Töpselikärsien kuningaskarju: Mitsu Outlander PHEV
Lähetetty: Su Loka 20, 2019 21:58
Heti alkuun anteeksi kaikille, jotka pahoittavat mielenstä vääränmerkkiseen liittyvästä projektikertomuksesta. Totuus on vain se, että perheen tilatarpeisiin vastaavat Saabit ovat tätänykyä käytännössä vähintään 10-vuotiaita kaikki, joten hiljalleen tässäkin perheessä oli pakko alkaa vilkuilla vieraisiin pöytiin. Reilu 10 vuotta ja kahden autoyksilön verran on menty Saab-kannassa, ja oltaisiin jatkettu vielä kolmannellakin, jos se vain olisi ollut järkevästi mahdollista. Omat preferenssit käyttöauton iän ja ominaisuuksien suhteen ajoi vain nyt väärään merkkiin, josta siis tarinaa tässä ketjussa
Eli kuten tuolla loppuunajetun projektitopicissa tuli mainittua, eilen siirtyi Suomen Autokaupalta minun omistukseeni MY2014 Mitsubishi Outlander PHEV. Heti alkuun pari kuvaa töpselikärsästä:
Tullut muutama viikko sitten Ruotsista, jossa otettu uutena käyttöön lokakuun lopulla 2014. Vuosimalli loppuvuoden käyttöönotosta huolimatta ihan 2014, valmistusaika on maaliskuu 2014. Hain ennen kauppoja Carfax-raportin autosta, ja siitä ilmenee, että auto on esirekisteröity ("förregistrerad") jo toukokuussa 2014, mutta käyttöönotto siis vasta viisi kuukautta myöhemmin. Käyttöhistoriasta raportti kertoo sen verran, että silloin lokakuussa 2014 auton on ostanut jälleenmyyjä ("Fordonet kopt av återförsäljare"), jonka omistuksessa auto on ollut elokuuhun 2015, jolloin sen on ostanut taas yksi jälleenmyyjä. Siitä auto on päätynyt kolme päivää myöhemmin yrityksen nimiin leasingautona. Tällä omistajalla auto on ollut elokuun 2019 loppuun, jonka jälkeen on alkanut siirtyä Suomea kohti siten, että syyskuun viimeisenä päivänä auto on ilmoitettu pois ruotsin liikenteestä.
Mittarissa on 126 tkm, joka on kertynyt huoltokirjan mukaan pääasiassa tämän leasingkauden aikana. Marraskuussa 2015 nimittäin on tehty ensimmäinen huolto, jolloin mittarissa 12 tkm. Siitä kilsoja näyttääkin kertyneen tasaisen nopeasti elokuussa 2019/122 tkm suoritettuun huoltoon saakka.
Carfaxin raportin mukaan auto ei ole kolariauto, ei vanha taksi, eikä varastettu. EN tiedä miten hyvin näihin voi luottaa, mutta laitoinpahan reilu 19 euroa tuohon raporttiin ennen kuin nimen kauppakirjaan.
Syy tähän mallivalintaan on ilmeinen: ajelen sellaiset max 10 tkm vuodessa ja ajoa kertyy lähes päivittäin, pääosin kaupungissa. Siitä helposti laskee, että keskimääräinen ajomatka päivässä on alle 30 km ja tällä autolla pääsee suunnilleen tuon määrän yhdellä latauksella. Dieselsaab on vienyt viiden vuoden aikana mulla keskimääräin 8,6 litraa sadalla, joka on paljon. Tämä paljous selittyy juuri ajosyklillä, joka sopii kuin nenä päähän sähköautolle tai hybridille.
Se joka on lukenut loppuunajetun ketjua tietää, että olen talousasioissa ärsyttävän tarkka, ja tässäkin ketjussa yhtä pääosaa tullee esittämään kulujen seuranta. Olen jo jonkin aikaa pohtinut, että ostamalla tällaisen uudemman ja kohtalaisen luotettavaa tekniikkaa olevan töpseliauton, voisin päästä autoilun kokonaiskuluissa samoihin kuin 300+ tkm ajetulla 12-vuotiaalla Saabilla. Polttoaine/sähkökustannukset arvioin jonnekin 400-600 euron välille vuodessa (Saabissa 1000-1100 €/v), ja verot Mitsussa on noin 160 euroa vuodessa (Saab 716 €). Vakuutus on Saabissa ollut halpa, luokkaa 360 euroa vuodessa, kun Mitsulla hinta nousee nyt noin tuplaksi.
Loppukulut muodostuu pääosin arvonalenemasta, huolloista ja korjauksista, renkaista ja yleiskustannuksista, kuten pesut, sulat, pissapojat yms. Niin ja jos haluaa varustella ja parannella autoa, kuten olen Saabin kanssa jonkunkin verran tehnyt. Mitsussa on kohtalaisen kattava varustetaso, joten sen osalta jäänee budjetti pienemmäksi.
Joka tapauksessa Saabin kanssa vuosikustannus on ollut noin 5000 euroa laskien kaiken mukaan, lopullinen lukema vahvistuu kun saan auton jollakin hinnalla kadotettua pihasta. Sakan nettohyvitys verrattuna suoraan kauppaan jäi 1500 euroon. Päätin etten anna huolella ylläpidettyä Saabia lokeille puoleen hintaan, vaan myyn sen itse. Saa nähdä kadunko sitä päätöstä vielä.
Auto maksoi tinkauksen jälkeen toimituskuluineen 22599 euroa, ja tämä on kallein (ja myös uusin) auto mitä mulla on koskaan ollut. Uutena tämä olisi Suomessa varusteineen ollut luokkaa 55 t€, joten aika kivasti on uuden ostaja saanut kokea arvonalenemaa. Kiitos siitä kuuluu osittain Suomen tuontiautojen verotuskäytännölle ja osin ruotsalaisille ja hollantilaisille, jotka ovat ostaneet näitä aivan himona ja dumppaavat nyt nämä vanhat kipponsa Suomeen.
Mitsussa siis kohtalaisen kattava varustelu, lapussa lukee Instyle Navi, joka on sieltä korkeammasta päästä. En tiedä tarkkaan mitkä autosta löytyvät varusteet kuuluvat Instyle Naviin ja mitä on vielä erikseen ruksittu. Ainakin nahkajakkarat taitaa olla ostettu erikseen ja kohtalaisen harvinainen lisävaruste on adaptiivinen vakionopeudensäädin. Lisäksi autossa on vetokoukku mallia kiinteä. Olisin halunnut irrotettavan, mutta maasturikorissa tollanen kiinteäkin nysä menee. Kuula on kyllä sen näköinen ettei sillä olisi koskaan mitään vedetty.
Vetokoukku on kuitenkin itselleni käytännössä pakkojuttu, koska omakotiasujana ja mökinomistajana kaikenlaista kuskattavaa löytyy. Vetomassaa saa jarruttomana olla 750 kg ja jarruilla 1500 kg. Näissä tämä malli erottuu monesta muusta töpselihybridistä, monella kun ei saa vetää kuin kottikärryä. Mutsilla on iso 2 tonnin kuomukärry, jota tulee välillä käytettyä, joten jarrullisenkin vetomassalla on merkitystä. Siihen kärryyn mahtuu vain ihan eri tavalla polttopuuta ja remonttijätettä kuin perus kevytkärryyn. 1500 kg riittää kuitenkin ihan ok, koska venettä tai autotraileria ei tule säännöllisesti vedettyä.
Vetokoukun lisäksi vaatimuksena oli neljän hengen, yhden koiran + roinakasan kuljetuskapasiteetti. Vanhempi muksuista on nyt 4,5-vuotias ja hieman alkoi olla Saabin kanssa sellaista kompromissia etupenkin asennon suhteen, kun poika istuu takana. Nuorempi alle kaksivuotias istuu selkä menosuuntaan takapenkillä, jolloin etupenkin on oltava Saabissa kohtalaisen edessä. Pojan kun asetin koeajolla Mitsun takapenkille turvaistuimeen kuskin taakse, oli kuskin penkki säädetty itselleni mukavaan asentoon eli kohtalaisen taakse. Kysyin pojalta onko paremmat tilat, niin vastaukseksi sain marinaa "isi sun pitää siirtää etupenkkiä taaemmas, mun jalat ei ylety siihen". Selkeä palaute
Nuoremman istuimen kun laittaa hanttimiehen penkin taakse selkä menosuuntaan, niin sen etupenkin voi säätää taaimpaan asentoonsa, eikä selkänoja edes kosketa turvaistuinta vielä . Eli on tässä tilaa enemmän kuin farkkusaabissa.
Vaalea nahka on ihana, kun on päiväkoti-ikäisiä lapsia, ja poika on vielä ulkoryhmässä, eli rypee mudassa kaiket päivät joka päivä. Takapenkille menikin erillinen peite suojaksi ennen turvatuolien asennusta.
Takakontti on ok tilava, samaa luokkaa kuin kaikissa keskikokoisissa tai isommissa farkuissa:
Eli pohja on metrin syvä, metrin leveä pyöränkoteloiden välistä ja korkeus kattoon on noin 80cm. Suojaverho oli jonnekin kadonnut, sen Saka lupasi hankkia mulle. Samoin jälkitoimituksessa on vielä Type2-latauskaapeli tavallisen schukokaapelin rinnalle, ja maahantuontikatsastuksesta huomion saanut toinen rikkoutunut päiväajovalo tullaan uusimaan.
Vaimo kehui etupenkillä, että onpa tilava. Ei silleen että Saappi olisi ahdas, mutta on tuossa avarammat tunnelmat, osittain myös korkeamman ja pystymmän istuma-asennon ja vaalean sisustan vuoksi.
Tämä oli neljäs yksilö mitä kävin koeajamassa, ja niistä ehdottomasti siistein. Ulkopinnassa on vain muutama etsimällä etsittävä naarmu, keulassa joitain kiveniskemiä, sisällä vaaleatkin pinnat ja tavaratila melkein uudenveroisessa kunnossa. Vanteissa ei kummassakaan satsissa kanttari-ihottumaa. Olen kasvanut sen verran nirsoksi pikkuasioiden suhteen, että olin valmis maksamaan autosta kunnon hinnan, kun tiedän etten ala heti harkitsemaan sen viemistä maalarille tai vanteiden vaihtamista ihan vain niiden kunnon vuoksi. Ulkoväri ei ole suosikkini, mutta menettelee. Omalla tavalla persoonallinen, mutta grafiitinharmaa olisi edelleen suosikkini.
Ruotsi-auton etuna, sen lisäksi että osaan lukea ohjekirjaa paremmin kuin hollanninkielistä, on myös se, että mukana tulee talvirenkaat ja ne on vielä pohjoismaista laatua. Ne on tosin Kumhon kitkat, kaksi ominaisuutta, joista en pahemmin välitä. 16" Alutecin tarvikevanteilla koossa 215/65R16, joka on profiililtaan 5 % oikeaa rengaskokoa matalampi. Ilmeisesti budjettiratkaisu, koska 70-profiiliset näyttää yleisesti olevan kalliimpia. Aloittelen varmaan näillä talvea, pintaa on kuitenkin 6-8 mm ja ikää vain kaksi vuotta. Jos alkaa luistattelemaan liikaa, niin myyn kitkat ja ostan tilalle kunnon nastat. Tähän voi olla juridinenkin syy, koska siinä mutsin Mahti-Akussa (siis se iso kärry) on talvisin nastat, jolloin vetoautossakin pitäisi olla. No, Kumhon kitkat voi vielä yllättää mut positiivisesti.
Kesärenkaat on pienoinen mysteeri. Alkuperäisvainteilla, alkuperäiskokoiset (225/55R18) ja vieläpä sellaista Toyon mallia, jolla tietääkseni Outlanderit ovat lähteneet tehtaalta. Pieni tutkiminen paljasti vielä paistoleimaksi 0414, eli nämähän taitaa olla auton orggiskesärenkaat! Mysteerin tästä tekee se, että renkaissa on pintaa yli 7 mm, eli ne ovat pinnaltaan uudenveroiset. Onkohan Sven ajellut kesät talvet kitkarenkailla? Joka tapauksessa nämä ei ole vielä niin vanhat, että niitä pitäisi lähteä uusimaan, mutta saattavat olla niin kovettuneet, että minä ajelen niillä vielä todella pitkään kunnes alkaa ikärajat kuumottamaan.
Autonahan tämä on hybridien Skoda Octavia, eli näitä alkaa olla kaikkialla. Näitä tuodaan Suomeen tahdilla 2000 kpl vuodessa käytettyinä. Omassa tuttavapiirissäni tämä on kolmas Outlander PHEV. Joku muukin on siis keksinyt saman kuin minä; tässä autossa yhdistyy monta toivottua ominaisuutta taloudelliseen voimalinjaan ja riittäviin tiloihin, ja ennen kaikkea houkuttelevalla hinnalla. Tämän ikäisiä tilavia nelivetoautomaatteja kun ei paljon halvemmalla saa, vaikka niissä rohisisi diesel tai käryttäisi bensakone.
Tätä autoa latailen nyt alkuun ihan schukolaturilla eli noin 8A:n virralla kotona. Työpaikalla olisi Type2-laturi tallin seinässä, joten se olisi otettavissa käyttöön, kunhan asiasta (lue: maksupolitiikasta) ensin sopii pomon kanssa. Vaihtoehtoja on kaksi: joko maksan käyttämäni sähkön 1:1 tai sen arvo lisätään palkkaani työsuhde-etuna, jolloin maksan siitä veroja noin 50 % sen hinnasta. Kotona meillä sähkön kokonaishinta on 31.10.2019 alkavalla sopimuskaudella siirtoineen veroineen yhteensä 10,24 senttia/kWh, joten akun täyteen lataaminen maksaa noin euron. Akusta on siis käytettävissä noin 10 kWh, kun sen kokonaiskapasiteetti on 12 kWh (jossain lähtessä puhutaan 11 kWh:sta, mutta en sitten tiedä mihin luottaa). Kotona lataillessa sähkö tulee erillisen mittarin läpi, töissä jos alan lataamaan, niin kyseistä pistettä ei käytä kukaan muu, joten sähkölaskusta näkee kulutuksen.
Tuo kodin uusi sähkösopimus on muuten 100 % vesivoimaa, eli sähköyhtiöhän lupaa tällöin, ettei meidän talon töpselistä tule yhtään elektronia, joka olisi kotoisin co2-päästöjä aiheuttavasta laitoksesta . Koskas muuten foorumin softaosaajat taikoo tämän auton bensamyllyn biopoweriksi?
Pikalataaminen onnistuu ChaDeMo-standardin mukaisella pikalaturilla, jolla pitäisi saada 80 % varausta puolessa tunnissa. En kuitenkaan oikein näe kauheasti järkeä ja tarvetta tällaisen auton pikalataukselle, koska tuolla 80 %:lla pääsee kuitenkin vain sen 25 km, ja pikalataaminen maksaa usein niin paljon, että saman tien ajelee bensalla. Esim puolen tunnin pikalataus K-latauksessa maksaa 6 euroa. Sillä saa kuitenkin neljä litraa bensaa, jolla ajaa huomattavasti pidemmälle kuin 25 km. Lisäksi pikalataus ei ole hyväksi akuille.
Tämä viikonloppu meni vielä periaatteessa koeajeluissa, mutta huomenna maanantaina alkaa arki. Tankki on täytetty, akku on täydeen ladattu ja tästä alkaa kulutus- ja kuluseuranta sekä muukin raportointi töpselikärsäkunkun seikkailuista.
Eli kuten tuolla loppuunajetun projektitopicissa tuli mainittua, eilen siirtyi Suomen Autokaupalta minun omistukseeni MY2014 Mitsubishi Outlander PHEV. Heti alkuun pari kuvaa töpselikärsästä:
Tullut muutama viikko sitten Ruotsista, jossa otettu uutena käyttöön lokakuun lopulla 2014. Vuosimalli loppuvuoden käyttöönotosta huolimatta ihan 2014, valmistusaika on maaliskuu 2014. Hain ennen kauppoja Carfax-raportin autosta, ja siitä ilmenee, että auto on esirekisteröity ("förregistrerad") jo toukokuussa 2014, mutta käyttöönotto siis vasta viisi kuukautta myöhemmin. Käyttöhistoriasta raportti kertoo sen verran, että silloin lokakuussa 2014 auton on ostanut jälleenmyyjä ("Fordonet kopt av återförsäljare"), jonka omistuksessa auto on ollut elokuuhun 2015, jolloin sen on ostanut taas yksi jälleenmyyjä. Siitä auto on päätynyt kolme päivää myöhemmin yrityksen nimiin leasingautona. Tällä omistajalla auto on ollut elokuun 2019 loppuun, jonka jälkeen on alkanut siirtyä Suomea kohti siten, että syyskuun viimeisenä päivänä auto on ilmoitettu pois ruotsin liikenteestä.
Mittarissa on 126 tkm, joka on kertynyt huoltokirjan mukaan pääasiassa tämän leasingkauden aikana. Marraskuussa 2015 nimittäin on tehty ensimmäinen huolto, jolloin mittarissa 12 tkm. Siitä kilsoja näyttääkin kertyneen tasaisen nopeasti elokuussa 2019/122 tkm suoritettuun huoltoon saakka.
Carfaxin raportin mukaan auto ei ole kolariauto, ei vanha taksi, eikä varastettu. EN tiedä miten hyvin näihin voi luottaa, mutta laitoinpahan reilu 19 euroa tuohon raporttiin ennen kuin nimen kauppakirjaan.
Syy tähän mallivalintaan on ilmeinen: ajelen sellaiset max 10 tkm vuodessa ja ajoa kertyy lähes päivittäin, pääosin kaupungissa. Siitä helposti laskee, että keskimääräinen ajomatka päivässä on alle 30 km ja tällä autolla pääsee suunnilleen tuon määrän yhdellä latauksella. Dieselsaab on vienyt viiden vuoden aikana mulla keskimääräin 8,6 litraa sadalla, joka on paljon. Tämä paljous selittyy juuri ajosyklillä, joka sopii kuin nenä päähän sähköautolle tai hybridille.
Se joka on lukenut loppuunajetun ketjua tietää, että olen talousasioissa ärsyttävän tarkka, ja tässäkin ketjussa yhtä pääosaa tullee esittämään kulujen seuranta. Olen jo jonkin aikaa pohtinut, että ostamalla tällaisen uudemman ja kohtalaisen luotettavaa tekniikkaa olevan töpseliauton, voisin päästä autoilun kokonaiskuluissa samoihin kuin 300+ tkm ajetulla 12-vuotiaalla Saabilla. Polttoaine/sähkökustannukset arvioin jonnekin 400-600 euron välille vuodessa (Saabissa 1000-1100 €/v), ja verot Mitsussa on noin 160 euroa vuodessa (Saab 716 €). Vakuutus on Saabissa ollut halpa, luokkaa 360 euroa vuodessa, kun Mitsulla hinta nousee nyt noin tuplaksi.
Loppukulut muodostuu pääosin arvonalenemasta, huolloista ja korjauksista, renkaista ja yleiskustannuksista, kuten pesut, sulat, pissapojat yms. Niin ja jos haluaa varustella ja parannella autoa, kuten olen Saabin kanssa jonkunkin verran tehnyt. Mitsussa on kohtalaisen kattava varustetaso, joten sen osalta jäänee budjetti pienemmäksi.
Joka tapauksessa Saabin kanssa vuosikustannus on ollut noin 5000 euroa laskien kaiken mukaan, lopullinen lukema vahvistuu kun saan auton jollakin hinnalla kadotettua pihasta. Sakan nettohyvitys verrattuna suoraan kauppaan jäi 1500 euroon. Päätin etten anna huolella ylläpidettyä Saabia lokeille puoleen hintaan, vaan myyn sen itse. Saa nähdä kadunko sitä päätöstä vielä.
Auto maksoi tinkauksen jälkeen toimituskuluineen 22599 euroa, ja tämä on kallein (ja myös uusin) auto mitä mulla on koskaan ollut. Uutena tämä olisi Suomessa varusteineen ollut luokkaa 55 t€, joten aika kivasti on uuden ostaja saanut kokea arvonalenemaa. Kiitos siitä kuuluu osittain Suomen tuontiautojen verotuskäytännölle ja osin ruotsalaisille ja hollantilaisille, jotka ovat ostaneet näitä aivan himona ja dumppaavat nyt nämä vanhat kipponsa Suomeen.
Mitsussa siis kohtalaisen kattava varustelu, lapussa lukee Instyle Navi, joka on sieltä korkeammasta päästä. En tiedä tarkkaan mitkä autosta löytyvät varusteet kuuluvat Instyle Naviin ja mitä on vielä erikseen ruksittu. Ainakin nahkajakkarat taitaa olla ostettu erikseen ja kohtalaisen harvinainen lisävaruste on adaptiivinen vakionopeudensäädin. Lisäksi autossa on vetokoukku mallia kiinteä. Olisin halunnut irrotettavan, mutta maasturikorissa tollanen kiinteäkin nysä menee. Kuula on kyllä sen näköinen ettei sillä olisi koskaan mitään vedetty.
Vetokoukku on kuitenkin itselleni käytännössä pakkojuttu, koska omakotiasujana ja mökinomistajana kaikenlaista kuskattavaa löytyy. Vetomassaa saa jarruttomana olla 750 kg ja jarruilla 1500 kg. Näissä tämä malli erottuu monesta muusta töpselihybridistä, monella kun ei saa vetää kuin kottikärryä. Mutsilla on iso 2 tonnin kuomukärry, jota tulee välillä käytettyä, joten jarrullisenkin vetomassalla on merkitystä. Siihen kärryyn mahtuu vain ihan eri tavalla polttopuuta ja remonttijätettä kuin perus kevytkärryyn. 1500 kg riittää kuitenkin ihan ok, koska venettä tai autotraileria ei tule säännöllisesti vedettyä.
Vetokoukun lisäksi vaatimuksena oli neljän hengen, yhden koiran + roinakasan kuljetuskapasiteetti. Vanhempi muksuista on nyt 4,5-vuotias ja hieman alkoi olla Saabin kanssa sellaista kompromissia etupenkin asennon suhteen, kun poika istuu takana. Nuorempi alle kaksivuotias istuu selkä menosuuntaan takapenkillä, jolloin etupenkin on oltava Saabissa kohtalaisen edessä. Pojan kun asetin koeajolla Mitsun takapenkille turvaistuimeen kuskin taakse, oli kuskin penkki säädetty itselleni mukavaan asentoon eli kohtalaisen taakse. Kysyin pojalta onko paremmat tilat, niin vastaukseksi sain marinaa "isi sun pitää siirtää etupenkkiä taaemmas, mun jalat ei ylety siihen". Selkeä palaute
Nuoremman istuimen kun laittaa hanttimiehen penkin taakse selkä menosuuntaan, niin sen etupenkin voi säätää taaimpaan asentoonsa, eikä selkänoja edes kosketa turvaistuinta vielä . Eli on tässä tilaa enemmän kuin farkkusaabissa.
Vaalea nahka on ihana, kun on päiväkoti-ikäisiä lapsia, ja poika on vielä ulkoryhmässä, eli rypee mudassa kaiket päivät joka päivä. Takapenkille menikin erillinen peite suojaksi ennen turvatuolien asennusta.
Takakontti on ok tilava, samaa luokkaa kuin kaikissa keskikokoisissa tai isommissa farkuissa:
Eli pohja on metrin syvä, metrin leveä pyöränkoteloiden välistä ja korkeus kattoon on noin 80cm. Suojaverho oli jonnekin kadonnut, sen Saka lupasi hankkia mulle. Samoin jälkitoimituksessa on vielä Type2-latauskaapeli tavallisen schukokaapelin rinnalle, ja maahantuontikatsastuksesta huomion saanut toinen rikkoutunut päiväajovalo tullaan uusimaan.
Vaimo kehui etupenkillä, että onpa tilava. Ei silleen että Saappi olisi ahdas, mutta on tuossa avarammat tunnelmat, osittain myös korkeamman ja pystymmän istuma-asennon ja vaalean sisustan vuoksi.
Tämä oli neljäs yksilö mitä kävin koeajamassa, ja niistä ehdottomasti siistein. Ulkopinnassa on vain muutama etsimällä etsittävä naarmu, keulassa joitain kiveniskemiä, sisällä vaaleatkin pinnat ja tavaratila melkein uudenveroisessa kunnossa. Vanteissa ei kummassakaan satsissa kanttari-ihottumaa. Olen kasvanut sen verran nirsoksi pikkuasioiden suhteen, että olin valmis maksamaan autosta kunnon hinnan, kun tiedän etten ala heti harkitsemaan sen viemistä maalarille tai vanteiden vaihtamista ihan vain niiden kunnon vuoksi. Ulkoväri ei ole suosikkini, mutta menettelee. Omalla tavalla persoonallinen, mutta grafiitinharmaa olisi edelleen suosikkini.
Ruotsi-auton etuna, sen lisäksi että osaan lukea ohjekirjaa paremmin kuin hollanninkielistä, on myös se, että mukana tulee talvirenkaat ja ne on vielä pohjoismaista laatua. Ne on tosin Kumhon kitkat, kaksi ominaisuutta, joista en pahemmin välitä. 16" Alutecin tarvikevanteilla koossa 215/65R16, joka on profiililtaan 5 % oikeaa rengaskokoa matalampi. Ilmeisesti budjettiratkaisu, koska 70-profiiliset näyttää yleisesti olevan kalliimpia. Aloittelen varmaan näillä talvea, pintaa on kuitenkin 6-8 mm ja ikää vain kaksi vuotta. Jos alkaa luistattelemaan liikaa, niin myyn kitkat ja ostan tilalle kunnon nastat. Tähän voi olla juridinenkin syy, koska siinä mutsin Mahti-Akussa (siis se iso kärry) on talvisin nastat, jolloin vetoautossakin pitäisi olla. No, Kumhon kitkat voi vielä yllättää mut positiivisesti.
Kesärenkaat on pienoinen mysteeri. Alkuperäisvainteilla, alkuperäiskokoiset (225/55R18) ja vieläpä sellaista Toyon mallia, jolla tietääkseni Outlanderit ovat lähteneet tehtaalta. Pieni tutkiminen paljasti vielä paistoleimaksi 0414, eli nämähän taitaa olla auton orggiskesärenkaat! Mysteerin tästä tekee se, että renkaissa on pintaa yli 7 mm, eli ne ovat pinnaltaan uudenveroiset. Onkohan Sven ajellut kesät talvet kitkarenkailla? Joka tapauksessa nämä ei ole vielä niin vanhat, että niitä pitäisi lähteä uusimaan, mutta saattavat olla niin kovettuneet, että minä ajelen niillä vielä todella pitkään kunnes alkaa ikärajat kuumottamaan.
Autonahan tämä on hybridien Skoda Octavia, eli näitä alkaa olla kaikkialla. Näitä tuodaan Suomeen tahdilla 2000 kpl vuodessa käytettyinä. Omassa tuttavapiirissäni tämä on kolmas Outlander PHEV. Joku muukin on siis keksinyt saman kuin minä; tässä autossa yhdistyy monta toivottua ominaisuutta taloudelliseen voimalinjaan ja riittäviin tiloihin, ja ennen kaikkea houkuttelevalla hinnalla. Tämän ikäisiä tilavia nelivetoautomaatteja kun ei paljon halvemmalla saa, vaikka niissä rohisisi diesel tai käryttäisi bensakone.
Tätä autoa latailen nyt alkuun ihan schukolaturilla eli noin 8A:n virralla kotona. Työpaikalla olisi Type2-laturi tallin seinässä, joten se olisi otettavissa käyttöön, kunhan asiasta (lue: maksupolitiikasta) ensin sopii pomon kanssa. Vaihtoehtoja on kaksi: joko maksan käyttämäni sähkön 1:1 tai sen arvo lisätään palkkaani työsuhde-etuna, jolloin maksan siitä veroja noin 50 % sen hinnasta. Kotona meillä sähkön kokonaishinta on 31.10.2019 alkavalla sopimuskaudella siirtoineen veroineen yhteensä 10,24 senttia/kWh, joten akun täyteen lataaminen maksaa noin euron. Akusta on siis käytettävissä noin 10 kWh, kun sen kokonaiskapasiteetti on 12 kWh (jossain lähtessä puhutaan 11 kWh:sta, mutta en sitten tiedä mihin luottaa). Kotona lataillessa sähkö tulee erillisen mittarin läpi, töissä jos alan lataamaan, niin kyseistä pistettä ei käytä kukaan muu, joten sähkölaskusta näkee kulutuksen.
Tuo kodin uusi sähkösopimus on muuten 100 % vesivoimaa, eli sähköyhtiöhän lupaa tällöin, ettei meidän talon töpselistä tule yhtään elektronia, joka olisi kotoisin co2-päästöjä aiheuttavasta laitoksesta . Koskas muuten foorumin softaosaajat taikoo tämän auton bensamyllyn biopoweriksi?
Pikalataaminen onnistuu ChaDeMo-standardin mukaisella pikalaturilla, jolla pitäisi saada 80 % varausta puolessa tunnissa. En kuitenkaan oikein näe kauheasti järkeä ja tarvetta tällaisen auton pikalataukselle, koska tuolla 80 %:lla pääsee kuitenkin vain sen 25 km, ja pikalataaminen maksaa usein niin paljon, että saman tien ajelee bensalla. Esim puolen tunnin pikalataus K-latauksessa maksaa 6 euroa. Sillä saa kuitenkin neljä litraa bensaa, jolla ajaa huomattavasti pidemmälle kuin 25 km. Lisäksi pikalataus ei ole hyväksi akuille.
Tämä viikonloppu meni vielä periaatteessa koeajeluissa, mutta huomenna maanantaina alkaa arki. Tankki on täytetty, akku on täydeen ladattu ja tästä alkaa kulutus- ja kuluseuranta sekä muukin raportointi töpselikärsäkunkun seikkailuista.