Perus elokuun viimeinen. Mitsu huoltoon Turun Auto-Centeriin klo 12.00, kävely Burger Kingille, jossa lounas, ja siitä viereiseen autokauppaan koeajamaan sähköhynkkyä. Koeajon jälkeen kävely huoltoon hakemaan töpselikärsä kassan kautta kotiin.
Nimittäin täysin samalla aikataululla ja ohjelmalla vedin tasan vuosi sitten kuin tänäänkin. Ainoana erona että silloin koeajon ensin Hynkyn ja otin vasta sitten burgerin. Huoltokirjassa nyt kolme viimeistä huoltoa:
31.8.2019, 122424 km
31.8.2020, 134214 km
31.8.2021, 140493 km
...eli ei ainakaan kukaan voi väittää että olis menny 20 tkm/1v huoltovälit pitkiksi. Miksköhän noissa huoltokirjoissa ei koskaan merkata kellonaikaa? Olis meinaan pedanttia näyttää että auto on huollettu vuosittain tasan samalla kellonlyömällä
Noista tuo 2019 huolto on tehty ennen mun omistusta Ruotsissa. Se selittää sen että huoltoväli oli niinkin pitkä kuin melkein 12 tkm. Sen sijaan tuo reilu 6 tkm ajomäärä viimeisen 12 kk aikana kyllä taas muistuttaa siitä että miksi tässä pitäis haaveilla mistään uudesta 50 k€ autosta, kun käyttö on niin vähäistä?
Toisaalta kilsat on vain yksi mittari. Jos autoa käyttää päivittäin, niin käyttö on kuitenkin jokapäiväistä. Se ei tosin ole toteutunut viimeisen 1,5 vuoden aikana, ja kaikki varmaan tietää sen ceellä tai koolla kielestä riippuen alkavan jutun joka tähän vaikuttaa. Watchdogin antama data auton käytöstä on lahjomatonta: olen käyttänyt autoa tänä vuonna 143 päivänä, eli 41 % päivistä auto on vain seissyt paikoillaan. Vähemmän matemaattisesti ilmaistuna Mitsu on liikkunut keskimäärin neljänä päivänä viikossa. On se kuitenkin sen verran usein, että ei tässä kannata haaveilla autosta luopumisesta ja yhteiskäyttöautoon tai taksin käyttöön siirtymisestä.
Huollossa ei mitään ihmeellisempää. 305 oiroa maksoi luvatusti, perus vuosittaisten juttujen lisäksi siis parivuosittain jarrulitkut ja raikkari uusiksi. Ilmastointihuolto tehtiin nyt samalla 79 euron lisähinnalla, ainetta tuli ulos 370g ja meni sisään norminmukainen 590 grammaa. Oli siis kai aika jo huoltaa, vaikka tehoa laitteessa tuntui kesällä olevan ihan ok, vaikkei nyt mikään pakastin ollutkaan. Enemmänhän tuossa on ihmetyttänyt autokylmästöinnin toiminta noin yleisesti kuin lämmitys- tai kylmennystehon saatavuus.
Ilmastointihuollon mukana tehdään kuulemma aina 12 voltin akun testi ja raportti näyttää hyvää kuntotilaa ja 75 % LT:tä. Mikäköhän tuo LT on? Varaustaso mittauksen aikana?
Mä en paljoa perusta noista akun kuntotesteistä, kun ne ei mittaa kapasiteettia. Ennenkin on tullu testautettua akku, joka kuulemm hyvässä kunnossa, mutta se ei kyllä hetken kuluttua enää akuksi kelvannut. Antoi täytenä kylmäkäynnistysvirtaa oikein hyvin, mutta kapasiteetti oli vajonnut niin että pienikin sähkönsyönti ilman laturia vei voimat.
Huollosta kotiin Motomaatin kautta ja katsastukseen OBD-lappu 9 eurolla. Auto-Center olisi ryöstänyt samasta 25 oiroa, enkä tykkää ryöväritouhuista joten menin maatille. Katsastukseen vois joku päivä mennä, aikaa tässä on vielä melkein neljä viikkoa.
Illalla vielä kotona pistin siivoten auton sisältä. Oisinkohan mä kerran tuon siivonnut aikasemmin ja lokakuussa tulee kuitenkin 2v auton ostamisesta. Pääsyy siivoamiseen oli kuitenkin se että tällä viikolla saatan joutua kyyditsemään paria työkaveria Turusta Hankoon ja takaisin, ja siihen hiekkakasaan mikä takapenkillä oli, ei olis kehdannut vieraita upottaa.
No mutta, jotain kiinnostavaakin. Paisutettu Saab-Lancia 600:n reinkarnaatio, eli se 50 tonnin sähköhynkky:
Tuolla kuussatasen projektitopicissa tuli todettua että Ioniq 5 näyttää sivusta ihan Lancia Deltalta a.k.a. Saab kuussataselta. Ainoa vaan että mittojen mukaan auto on joka suuntaan tuhottomasti isompi. Kuvista sitä paisutusta ei oikein hahmota ennenkuin laittaa auton jonkun samanmuotoisen tavallisen auton rinnalle (sikäli mikäli nyt Audi S3 on tavallinen auto
):
Sisällä istuessa iski itseenkin sellainen olo että kulti kutisti kakarat. Auto on sisältäkin sen verran korkea, leveä ja pitkä, lisäksi vyötärölinja sen verran korkealla, että tunsin itseni legoukkeliksi. Lego-vertaus tulee tietty myös siitä että täähän näyttää monin paikoin siltä kuin olisi koottu niistä oivista tanskalaisista muovikuutioista:
Jotain auton tiloista kertoo se, että huolimatta hatchbak-muodosta on takakontin perusmitat farmarin luokkaa, eli kontin pohja on metri x metri. Takapenkkiä saa valutettua 60/40 suhteessa kahdessa osassa 20 cm eteenpäin, jolloin kontin pituus on jo Superbmaiset 120 cm. Korkeus verhoon on kuitenkin matala, vajaa 40 cm. Kattoon ei tullut nyt mitattua. Iso kontti ulkomuotoon nähden, mutta ei silleen auton perusmittoihin nähden mitään erikoista, koska Ioniq 5 on käytännössä Töpselikärsän pituinen auto.
Etuopenkin säätövarakin sai tuntemaan itsensä lyhyeksi. Vaikken ole erityisen pitkä, niin NG-kolkissa ja Mitsussa istun kuskina penkki taimmassa asennossa. Sähköhynyssä en voi sitä tehdä, koska en meinaa enää ylettyä kaasupolkimeen
Sisäleveys on taas sellainen että pitää tosissaan kurkottaa jos haluaa avata kuskin paikalla istuen matkustajan oven.
Ajofiilikset ihan jees. Ei nytkähdä paikaltaan lähtiessä niskat, mutta heti kun pyörät on alkaneet pyöriä, niin voimaa puskee päälle kuin yleinen syyttäjä. 217 hv tuossa on eli ei mikään sporttimalli. Ja takamottori+takaveto, nelivedot on kai vasta tulossa ja niissä voimaa 305 hv, ettei lopu kesken. Takaveto on kyllä aika jees sähköisen voimalinjan kanssa (miksei muidenkin toki), meinaan kun vertaan viime vuoden huollon aikana koeajamaani Kona Electriciin, niin tää kulki luotisuoraan kun painoi lapun lattiaan. Etuvetoinen Kona pisti hanttiin ratissa oikein kunnolla.
Luotisuoraan auto ei kuitenkaan aluksi tuntunut kulkevan, kun lähdin motarille autokaupasta kiihdyttelemään. Ihmettelin kun auto puoltaa ihan selvästi vasemmalle, tosin tiekin kaarsi vasemmalle. Hieman enemmä ajettuani totesin että kurvissa tuntuma on ratissa silleen outo, että ensin kääntäessä tuntuu vastus, mutta kun ratin pysäyttää sopivaan kulmaan kurviin nähden, niin vastus häviää ja koko ohjaustuntuma samalla. Sitten aloin päästä hökölle auton sielunelämästä ja hitaammalla tiellä mutkaan hiljaa ajaessani päätin että katotaanpa minne auto haluaa mennä jos en koske rattiin. Sehän lähti kääntymään mutkaan itsekseen kunnes yhtäkkiä kesken mutkan tuntui auton usko loppuvan ja ratti suoristi itsensä vaatien minua puuttumaa peliin.
Jotain autonomista ajoa levelillä 0.8 siis. Ihan kivaa varmaan propelipäille, mutta auton ohjaajalle karmea kokemus. Ajotuntuma vaihtelee sekunnin välein jogurtista pakastekalaan. Onneksi löysin ratista nappulan jolla moisen avustimen sai pois päältä, sen jälkeen sai oikeasti kokeilla miltä auto tuntuu ajaa. Mulla on tosi isot toleranssit kaikenlaiseen ajotuntumaan ja ohjausvasteeseen, joten yleensä en niitä kommentoi, mutta tän auton ohjaustuntuma tuntui avustin pois kytkettynäkin hieman teennäiseltä. En oikein osaa sanoa voiko se johtua sähköisestä voimalinjasta; onhan diesel-NG-kolkissakin sähköinen tehostin, enkä näe mitään syytä miksi sähköinen voimalinja väkisin aiheuttaisi ohjauksen toteutuksen ihan eri lailla kuin vanhassa pataraudassa. Sen sijaan nää uudet avustimet ja turvaominaisuudet tehnee sen että tuntuma kärsii.
Todettakoon vielä että turvavarusteenomainen kaista-avustin ei kytkeytynyt siitä napista pois, eli jos annoin auton valua kaistaviivan päälle, niin ratti oikaisi suunnan itsestään edelleen.
Tiloihin ja vetotapaan palatakseni ihmettelen että kun moottori on takana ja auto on iso kuin mastodontti, niin miten on voitu saada (clamshell!)konepellin alainen tila näin täyteen muuta kuin tavaratilaa:
Sisusta on kivan moderni, ja tunnin koeajon aikana ei voi mitenkään oppia käyttämään auton järjestelmiä siten että osaisi kommentoida onko UI hyvä vai huono. Hyvä kun sai radion päälle ja ilmastoinnin säädettyä. Näissä toki auttoi se että näihin toimintoihin on omat nappulansa, eli ei tarvi mennä kosketusnäytöistä valikkojen taakse. Ratista löysin kuskiprofiili-nappulan, jota painamalla näköjään muuttui kaikki asetukset, näyttöjen taustaväri, radiokanava ja kellokin heitti tunnilla taaksepäin. Siis joku hurrien asetus aikavyöhykkeestä päätellen (sopii saabistille)
Vois joku päivä kävästä ajamassa Skodan Enyaqin ja Fordin valemustangin. Ja sähköberlingoahan odotan kieli pitkänä myös. Mutta ei kannattane antaa liikaa pikkusormea näille, kun tosiaan asettaa vaakaan tuon 6 tkm kertyneen ajosuoritteen ja vaa'an toiselle puolelle vähintään 50 k€ hankintahinnan. Mitsu on nyt arvoltaan jotain noin 1/3 tuosta, ja ajaa käytännössä ihan saman asian, eli kulkee melkein koko ajan sähköllä ja täyttää muutenkin perheen liikkumistarpeet.
Rahalle kun on muitakin käyttökohteita tällä hetkellä, kotipiha näyttää tällä hetkellä tältä:
Tuosta pitäisi pamauttaa muutama kymmenen kuutiota kalliota vielä veks ja alkaa sitten täyttämään paikkoja vajaan 90 neliön autotallilla ja katoksella. Parin sähköauton verran rahaa menossa pelkkään peltilehmien suojaan, joten pidetään nyt jalat maassa.