisestä joutui valitettavasti tinkimään, sillä vuosimallin -08 jälkeen vaikuttivat Suomesta löytyvät tomaatti-dieselit olevan yhden käden sormilla laskettavissa ja nekin yksityisillä. Valinta piti siis tehdä käsivaihteisen Saabin ja automaattivaihteisen jonkin muun merkkisen välillä. No, onpahan ainakin paperilla pienehköt päästöt, jopa erittäin pienet verrattuna automaatti-Femmaan.
Yksi Griffin-asusteinen farkku 9-3 olisi löytynyt samalla hintaa mutta se oli enemmän ajettu ja ostamaamme yksilöön oli remmi juuri vaihdettu, joten valinta oli aika helppo tehdä.
Femmaa ja Kolkkia on tälläkin foorumilla vertailtu keskenään ja kyllä kaksi NG-kolkkia ja yhden OG Femman omistaneena täytyy sanoa, että 9-3 on koriltaan selkeästi jämäkämmän tuntuinen Femmaan verraten. Femman sport-alusta uretaanipuslineen yms. oli kyllä oikein hyvä ja kaikkea, mutta kori oli vain yksinkertaisesti löysempi. Samalla täytyy todeta, että -11 mallin 9-3 sisusta tuntuu selkeästi laadukkaammalta kuin -07 mallin 9-5. Molemmat on toki jo konsernimankoilla ja mittaristoilla, mutta siltikin. En tiedä, kerettiinkö Spykerin aikana tuon asian suhteen tehdä jonkinlaista ryhtiliikettä, mutta jotenkin se premium paistaa tuossa 9-3:ssa selkeämmin. Linearin myötä tuossa on puolinahkaiset perusjakkarat, jotka ovat kuitenkin hyvässä kunnossa ja kuskin penkki luonnollisesti sähköllä. Aikaisempaan -03 Kolkkiin verraten tuntuvat paremmin tukevilta.
6 tuhatta kilometriä on itsellä kertynyt mittariin reilun puolen vuoden aikana ja meno on ollut suhteellisen huoletonta. Akku tuli vaihdettua alkuun ja suhteellisen vähän ajetut kitkat vaihtuivat piikkipyöriin. Kerran talvella ABS/EPS heitti vaimolla herjat tauluun, mutta muuten aika huoletonta menoa. Katsastuskin meni heittämällä läpi. Loppupään 6-lovisen välityksiä on moitittu ja tähän täytyy yhtyä. Jotenkin odottaisi 130-heppaiselta tuplaturbodieseliltä vähän enemmän nöyryyttä, mutta välitykset vaativat kaupunkipyörittelyssä ahkeraa vaihteiden käyttöä ja kaasupoljinvaste on ehkä vähän äkkiväärä. Liekö sitä sitten oppinut vähän liian hyvälle Femman Aisawarnerin kanssa? Maantiellä kolkki taittaa matkaa vakaasti. Kutonen tuntuu luontevalta lähinnä 90 km/h mittarinopeudesta alkaen ja toki ohittaessa saa pienempää hakea silmään. Kieltämättä Femman Mitsu/Aero BP -softa/Aisin-Warner oli ohitustilanteissa aika nannaa.
No, tällä olisi tarkoitus mennä ainakin seuraavat 5 vuotta. Sen jälkeen käyttöautossa tulee valitettavasti merkki vaihtumaan. Silloin pitää katsoa minkälaisia sähkö/pistokehybridiautoja on tarjolla. Päivittelen tähän ketjuun kuulumisia sitä mukaa, kun niitä tulee.
Viime syksynä farmarimallin Viiru-Femma vaihtui otsikon kulkineeseen. Muutama muukin merkki oli myös harkinnassa mutta vaimon kanssa todettin, että kerran vielä, Sam. Hommasimme siis yhden suurin piirtein viimeisistä Suomessa myydyistä 9-3:ista. Vuosimalli on 2011, kilometrejä oli tuolloin mittarissa 99tkm ja väri Jet Black. Hakusessa oli nimenomaan dieselkoneinen ja mieluusti automaatti. Jälkimmäisestä joutui valitettavasti tinkimään, sillä vuosimallin -08 jälkeen vaikuttivat Suomesta löytyvät tomaatti-dieselit olevan yhden käden sormilla laskettavissa ja nekin yksityisillä. Valinta piti siis tehdä käsivaihteisen Saabin ja automaattivaihteisen jonkin muun merkkisen välillä. No, onpahan ainakin paperilla pienehköt päästöt, jopa erittäin pienet verrattuna automaatti-Femmaan.
Yksi Griffin-asusteinen farkku 9-3 olisi löytynyt samalla hintaa mutta se oli enemmän ajettu ja ostamaamme yksilöön oli remmi juuri vaihdettu, joten valinta oli aika helppo tehdä.
Femmaa ja Kolkkia on tälläkin foorumilla vertailtu keskenään ja kyllä kaksi NG-kolkkia ja yhden OG Femman omistaneena täytyy sanoa, että 9-3 on koriltaan selkeästi jämäkämmän tuntuinen Femmaan verraten. Femman sport-alusta uretaanipuslineen yms. oli kyllä oikein hyvä ja kaikkea, mutta kori oli vain yksinkertaisesti löysempi. Samalla täytyy todeta, että -11 mallin 9-3 sisusta tuntuu selkeästi laadukkaammalta kuin -07 mallin 9-5. Molemmat on toki jo konsernimankoilla ja mittaristoilla, mutta siltikin. En tiedä, kerettiinkö Spykerin aikana tuon asian suhteen tehdä jonkinlaista ryhtiliikettä, mutta jotenkin se premium paistaa tuossa 9-3:ssa selkeämmin. Linearin myötä tuossa on puolinahkaiset perusjakkarat, jotka ovat kuitenkin hyvässä kunnossa ja kuskin penkki luonnollisesti sähköllä. Aikaisempaan -03 Kolkkiin verraten tuntuvat paremmin tukevilta.
6 tuhatta kilometriä on itsellä kertynyt mittariin reilun puolen vuoden aikana ja meno on ollut suhteellisen huoletonta. Akku tuli vaihdettua alkuun ja suhteellisen vähän ajetut kitkat vaihtuivat piikkipyöriin. Kerran talvella ABS/EPS heitti vaimolla herjat tauluun, mutta muuten aika huoletonta menoa. Katsastuskin meni heittämällä läpi. Loppupään 6-lovisen välityksiä on moitittu ja tähän täytyy yhtyä. Jotenkin odottaisi 130-heppaiselta tuplaturbodieseliltä vähän enemmän nöyryyttä, mutta välitykset vaativat kaupunkipyörittelyssä ahkeraa vaihteiden käyttöä ja kaasupoljinvaste on ehkä vähän äkkiväärä. Liekö sitä sitten oppinut vähän liian hyvälle Femman Aisawarnerin kanssa? Maantiellä kolkki taittaa matkaa vakaasti. Kutonen tuntuu luontevalta lähinnä 90 km/h mittarinopeudesta alkaen ja toki ohittaessa saa pienempää hakea silmään. Kieltämättä Femman Mitsu/Aero BP -softa/Aisin-Warner oli ohitustilanteissa aika nannaa.
No, tällä olisi tarkoitus mennä ainakin seuraavat 5 vuotta. Sen jälkeen käyttöautossa tulee valitettavasti merkki vaihtumaan. Silloin pitää katsoa minkälaisia sähkö/pistokehybridiautoja on tarjolla. Päivittelen tähän ketjuun kuulumisia sitä mukaa, kun niitä tulee.