Saab 900i 16v ´92 tarina
Lähetetty: La Joulu 31, 2022 21:05
Oli synkkä ja myrskyinen yö.. alkaa tämä tarina.
Palataampas hetkeen ennen myrskyä. Olo alkoi tuntua tukalalta ja jossain vaiheessa tajusin sen johtuvan satku-kuumeesta. Tuli juttua tutun ja tunnetun satkuilijan kanssa, joka vinkkasikin heti että hänellä on tiedossa juuri sellainen mitä minulla oli etsinnässä.
Pääsimme myyjän kanssa hinnasta sopimukseen ja niin sitten lähdimme kaverin kanssa hakumatkalle. Pohjanmaalta Hesaan on pitkä matka.
Lopulta tuli se synkkä ja myrskyinen yö. Sinä aamuna (tai aamuyönä oikeastaan) oli kova lumimyrsky, niin kova että ukkosti ja salamoi. Matkalla pysähdyimme kysymään ojan pohjalla päivystävältä ambulanssikuskilta, että tarvitsetteko kenties apua. Kun oli kuulmma jo apua tulossa, jatkoimme matkaa kohti Helsinkiä.
Perillä oli kevättä ilmassa ja puut vihersivät. Toisin kun täällä peräpohjolassa. Satku oli surkea näky ulkokatoksessa. Nuoriso oli huvitellut nakkelemalla kananmunillla satkua. Se oli pölyn peitossa ja kuin odottaen pelastajaansa. Auto lähti kuitenkin käyntiin ja myyjä ajoi sen ulos kadulle. Ohi pyöräillyt stadilainen vihreä piteli mielenosoituksellisesti nokkaansa, ohittaessaan pitkästä aikaa elonmerkkejä osoittavan komean satkun.
Koeajo ei alkanut kovin rohkaisevasti. Kone ryki ja nyki, eikä selvästikkään käynyt kaikilla. Päätimme uusia virranjakajankannen ja pyörijän. Läheisestä Motonetistä ne löytyivätkin näppärästi ja tämä toimenpide auttoi sen verran että päätin ostaa auton ja uskaltautua pitkälle matkalle takaisin kotikonnuille, Olihan mukana sentään saattoautona kaverin pomminvarma Skoda.
Mukaan tuli cross-spoket sekä irtonainen takaspoikka. Hesan kaduilla oli kolhittu konepeltiä ja vielä pahemmin takanurkkaa.
Palataampas hetkeen ennen myrskyä. Olo alkoi tuntua tukalalta ja jossain vaiheessa tajusin sen johtuvan satku-kuumeesta. Tuli juttua tutun ja tunnetun satkuilijan kanssa, joka vinkkasikin heti että hänellä on tiedossa juuri sellainen mitä minulla oli etsinnässä.
Pääsimme myyjän kanssa hinnasta sopimukseen ja niin sitten lähdimme kaverin kanssa hakumatkalle. Pohjanmaalta Hesaan on pitkä matka.
Lopulta tuli se synkkä ja myrskyinen yö. Sinä aamuna (tai aamuyönä oikeastaan) oli kova lumimyrsky, niin kova että ukkosti ja salamoi. Matkalla pysähdyimme kysymään ojan pohjalla päivystävältä ambulanssikuskilta, että tarvitsetteko kenties apua. Kun oli kuulmma jo apua tulossa, jatkoimme matkaa kohti Helsinkiä.
Perillä oli kevättä ilmassa ja puut vihersivät. Toisin kun täällä peräpohjolassa. Satku oli surkea näky ulkokatoksessa. Nuoriso oli huvitellut nakkelemalla kananmunillla satkua. Se oli pölyn peitossa ja kuin odottaen pelastajaansa. Auto lähti kuitenkin käyntiin ja myyjä ajoi sen ulos kadulle. Ohi pyöräillyt stadilainen vihreä piteli mielenosoituksellisesti nokkaansa, ohittaessaan pitkästä aikaa elonmerkkejä osoittavan komean satkun.
Koeajo ei alkanut kovin rohkaisevasti. Kone ryki ja nyki, eikä selvästikkään käynyt kaikilla. Päätimme uusia virranjakajankannen ja pyörijän. Läheisestä Motonetistä ne löytyivätkin näppärästi ja tämä toimenpide auttoi sen verran että päätin ostaa auton ja uskaltautua pitkälle matkalle takaisin kotikonnuille, Olihan mukana sentään saattoautona kaverin pomminvarma Skoda.
Mukaan tuli cross-spoket sekä irtonainen takaspoikka. Hesan kaduilla oli kolhittu konepeltiä ja vielä pahemmin takanurkkaa.
Ratiokin sitä hieman uudenmpaa sorttia.
osiin, ennemmin kuin kiinalaisille.
, josta sitten ei tuo laatikko tykkää. Kumpa saisi lukon vielä perävälitykseen 