Ysipari eli Saab 99 GL 2D 1983
Lähetetty: Pe Kesä 12, 2020 12:46
Ammoisina nuorisoaikoina, kun kortin sain, suhasin ensimmäisen puolivuotiskauteni vaarin vanhalla ysiysillä. Tuolloin oli kyseessä vuoden 1982 kaksiovinen ruskea karvalakkimalli. Nostalgia mielessäni himoitsin välillä vähän salaa Lerssisen ysiparia, joka on saman värinen, vastaavasti varusteltu ja kaksiovinen eli muuten täysin vastaava, mutta vuotta nuorempi eli 1983. Kun omistaja sitten vaihteeksi vihjaili, että ysipari on vähän ylimääräisenä jos joku tahtoo, päädyin kysymään että kuinka paljon sitä pitäisikään haluta.
Tässähän päästiin ihan tolkun lukemiin rahaosastolla ja kun asioilla on tapana järjestyä, tämä eskaloituikin nopeasti. Toveri Ab^] lähti ostattelemaan hälle koestamaani Insigniaa tuosta naapurikylältä, joten pyysin lupaa hypätä siivelle osamatkan ajaksi. Tämähän passasi, joten ei muuta kuin eilen puolenpäivän nurkilla Opel tulille ja matkaan. Hyvässä seurassa matka taittuu ja kello kiitää eikä aikaakaan kun pääsimme tutustumaan klassikkoon. Pienen alkuhämmästelyn jälkeen kyytini lähti jatkamaan matkaansa etiäppäin ja minä jäin pällistelemään ysiparia. Puoliperusteellinen tutkinta, kaupantekoa ja hyllystä loput renkaat ja vanteet kyytiin, kaikennäköistä turinaa ja höpinää, B201 tulille ja iltakympin tienoossa matkaan. Melkeen heti piti pysähtyä ottaan ekat kuvat:
Vanhoissa autoissa voi olla vaikka mitä yllättäviä haasteita. Tälläkin piti heti 20km kohdalla pysähtyä suorittamaan niinkin yllättävä huoltotoimenpide kuin polttoainepinnan tarkistus ja säätö:
Mikäs siinä ruisaillessa. Ysipari on semmonen hyvän mielen auto, jolla pitää ruisailla rauhassa - toki tuo 100hp kaasaritekniikka ei muuhun rahkeita annakaan. Humppa soi ja matka taittuu, sehän on tärkeintä. Auringon laskiessa mailleen matkan puolivälin tienoossa toppasin vielä ottamaan foton:
Melko tarkkaan aamuneljältä parkkasin ysiparin kotipihaan. Vähän siinä esiintyi jälkikäyntiä etenkin ekoilla sammutuksilla, liekö ollut 95:sta tankissa, se muistaakseni vaikuttaa. Ysikasia tankkailin itse ja kotiin päästessä sammui suoraan avaimesta kääntäessä. Pari jotain tehonpuutekohtausta matkalla iski, äkkiseltään voisin kuvitella että niihin kohtiin on päässyt tankista aika vanhaa bensaa moottorille asti. No, joko nuo poistuu ihan vaan ajamalla tai sitten pitää jossain vaiheessa tehdä jotain. Muuten matka taittui ihan kuin Saabilta sopii odottaa - rennosti, ilman lihasjumeja ja mukavasti, perille asti.
Mukaan tuli viitospakka jalkkisvanteita, talvirenkaat peltivanteilla, perustason humppakoneisto ja jopa Mocoman LA-puhelin.
Mulla on ysipari , kyllä tällä kelpaa ruisailla.
Tässähän päästiin ihan tolkun lukemiin rahaosastolla ja kun asioilla on tapana järjestyä, tämä eskaloituikin nopeasti. Toveri Ab^] lähti ostattelemaan hälle koestamaani Insigniaa tuosta naapurikylältä, joten pyysin lupaa hypätä siivelle osamatkan ajaksi. Tämähän passasi, joten ei muuta kuin eilen puolenpäivän nurkilla Opel tulille ja matkaan. Hyvässä seurassa matka taittuu ja kello kiitää eikä aikaakaan kun pääsimme tutustumaan klassikkoon. Pienen alkuhämmästelyn jälkeen kyytini lähti jatkamaan matkaansa etiäppäin ja minä jäin pällistelemään ysiparia. Puoliperusteellinen tutkinta, kaupantekoa ja hyllystä loput renkaat ja vanteet kyytiin, kaikennäköistä turinaa ja höpinää, B201 tulille ja iltakympin tienoossa matkaan. Melkeen heti piti pysähtyä ottaan ekat kuvat:
Vanhoissa autoissa voi olla vaikka mitä yllättäviä haasteita. Tälläkin piti heti 20km kohdalla pysähtyä suorittamaan niinkin yllättävä huoltotoimenpide kuin polttoainepinnan tarkistus ja säätö:
Mikäs siinä ruisaillessa. Ysipari on semmonen hyvän mielen auto, jolla pitää ruisailla rauhassa - toki tuo 100hp kaasaritekniikka ei muuhun rahkeita annakaan. Humppa soi ja matka taittuu, sehän on tärkeintä. Auringon laskiessa mailleen matkan puolivälin tienoossa toppasin vielä ottamaan foton:
Melko tarkkaan aamuneljältä parkkasin ysiparin kotipihaan. Vähän siinä esiintyi jälkikäyntiä etenkin ekoilla sammutuksilla, liekö ollut 95:sta tankissa, se muistaakseni vaikuttaa. Ysikasia tankkailin itse ja kotiin päästessä sammui suoraan avaimesta kääntäessä. Pari jotain tehonpuutekohtausta matkalla iski, äkkiseltään voisin kuvitella että niihin kohtiin on päässyt tankista aika vanhaa bensaa moottorille asti. No, joko nuo poistuu ihan vaan ajamalla tai sitten pitää jossain vaiheessa tehdä jotain. Muuten matka taittui ihan kuin Saabilta sopii odottaa - rennosti, ilman lihasjumeja ja mukavasti, perille asti.
Mukaan tuli viitospakka jalkkisvanteita, talvirenkaat peltivanteilla, perustason humppakoneisto ja jopa Mocoman LA-puhelin.
Mulla on ysipari , kyllä tällä kelpaa ruisailla.