Foorumi – Saabclub.fi

Tämä oli/on meille perheen ensimmäinen yhteinen . Muutettuamme maalle tuli aito tarve kahdelle autolle ja saimme vaimoni isältä tämän: Saab 900, vuosimallia 1988, viistokeula, neljä ovea ja 8-venttiiliä. Mekaanisella ruiskulla ja ohjaustehostimella varustettuna. Värinä magenta brown ja tietysti punaisella sisustalla.

Tämä yksilö on ollut varmaankin aina enemmän tai vähemmän puhdas käyttöauto, mikä näkyy. Hajonneet jutut on korjattu ja jotain käytännön parannuksiakin on tehty. On myös mielenkiintoisia ratkaisuita, kuten lisätty ryyppynappi. Pohja ja kotelot ovat joskus saaneet Tectyliä, mutta sitä on myös säännöllisesti paikattu.

Auto pysyi melko hyvin katsastettuna vara-autona viime syksyyn asti, jolloin se pomppasi ruostevaurioiden takia leimalta: pientä paikattavaa pohjassa, mutta ovien alareunat olivat katsastajalle liikaa. Koska hyviä varaovia ei viime syksynä löytynyt, niin leimauskin jäi. Auto varastoitui jälleen entiseen kuivuriin odottamaan. Vierelleen se sai talveksi ja kevääksi keulasta kolaroidun vertaisensa, jota on purettu pikkuhiljaa ja runko lähtee jonkun ajan kuluttua viimeiselle matkalle. Nyt löytyy monia varaosia sitten tuplanakin, koska meille varastoitui aikaisemmin myös erään toisen sukulaisen 900-varaosavarasto eli jostain purkuautosta haalitut oleelliset osat.

Tämän projekti on jälleen enemmän käyttö- ja kunnostuspäiväkirja kuin projekti. Yksilö eli tuttavallisemmin Putte on teknisesti ok. Kilometrejä korilla on noin 295k, moottori on kertaalleen vaihdettu. Meidän aikana kytkin rempattiin ja ainakin vesipumppu on vaihtunut, perushuoltojen lisäksi.

Tänään rupesin kaivamaan autoa esille ja kunhan akunkengät sai kiinni, niin käyntiin lähti helposti. Jarruissakaan ei ollut ongelmaa, joten kipaisin (toisella autolla) hakemaan konttorilta siirtokilvet. Seuraavaksi Putte lähtee hitsaajalle, joka tekee kahdeksasta ovesta neljä hyvää sekä käy pohjan läpi. Mikäli pohja ei ole katastrofaalisessa kunnossa (ei pitäisi olla, kop kop), niin ensimmäinen välitavoite on tuore leima. Sitten Putte pysynee liikennekunnossa, säännöllisen epäsäännöllisessä käyttöajossa sekä ensisijaisesti sijaisautona.

Talvirengasjumppaa täytyy hieman tehdä, Toffe sai uudet rinkelit alle ja siitä jäi soppelit (tosin 9-5:een liian pienet) renkaat vapaaksi. Peltivanteita on nurkissa enemmänkin, mutta silti alut olisivat kivat. Yhdet kävin jo hakemassakin, mutta hieman ohi menevä ET ja 7” leveys ei ollut voittoratkaisu. Rahallista kärsimystä tästä hudista ei juuri tullut, eiköhän nämä samoilla kympeillä saa myytyä jonkun tonnarin alle

Jos ensimmäinen välitavoite oli leima, niin mikä on toinen ja toisaalta mitä sen jälkeen? En vielä itse tiedä, että mihin tällä pyrin, mutta ajatuksellisesti mennään seuraavasti: käyttökelpoinen ja luotettava kampe, jolla haluaa ajaa kaikkina vuodenaikoina. Pitää aiheuttaa iloa ympärilleen tai ainakin itselleni, jos ei muuta niin pienen virneen muodossa. Ulkomuodoltaan vastavirtaan kulkija: renttumainen, mutta silti niin toimiva. Salonkikelpoista (lue: museoitavaa) tästä ei koskaan tule, tällä tehdään bändin keikkareissut.

Ja jostain syystä olisi mahtavaa etanolisoida tämäkin.

Projekti etenee: eilen tuli puhelu, että peltihommat on tehty!

Kaikki ovet läpikäytiin ja alareunat tehtiin uusiksi, samalla Magenta Brown sai vähän kiiltomustaa alareunoihin. Pyysin laittamaan "jotain maalia", koska jossain vaiheessa tuo mahdollisesti maalataan tai muuten vaan pidetään törkeän näköisenä. Ovien lisäksi kuskin ja repsikan puolen lattiaan oli laitettu jokunen neliösentti uutta peltiä, akkutelineen pohja oli uusittu ja mitäköhän vielä. Hommien määrään ja ilmeiseen tuntimäärään nähden hinta oli jopa edullinen. Käyttöarvo kasvoi varmasti enemmän kuin myyntiarvo, mutta eipä tuo myyntiin ole menossakaan.

Seuraava etappi on varailla autolle sopivalle päivälle katsastus joko korjaus- tai kotipaikkakunnalta ja laittaa auto liikenteeseen. Ja sitten hakea leima. Vähän tosin tarvinnee jarruja koputella ja pientä läpikäyntiä tekniikan puolelta harrastaa ennen kuin kehtaa aikoja sopia. Jotain öljytippaakin Saab jättää jälkeensä, ehkä sekin on hyvä vilkaista. Talveksi onkin sitten hyvät renkaat odottamassa vanteille laittoa.

Ja jotta harrasteita riittäisi, niin noudin peräkärryllisen sekalaista purkuosaa "kun halvalla sai" ja noin kahden purkusatkun verrankin on kaikenlaista. Nyt niitä on sitten tuolla myyntipalstalla myynnissä: viewtopic.php?f=19&t=185454

Tälle päivälle sai hoideltua hieman normaalia aikaisemman lähdön työpaikalta, joten Puttea noutamaan ja katsastusta kohti. Matkalla ”suorinta reittiä katsastukseen” joka oli n. 80km päässä oli sopivan sivutievalinnan ansiosta tilaa ja mahdollisuus herkistellä jarruja, ja siinä tuli huomattua että takajarruissa ja käsijarrussa eroa turhankin paljon. No, kaulukset pystyyn, leuka rintaan ja mennään eikä meinata! Pakoputkikin jostain röpelsi harmillisesti.

Matka meni mukavasti ja tankkaustauolla tankkiin 95e10:ä, sitten vielä viimeiset valtatiekilometrit ihan diesel-ukkona pienemmällä vaihteella, jotta karsta palaa pois. En kyllä tiedä onko 8-venttiilisen bensakoneen kanssa mitään iloa siitä, mutta tulihan ajeltua. Matkalla yhtenä ikävänä puolena oli huomata hyytymiset vitonen silmässä kovimmissa ylämäissä, mutta voi olla että vajaatehoisuustunne on Toffen ja käyttisvolkkarin sopivasti ylilyövän tehotuntemuksen ansiota.

No mutta. Katsastuksessahan kävi niin, että hyvin kävi! Leima vuodeksi ilman kirjallisia huomautuksia (parista jutusta katsuri kehtasi kuitenkin mainita). Jarrutkin olivat epäilyksistä huolimatta hyvällä mallilla. Ensimmäinen tavoite on siis saavutettu. Sopivasti rujon näköinen leimattu käyttis/harraste, jossa on ihan varmasti kaikenlaista tekemistä vaikka heti huomiselle, ainakin öljynvaihto tulee pakollisena juttuna mieleen pidemmän seisonnan jälkeen.

Löytäispä nyt jostain hauskat (rujot) 15-tuumaiset aluvanteet talvirenkaille kymppibudjetilla.

Kuvat ois kivat, otit kai enne hitsaustaki?

tetammi kirjoitti:Kuvat ois kivat, otit kai enne hitsaustaki?

Kuvat (jälkeen) on ootellu soppelia hetkeä, eli edes kevyttä puhdistusta vaikkei tuo nyt äärettömän likainen kampe edes ole. Kiillon poissaolo tulisi komeasti näkyviin! Otinpa nyt silti pari.

Erityisiä ennen-kuviakaan ei tullut otettua, mutta albuumista löytyi pari. Toiset takakontti täyteen lastattuna eli madallussarja kyydissä ja toiset katsastusnosturilta.

Täältä voi vilkuilla, kunnes saan linkattua postaukseen: https://www.icloud.com/sharedalbum/#B09Grq0zwJ5QgHR

Tankkia on ajeltu satakunta kilometriä tyhjemmäksi ja matka maistuu. Pakko silti myöntää että tuo 9-5 maistuu tällä ajelun jälkeen vieläkin paremmalta, kun sillä välillä ajelee myös.. tosin tietynlaista fiilistä on tässä vanhuksessa enemmän, ei siitä mihinkään pääse.

Tänään oli hetki aikaa vähän ruuvailla ja otin asiakseni vaihtaa hieman rikki olevan viiksiyksikön ehjään, kun semmoinen varaosaabista löytyi. Vika vanhassa oli se, että vilkut eivät pysyneet enää päällä kumpaankaan suuntaan. Pikkuhomma siis: renkaat ajoin suoraan, otin ratin pois, sitten kotelo pois edestä (yksi muoviruuvi ja kaksi torxia), sitten kahden torxin takana viiksihäkkyrä irti paikaltaan. ”Vaikein” osuus tässä oli laittaa johdot oikein kerrasta, eli käytännössä otin yksi kerrallaan johtoja irti ja painoin kiinni. Varaosan kiinnitn sen verrna kiinni että maadoitus toimi ja nopea testi: toimii. Toimikohan muuten lamppupyyhkijät ennen tätä operaatiota? En ole varma. Nyt kuitenkin toimivat. Kasaus päinvastaisessa järjestyksessä ja toinen kumiratti mallia O.B.A paikalleen. Ehkä meni suoraan, ehkä ei mennyt, sen näkee huomenna työmatkalla. Täytyypä siihenkin viritellä töötti toimintaan, niin voi käydä leimallakin sen kanssa. Ratti tuli joskus aikoinaan kuvattua, joten tässä linkki siihen: https://instagram.com/p/BWettUWhiZ2/

Oli myös kuskin oven kanssa pientä ongelmaa, ehkä se ei irrotuksen jälkeen enää löytänyt paikkaansa niin hyvin kuin ennen. Ilmeni siten, että ovea ei saanut lukkoon, koska oven kieleke ja vastinkappale eivät kohdanneet. Vastinkappale onneksi liikkuu helposti, joten parin minuutin hienosäädön jälkeen ovi menee nyt helpommin kiinni ja ennen kaikkea lukkoon. Eipä tarvitse enää jättää ovea auki, kun liikkuu. Vai tarttiskohan sittenkin, etteivät raggarit riko ikkunoita? Rattilukko on tässä vehkeessä joka tapauksessa pakollinen varuste.

Löysin myös reiän, kun hipistelin etupuskurin oikeaa kulmaa paremmin paikoilleen. Tosin en ole varma löysikö sen saman reiän jo katsastusmies viime kesänä, mutta paikkaaja oli löytänyt vierestä vain akkukotelon pohjan ja korjannut sen. Siitä hieman oikealle on mukavan kokoisen perunan mentävä aukko, ehkä nyt moska tulee paremmin pihalle eikä jää muhimaan. Kaipa tuo täytyy myös paikata joskus. Niin ja eiköhän tuo puskurikin pysy nyt kyydissä hieman paremmin, oli mukana enää lähinnä tuurilla, ei ainakaan ruuveilla.

Tänään oli perushuoltopäivä ja se tehtiin mitä noin tunnissa ehti: öljyn, öljynsuodattimen ja tulppien vaihto. Öljyksi oli joskus tarttunut Motonetin semisynteettinen 5w-40-öljy ja tarvikesuodattimia (jotka käyvät myös 9-5:een) hyllyyn. Samoin tulppakaupassa on tullut käytyä jo hyvissä ajoin, kiinni olleet densot vaihtuivat toisiin vastaaviin. Yksi tulpanjohto vaikutti vähän haljulta joten täytynee harkita vaihtoa, oli tulpan päässäkin hapettumaa sen ansiosta. Vanhat tulpat sinänsä näyttivät ihan terveiltä.

Pientä bonusjumppaakin pääsi tekemään, kun joku laturilta lähtevä johto päätti katketa liittimen juuresta, kun junppasin uutta suodatinta paikoilleen. Siitä selvittiin nopealla liittimen vaihdolla, ihan ei alkuperäistä vastaavaa löytynyt hyllystä, joten perus-abikolla mentiin. Onpahan mahdollisimman epäergonomisessa paikassa tuo öljynsuodatin.

Satku päätyi jokunen hetki sitten liikenteestä poistoon odottelemaan tarvetta, kovempaa talvea ja/tai jotain pientä ruuvailua. Ensimmäinen vastaantullut ruuvailuaihe oli talvirenkaiden allelaitto. Löytyi lähiseudulta hyvännäköiset sunburstit edukkaasti, ja suureksi yllätykseksi niissä oli päällä vuonna 17 paistetut todella vähän ajellut venäläiskummit. Täydellinen paketti tähän autoon siis!

Bänditouhuihin on mennyt viime aikoina mukavasti vapaa-aikaa, joten tein huvikseni kaverin bändin levystä levyarvostelun renkaita vaihdellessa. Sivuosassa Putte the Satku! Täältä löytyy se: https://youtu.be/6qsGVHTzXok

Vanteet eivät ole 15-puolaiset Sunburstit vaan 14-puolaiset Mid spoket.

Risto kirjoitti:Vanteet eivät ole 15-puolaiset Sunburstit vaan 14-puolaiset Mid spoket.

Jälleen tiedän enemmän. Kiitos tästä!

-kelit ovat täällä. Teillä ei ole suolaa, tämän lisäksi lunta ja pakkasta riittää.

Valmisteluksi kävin täräyttämässä Putten käyntiin. Akku kytkentään, virta-avain lukkoon ja noin kolmannnella yrityksellä lähti, pakkasta oli non 10 astetta ja auto seissyt muutaman kuukauden käynnistelemättä. Hieman oli outoja ääniä, mutta kyllä se siitä, annoin käydä tyhjäkäyntiä noin 20min.

Tänään laittanen auton takaisin liikenteeseen ja ainakin parin-kolmen viikon perustyömatka-ajot (ne päivittäiset 15km/suunta) ajelisin tällä.

Uho oli liian kova. Käynnistelin auton illalla ja siirsin toiseen halliin, samalla piuhan päähän ja kello ajastukseen.

Ei riittänytkään akku tämänaamuiseen käynnistykseen enää, vaikka oli lämmiteltykin. -28 astetta oli sittenkin hieman liikaa akulle eilisen 5min siirtoajon jälkeen, olisi vaan pitänyt laittaa se laturiin. Illalla CTEK kiinni ja huomenaamulla uusi yritys!

Tänään päästiin tien päälle, Putte ja minä.

Lohkolämmitin oli päällä aamusta pari tuntia, ja jotenkin todella nihkeästi käynnistyi. Akussa oli onneksi kunnolla virtaa, CTEK näytti täyttä kun sen virittelin pois. Muistelisin, että samaa jähmeää käynnistymistä lämmityksen jälkeen päivittelin joskus vuosia sitten kun tuo oli kakkosautona. Kuumakäynnistyksessä ei kuitenkaan ole ollut muistaakseni mitään ongelmia. Täytynee vähän selvitellä mistä tuo johtuu, ettei tarvitse kylmänä käynnistellä näin talvella. Automaattiryyppy tuossa on rikki ja sen korvaajana on nappi kojelaudalla, jolla voi antaa hieman ylimääräistä (tarvitsee sitä normaalikäynnistyksessä). Ehkä lämmityksen jälkeen ei tarvitsisi?

15km siirtyi joka tapauksessa kuin siivillä, tuossa taitaa olla tällä hetkellä talouden pitävimmät talvirenkaat. Ja lumiharja skraballa sattui myös löytymään jalkatilasta, kun matkalla tuli mieleeni, että siitä saattaisi olla iltapäivällä jotain hyötyä

Parkissa oli mukava valo, ja tuloksena tuli mukavasti todellisuutta vääristelevä "myyntikuva"!

Nyt on paineltu menemään ja mikäs on mennessä, kun renkaat pitää ja maavaraa riittää. Kylmäkäynnistyksistä ei tarvitse olla millään tasolla huolissaan.

Talvikausi saa jatkua vielä jonkun aikaa. Samalla täytyy koota ajatukset pienistä korjauksista, jotka tekee heti ensimmäiseksi keväällä, kun kelit lämpiävät.

lauriolio kirjoitti: ↑

Ke Tammi 23, 2019 08:06

Kuumakäynnistyksessä ei kuitenkaan ole ollut muistaakseni mitään ongelmia. Täytynee vähän selvitellä mistä tuo johtuu, ettei tarvitse kylmänä käynnistellä näin talvella. Automaattiryyppy tuossa on rikki ja sen korvaajana on nappi kojelaudalla, jolla voi antaa hieman ylimääräistä (tarvitsee sitä normaalikäynnistyksessä). Ehkä lämmityksen jälkeen ei tarvitsisi?

Jos ja kun lämpöaikakytkin on tuolla napilla ohitettu niin ei tosiaan tarvi esilämmitettyyn moottoriin enää ryyppyä painella. Todennäköisesti tärähtää ainakin pikkupakkasella käymään ilman tuota ryyppyäkin.