Foorumi – Saabclub.fi

Ei lysähtänyt auto vielä läjään, eikä nettiautoa päästy selailemaan.

Hommat pääsi viimeinkin kunnolla vauhtiin ruostehommien kanssa! Runkopalkin kohdalle otin sellaisen strategian, että tosiaan korjaan pätkä kerrallaan pitäen sisempänä olevan pitkän paksumman peltipätkän kiinni ainakin jostain sekä edestä että takaa.

Nappasin runkopalkin keskivaiheilta tuota ohuempaa peltiä pois ja totta tosiaan kerrosten välistä löytyi oikein ruostekukkaketo. Hapan jatkuu aina vetaritunnelin takaseinään asti, joten pitkältä matkalta pääsee uusimaan peltiä. Onneksi kävin ennakoivasti jo hakemassa sopivaa parimillistä peltilevyä valmiiksi.

Lisäherkkuna vetaritunnelin takaosan pohjasta löytyi epäilyttävä paksumpi turaus pohjamassaa, jonka alta löytyi aikaisempi "korjaus". Noh, näitä fiksauksia aiemminkin nähneenä tottakai nappasin rälläkän kouraan ja leikkasin panssarivaunutasoisten hitsaussaumojen läpi tarkastelemaan, mitä tuon epäilyttävän peltilätkän alta löytyykään. Joo, sieltä oli paikkailtu piiloon kaikenlaista jännää. Taitaa auto olla vähän pidempään pukkien varassa, että sitten kun lopulta päästään leimalle niin ei lopu katsurisedältä muste tulostimesta kesken vikalistaa printatessa.

Onneksi tervettä peltiä on vielä paljon autossa, kyllä tästä vielä auto saadaan!

Hyvä kun laitat paljon kuvia se auttaa paljon muidenkin projekteissa kun näkee millainen rakenteen pitäisi olla. Omassakin ysiysissä on samassa paikassa 3-5 kerrosta peltiä eli vanha pelti, korjaus ja sen korjaus.

Hyvin samanlaiselta näyttää kun omassa -84 900, jota piti alkaa turbottamaan. Vetarin tunnelit ehdin muistaakseni paikkailla ja noi sukset, kun loppui aika ja auto makoili odottamassa muutaman vuoden kunnes myin pois jollekin harrastajalle. Tsemppiä, kyllä se sieltä pikku hiljaa tulee ja tosissaan kun kerran alkaa tekemään niin tekee samalla sitten kunnolla.

Aika pahasti ruostunut tuolta tukipalkien välistäkin tosiaan. Ei tuo jäljelle jäänyt palkin riekale enää juurikaan tue mitään, joten ei mielestäni haitaksi vaikka korvaisi ruostuneet osat kerralla. Jos löytyy tarppeeksi pitkä pellinpala.

Yksi SAABien ruostekorjauksien nyrkkisääntö on, että ainakin kolme kertaa enemmän paikattavaa löytyy, kuin aluksi arvioi, usein jopa neljä tai viisi kertainen määrä. Minullekin yritetty myydä muutaman kerran "täysin ruosteetonta" SAABia joista mennyt käsi lattian läpi tai takapenkki näkynyt takalokarin läpi. Ovat aidosti yllättyneiden näköisiä välillä olleet, kun olen näyttänyt heille perusruostekohdat. Eli aika normaalia SAABismia mielestäni noi ruosteet tämän ikäisessä kulkupelissä.

Mutta kun ottaa paikan kerrallaan enempiä murehtimatta, niin jossain kohtaa on voiton puolella ja alkaa helpottamaan. Oma ykkösprojekti 900:seni on ohittanut jo tuon kohdan, eikä enää tee mieli lopettaa kesken, kun menisi pitkä työmäärä hitsauskoneen kanssa hukkaan.

Joten tsemppiä vaan... kyllä se siitä...

Tuossa tovi sitten potkuissa oli puhetta näistä yksisarvisista eli ruosteettomista satkuista . Hattu päästä kaikille jotka viittii lankaa polttaa ja korjata näitä.

jahka kevät aurinko sulattaa varaosajemman ni tarjolle tulee ruosteetonta hoivapalaa jopa tuohon kohtaan..

nalleolut kirjoitti: ↑

Ti Helmi 14, 2023 15:59

jahka kevät aurinko sulattaa varaosajemman ni tarjolle tulee ruosteetonta hoivapalaa jopa tuohon kohtaan..

Voipi olla tarpeen.. Selvää ainakin on, että seuraavaksi pääsee purkamaan tuosta nuo tukivarret pois ja paljastaa pelti varsien kiinnikkeiden alta. Pitää katsella, jaksaako ihan kevätaurinkoja kuitenkaan odotella, vai meneekö korjauspelti tilaukseen.. Tai sitten väännän oman version siihen tilalle

Nyt on kestänyt valitettavan kauan viime päivityksekstä.. On reissattu, lomailtu, pyöritelty tallissa autoja remontin tieltä ja paiskittu töitä minkä kerkiää, eikä Saabi-rassukka ole saanut juuri huomiota kaiken hälinän keskellä

Nyt viimeinkin löytyi sopiva hetki edistää projektia sen verran, että voi jotain konkreettistakin päivitellä. Nappasin rälläkän taas lapaseen ja surutta leikkelin runkopalkkia enemmän irti. Yhden pätkän tuota 3mm paksua varsinaista runkopalkkiakin nappasin irti ja hitsasin uutta tilalle, sen verran ohueksi oli päässyt parista kohdasta. Tuota "vaippapeltiä" pätkäsin rajummalla kädellä irti tänään ja olipas kiva huomata, että runkopalkki kaareutuu loivasti ylöspäin eikä uutta korvaavaa peltipätkää niin vain taitella oikean muotoiseksi (ainakaan tuosta pari millisestä pellistä ). Korjauspelti pitänee siis rakentaa pala kerrallaan hitsaten kasaan Noh, ei tästä onneksi todellakaan lannistuta, kun pääsee opettelemaan lisää koritöitä ja taitoja Houkuttelisi melkeinpä lyödä auto korigrilliin, mutta tämä "kesäksi leimaan" -projekti on eskaloitunut jo sen verran, että ei pidä liikaa innostua. Sitä paitsi tallikaverin Corolla nököttää grillissä tällä hetkellä, eli jonottamaan vain pääsisin Noh, pitää korjailla tuota runkopalkkia varmuuden vuoksi niin, että se on molemmista päistä ainakin jostain napakasti kiinni pitämässä auton muotoa kasassa. Tuopahan sopivasti lisähaastetta tähän touhuun

Uloimman peltipätkän, joka koteloi tuon palkin kuskin lattiapellistä eteenpäin, kerkesin myös putsata ja happomaalata valmiiksi odottamaan uudelleenkiinnitystä. Se tosin saa odotella irrallisena vielä jonkun aikaa, sillä mitä todennäköisimmin joudun tilaamaan vetarin tunneliin korjauspaloja. Edellinen ruoste"korjaaja" oli sievästi paikannut vedenpoistoreiän umpeen vetarin tunnelin pohjasta ja ylläri-pylläri iloisestihan se pääsi muhimaan sisältä päin.

Alla kuvia tämän hetkisestä tilanteesta. Hyvin näkee, miten ruoste on päässyt leviämään runkopalkin peltiosien välissä! Ei todellakaan hetkeäkään liian aikaisin aloitettu tätä remonttia..

Ei taivu tuo paksumpi pelti käsin, ainakaan tuohon runkopalkin yllättävän kaarevaan muotoon, joten pienen mittailun, rälläköinnin, hitsailun ja sovittelun tuloksena on lähes valmis uusi pätkä runkopalkkia Pääsiäisperjantaina toivon mukaan lattian reiän tilalla on jo uutta peltiä ja päästään purkamaan eturipustuksia vetarintunneliprojektin edestä. Ja tottakai tuo paksumpi tukirauta runkopalkista siivotaan ruosteista ennen yhdenkään uuden peltiosan kiinni laittamista!

Vähän hitaastihan tämä etenee, mutta etenee kuitenkin!

Elämä on pitänyt kiireisenä kuluneen vuoden aikana ja Saabbi ei juurikaan edistynyt töiden, opintojen, reissailun ja asuntohankinnan keskellä. Rassukka on odotellut hiljaa tallin perällä valitettavan alhaalla prioriteettilistalla. Nyt vuoden vaihteen jälkeen motivaatiota ja aikaa löytyy taas ja hommat auton parissa jatkuvat!

Hitsaaminen on osoittautunut yllättävän aikaa vieväksi vaiheeksi, varsinkin kun tyytymättömyys oman työn jälkeen ajaa tekemään saumoja ja paikkauksia uusiksi yrittäessä saada tuloksesta edes jokseekin kelvollista esiteltäväksi. Lattia on onneksi ihan hyvä kohde harjoitella, kun toinen puoli saumasta jää auton alle tulevan suojamassan alle ja sisälle jäävä jälki bitumimattojen alle piiloon. Tuskin kukaan välittää pienestä hitsauslämmön aiheuttamasta materiaalin aaltoilustakaan siinä penkin alla Kiinteää tuosta kuskin lattiasta kuitenkin tuli ja kiitos Saabin paksun lattiapellin ei reikiäkään palanut ihan samalla tavalla kuin kaukoidän kulkineiden paperinohueen peltiin olisi saattanut. Pieni kurkistusaukko piti jättää polkimien alle, että vetarintunnelin takapäätypelti olisi helpompi korjata ja hitsata myöhemmin kasaan. Sen verran työvaiheista voisi kertoa, että peltikerrosten välit on maalattu hitsattavalla pohjamaalilla ja lopuksi on tarkoitus saumat ja aukot suojata jollain koriliimalla/-massalla tulevan ruostekukan ehkäisemiseksi.





Seuraavana tosiaan on tuo kuskin puolen vetaritunneli, joka on suhteellisen mätä. Pahempikin se toki voisi olla, mutta sieltä kaivettu iso kasa hiekkaa, irtoruostetta ja muuta matkan varrella mukaan tarttunutta kertoo remontin olevan paikallaan. Samalla tuli tutkailtua auton alta apparin puolen tunnelia, joka sekin tulee vaatimaan siistimistä jossain välissä. Alla kuitenkin kuva kuskin puolen tulevasta työmaasta vielä kerran:



Viime kesänä tuli Saabin kaveriksi hankittua toinenkin harrastekikotin, eli tallia koristaa ja tiliä tyhjentää satkun lisäksi nyt myös tuollainen Japanista uitettu Toyota Soarer vm. -93. Ja turbokoneella tottakai!

Kuskin puolen vetaritunneli on nyt revitty auki ja lattialle levinneestä ruostelastukasasta huolimatta tuolta löytyi paljon enemmän kovaa peltiä, kuin reikiä. Hiukan jännitti leikkailla irti näitä rakenteita, mutta keulan paino erikseen tuettuna ei mitään rakenteen notkahduksia päässyt onneksi tapahtumaan. Onneksi näissä on tuo pelti aivan järkyttävän paksua tavaraa. Alla vielä kuvat avatusta tunnelista ja lattialle karistetusta ylimääräisestä painolastista.

Onpas tutun näköistä synkkyttä.
Alkuunsa tulee fiilis, että voihan kirosana sentään, mutta kyllä se siitä asettuu kun vähän käpistelee.
Pellin paksuuden hienoudesta en ole ihan varma. Kertyy paksumpi ruostekerros ja korjauspalojen muotoilu hankaloituu huomattavasti

Janne