Eka auto, 900c 1990
Lähetetty: Ke Loka 16, 2019 11:05
Ostin viime huhtikuussa (2019) ekan oman autoni ja samalla siis ekan Saabini. Saabeihin olin totaalisen rakastunut jo ainakin vuotta aiemmin, ja 2018 joulun jälkeisenä aikana iskin silmäni 250€ maksaneeseen ysisatkuun vuodelta 1990. Kaasaripelihän se oli, ei haittaa. Parempi vaan, niin ei hajoa niin herkästi. Leimaa ei autolla ollut ollut ainakaan vuoteen ruosteisen etukaaren takia ja parin muun asian takia, uudet osat tuli kaikkiin vikoihin mukaan.
Talvisaikaanhan nyt on autotarjonta etenkin tällaisten museopelien kanssa vähän niukempi, mutta pakko se oli saappi saada, kun noin halvalla sai. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut ootella kesään ja ostaa samaan hintaan joku parempi.
Tietämys autoista oli lähes nolla sinä päivänä, kun lähdimme hakemaan autoa 250km päästä. Ikääkin oli vain 16v, eli kortin saamiseen meni ainakin muutama kuukausi. Matka sinne taittui junalla ja takaisin tietenkin saballa. Hyvin se 250€ auto sen 250km matkan jaksoi (siirtokilvissä). Edelleen käynnistyy joka kerta, ainoastaan akku saattaa olla vähän väsynyt välillä, tosin eipä sillä kovin pitkiä matkoja ajellakaan kun ei oo leimaa.
Tässä pari kuvaa ostopäivältä:
Tien päällä, eka oman auton tankkaus.
Perillä kotona.
Toukokuussa ostin myös toisen 900c:n. Hopeinen juhlamalli keskuslukituksella vuodelta 1989. Alkuperäisenä suunnitelmana oli siirtää moottori tästä ekasta toiseen, sillä hopeisessa oli sylinterit ruosteessa seisonnan seurauksena. Siitä ideasta luovuin kuitenkin laskeskeltuani vähän rojektin järkevyyttä omassa tilanteessani. Myin kyseisen 900:n elokuussa 2019. Jäin jopa voitolle. Myin auton samaan hintaan kuin itse sen ostin, mutta vaihdoin autoon peltivanteet ekasta saabistani ja hopeisen saabin mukana tulleet aero-vanteet ja 9000:n 3-puolaiset jäivät minulle.
Juhlamallinen 900c aloittamassa 45km:n hinattavana olemisen kotiin
Perillä kotona
Juhlamalli lähdössä uuteen kotiinsa
Tässä kuvia ekasta saabista myytyäni siitä hiukan osia ja hopeisen saabin vanteilla:
Kauaa auto ei tässä saanut olla, sillä kaupungilta tuli parkkisakko. Kaupungin paikoitusalueilla saa säilyttää vain "pääasiallisesti tieliikennekäytössä olevia ajoneuvoja".
Ostin kuitenkin halvemmalla myymiäni osia vastaavat osat takaisin:
Tällä hetkellä auto odottelee, että vaihdan oikean raidetangon pään, sekä jonkun toisen osan, mitä en nyt muista suoraan ulkomuistista. Molemmat osat on kuitenkin jo hommattuna (tulivat mukana ostaessa autoa).
Myös oikeaa etukaarta ja akkukotelon pohjaa pitäis päästä jonnekin hitsailemaan. Vasen etukaari varmaan pärjää jos laittaa vähän pakkelia
Tällä hetkellä tarkoituksena olisi saada saappi aikanaan takaisin tieliikenteeseen. Pohja on kuitenkin tietääkseni ihan kova ja viime leimalla ainoat ongelmat on jo tässä mainittu.
Seikkailut näiden vanhojen ysisatsten kanssa ovat kyllä kartuttaneet tietämystäni autoista rutkasti, enkä pelkää tehdä autolleni itse korjauksia. Avasin tosiaan sylinterikannen hopeisesta saabista, ihan omalla pihalla. Loppujen lopuksi melko yksinkertainen homma, vaikka pitikin purkaa puolet konehuoneessa olevista asioista, että sai sylinterikannen auki. Irti se ei tosin lähtenyt kokonaan, mutta näin jo tarpeeksi ruostetta, että pystyin päättelemään moottorin kunnon.
Talvisaikaanhan nyt on autotarjonta etenkin tällaisten museopelien kanssa vähän niukempi, mutta pakko se oli saappi saada, kun noin halvalla sai. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut ootella kesään ja ostaa samaan hintaan joku parempi.
Tietämys autoista oli lähes nolla sinä päivänä, kun lähdimme hakemaan autoa 250km päästä. Ikääkin oli vain 16v, eli kortin saamiseen meni ainakin muutama kuukausi. Matka sinne taittui junalla ja takaisin tietenkin saballa. Hyvin se 250€ auto sen 250km matkan jaksoi (siirtokilvissä). Edelleen käynnistyy joka kerta, ainoastaan akku saattaa olla vähän väsynyt välillä, tosin eipä sillä kovin pitkiä matkoja ajellakaan kun ei oo leimaa.
Tässä pari kuvaa ostopäivältä:
Tien päällä, eka oman auton tankkaus.
Perillä kotona.
Toukokuussa ostin myös toisen 900c:n. Hopeinen juhlamalli keskuslukituksella vuodelta 1989. Alkuperäisenä suunnitelmana oli siirtää moottori tästä ekasta toiseen, sillä hopeisessa oli sylinterit ruosteessa seisonnan seurauksena. Siitä ideasta luovuin kuitenkin laskeskeltuani vähän rojektin järkevyyttä omassa tilanteessani. Myin kyseisen 900:n elokuussa 2019. Jäin jopa voitolle. Myin auton samaan hintaan kuin itse sen ostin, mutta vaihdoin autoon peltivanteet ekasta saabistani ja hopeisen saabin mukana tulleet aero-vanteet ja 9000:n 3-puolaiset jäivät minulle.
Juhlamallinen 900c aloittamassa 45km:n hinattavana olemisen kotiin
Perillä kotona
Juhlamalli lähdössä uuteen kotiinsa
Tässä kuvia ekasta saabista myytyäni siitä hiukan osia ja hopeisen saabin vanteilla:
Kauaa auto ei tässä saanut olla, sillä kaupungilta tuli parkkisakko. Kaupungin paikoitusalueilla saa säilyttää vain "pääasiallisesti tieliikennekäytössä olevia ajoneuvoja".
Ostin kuitenkin halvemmalla myymiäni osia vastaavat osat takaisin:
Tällä hetkellä auto odottelee, että vaihdan oikean raidetangon pään, sekä jonkun toisen osan, mitä en nyt muista suoraan ulkomuistista. Molemmat osat on kuitenkin jo hommattuna (tulivat mukana ostaessa autoa).
Myös oikeaa etukaarta ja akkukotelon pohjaa pitäis päästä jonnekin hitsailemaan. Vasen etukaari varmaan pärjää jos laittaa vähän pakkelia
Tällä hetkellä tarkoituksena olisi saada saappi aikanaan takaisin tieliikenteeseen. Pohja on kuitenkin tietääkseni ihan kova ja viime leimalla ainoat ongelmat on jo tässä mainittu.
Seikkailut näiden vanhojen ysisatsten kanssa ovat kyllä kartuttaneet tietämystäni autoista rutkasti, enkä pelkää tehdä autolleni itse korjauksia. Avasin tosiaan sylinterikannen hopeisesta saabista, ihan omalla pihalla. Loppujen lopuksi melko yksinkertainen homma, vaikka pitikin purkaa puolet konehuoneessa olevista asioista, että sai sylinterikannen auki. Irti se ei tosin lähtenyt kokonaan, mutta näin jo tarpeeksi ruostetta, että pystyin päättelemään moottorin kunnon.