Ensimmäinen Aito-Saabini

[tturku]

-77 se taitaa olla, -76:ssa on muistaakseni vielä ne pienet tipan muotoiset sivupeilit ja kumihuulet yhdellä paksulla kromilistalla. Olisko ollut niin et -75 oli viimeinen kromipuskuri. Onnea kuupan hankinnan johdosta myös. Pari niitä täälläkin ollut ja on ne omanlaisia ja hienoja pelejä ajaa.

[IC1970]

Noniin, tästä tulee kivaa seurattavaa. Kiitos itseni puolesta ainakin. Yhdellä kuupalla olen aikoinaan sompaillut talven kodin ja opiskelupaikan väliä, huonolla akulla, nallisulakkeilla yms. oli aika ikimuistoinen talvi, mutta sen muistan, että mitä mutkaisempi tie ja lumisempi keli, sitä hienommin meni ja ajeltiin ohi kaikenmaailman hilavitkuttimista. Tämä oli talvella v. 1990 ja auto oli ex-appiukon kahdesta kuupasta tekemä -78 mallinen peli. Hauskat muistot jäi loppujen lopuksi. Sen jälkeen ei ole kosketuspintaa kuuppaan, mutta sinulla on vielä vähemmän, mä sentään muutaman tuhat km ajelin sillä aikoinaan.

No, nyt tulee kokemuksia, jotenkin toivoisin, ettet alkaisi kauhiasti tuunaamaan, siistiin maaliin ensteks ja siitä sitten etiäppäin, mutta sinähän teet mitä lystää

[mestari]

Hienoa että matka jatkuu. Tuota väri oli just 76-77 saatavilla ja yhden tuon värisen möin schwartswaldin taakse ja kaupassa meni 6h. Se piti ajaa vielä sinne. 6 h oli siis aika kun saavuin miehen luokse ja siitä koeajolla luontevasti. Paikalliseen entisöinti pajan nosturilla missä meni vain 4h jne jne

[kaseva]

Onnittelut täältäkin, vaikka mulla(kin) on vähän ohut kosketuspinta ysikutoseen. Lapsena paljon takapenkkiä kuluttanut ja sylistä ajanut, mutta arkiajossa ei ole koskaan ollut. Toki tuolla allekirjoituksen vehjeksellä on ajeltu tässä omilla nurkilla, mutta eipä se ole oikein herättänyt intohimoja sen enempää harrastaa. Joutais oikeastaan myydä pois, menis parempaan käyttöön.

Hauska laite se kyllä on, pikkuauto parhaasta päästä.

[JP_Vette]

Kiitos onnittelijoille!

Pari niitä täälläkin ollut ja on ne omanlaisia ja hienoja pelejä ajaa.

Olihan tuo nyt aika, öö, jännä kokemus. Ajoin viime yönä muutaman kilsan lenkin ja oli se vaan Kokemusta toki lisäsi se, että kyydissä oli isäni (jolla on yhtä leveät hartiat kuin mulla) ja ei se kyllä perheautolta tuntunut

No, nyt tulee kokemuksia, jotenkin toivoisin, ettet alkaisi kauhiasti tuunaamaan, siistiin maaliin ensteks ja siitä sitten etiäppäin, mutta sinähän teet mitä lystää

Tuskin alan tuunaan. Sitä ei tartte pelätä. Jos nyt ensin nautiskelis tollasenaan ja sitte alkaa sitä ulkokuorta ja pieniä ranetuksia sieltä täältä parsimaan pois. Ulkokuorenki suhteen täytyy pohtia miten tekee, kun ei sitä ole järkeä viedä isän hallille ja siellä pari tuntia kolmena iltana viikossa tehdä. Jotenki täsmäkorjailla ruostekohta kerrallaan rivarin pihas ja sit lopuks koko hela hoito uusiks tms. Toki jos pitää hitsata, niin sitä ei tehdä rivarin pihassa. Aika näyttää

Tuota väri oli just 76-77 saatavilla ja yhden tuon värisen möin schwartswaldin taakse

Tuo väri lienee W2 orkidevit. Ei kyllä yhtään harmita, että ei ole ulosteenruskea tai kalsarinsininen. Toki käytetys se nyt on mikä on, mutta siinä mielessä lotto osui kohdalleen

Hauska laite se kyllä on, pikkuauto parhaasta päästä.

Nii hauskuuden takia kai näitä ajetaanki Mut en mäkään vielä tiedä, että millainen ostokrapula tän kanssa tulee. Mulla ei ole koskaan ollut mitään intoa näitä kohtaan, mutta nyt kun se tälleen vähän mutkan kautta tuli, niin tartuin tilaisuuteen ja alan jo nyt ymmärtämään, mikä näissä joitain viehättää

Mut joo. Sain auton perille ja kävin heittämässä pienen lenkin. Ei laatikko ulissu (tai ainakaan soratiellä ei kuulunu pahasti läpi jos ulisi) ja muutenki pelas mallikkaasti. On se vaan hassu vehje, kun on kahdennetut lähivalotki



Tätä on ajettu ilmeisesti mineraaliöljyllä, niin täytyy ostaa jatkossakin. Kun eikös tuo ole just sitä, että mineraalit ei pese ja synteettiset kun lykkää koneeseen, niin se on porsimus maximus sitten laakista...



Muuten tässä vähän väsy meinaa tulla kun olin 3:30 nukkumassa ja isä sitten soitti ja herätti mut aivan liian aikaisin. Asia oli niinkin tärkeä kuin missä se päävirtakytkin on, että hän pääsee ajelulle Oivoi, mut mä lähen nyt ostamaan Motonetista moottoriöljyjä, suodattimen ja laatikkoon öljyt. Viimeiseen laitan Comman 75W GL4, kun jollain pikagooglauksella tuollainen yksiasteöljy olisi oikea. Täytyy tehdä tuplavaihtona...

[IC1970]

^Hartiat vierekkäin isäs kanssa kuupassa olis kyllä kiva kuva. Kapea on, sen muistan minäkin, vaikken iso mies olekaan, kuten sinä.

[JP_Vette]

Noniin sain jonkin sortin perushuollon tehtyä. Ei se ton kummempi setti ollut...



Kun ajelin autoa, niin pari huomiota. Eli ensinnäkin fasten seat belts -valo toimii! Kuvassa siis sammuneena, kun laitoin vyön kii.



Ja toisekseen tää ei sovi kruisailuun, koska lasi auki on pakottava tarve saada luu ulos, mutta luu sitten peittää kaiken näkyvyyden taakse, koska peili on kriittisellä kohtaa ja ylinpäänsä pieni. Ei uudemmis autois näin käy...



Autohan on tosiaan kapea. Eli nosturille ajamisen esinostorampit on inan kapeat tälle. No sinänsä se ei haittaa, kun auto oli myös korkea ja noita puita ei sinänsä edes tarttisi.



Huoltohan näihin vanhoihin romuihin on helppoa. Kaikki tietävät, että tilaa on ja alla ei tarvi käydä jne perusmuistelut. Ja kun kyseessä on tämmönen pulkka, joka on umpipelliä alta, niin silloinhan siis esimerkiksi öljynsuodattimesta lirutellaan öljyt sinne pellipulkan pohjalle.



Ja jos astia oli hiukan sivussa, niin siis tietysti lattiallehan ne kaikki valuvat.



Joo. Just näin. Okei, Volkkarin CRBC:n paskimman suodattimen paikan keksinyt suunnittelija menetti just palkintonsa, koska tämä on vielä paskempi. Ihan oikeasti. Ei tartte tulla kuin vähän uudempiin (kuten vaikka GM:n "pilaamiin") Saabeihin, niin se homma on niinki siistiä kuin valuta ne öljyt ihan vaikka astiaan. Tai jossain NG9-3:ssa ei tule tippaakaan öljyä astiaan tai koneen kylkeen tai mihinkään, kun ne valuvat suodattimen aukaisussa öljypohjaan.

Tää systeemi on tosiaan helppoa jos millään ei ole mitään väliä, mutta kaikki eivät tykkää siitä, että ensin valutellaan öljyt hallin lattialle ja sitten se auto sitä vielä tiputtaa pitkin pihoja ja teitä tuntitolkulla kun samalla "ruostesuojaa pohjaa" sillä jäteöljyllä

Näistähän kulkee legendaa pitkin nettiä ja oon varmaan viis kertaa jo kuullut tän vajaan viikon omistuksen aikana, kuinka joku joskus jossain on ajellut kuivalla vaihteistolla, kun huollossa on päästetty laatikkoöljyt mutta lisätty uudet moottorin puolelle. Mä oikeen keskityin ja etsein, että missä se piilossa oleva öljyproppu on ja en sitä piiloa kyllä sitten löytänyt. Vai puuttuuko tästä joku suoja sitten, ettei ole tehtaan linjoilla? Mä kun menin auton alle, niin silmät kyllä ekana osuivat tohon moottorin proppuun



No sitte kun tuli aika täyttää öljyä, niin kurkkasin huohottimesta sisään ja ainakin tuo seutu on karstaton ja siisti.



Ja homman helppoushan jatkui taas. En muistaakseni ikinä, siis ikinä, ole tarvinnut trattia moottoriöljyn lisäämisessä, mutta kuupassahan sellasen tarttee. Kyllä on huoltoystävällisiä nää vanhat autot!



Moottoriöljyjen jälkeen oli vuorossa vaihteistoöljyt. Ei sieltä mitään ihmeellistä öljyä tullut ulos ja metallihiluakin oli mun mielestä ihan normaali määrä magneeteissa. Tyhjäysproppu oli helpossa paikassa, tarkistuskin ihan ok. Tosin kyllä GM:n tekeleissä on helpoimmissa... Lisäksi tasoproppua ei tartte avata GM:n vehkeissä (eikä niissä kaikissa edes ole) kun öljymäärät löytää Saab WIS Onlinesta... Kuupan kanssa piti googlata ja löytyi vaihtoehtoja ainakin kolme väliltä 1,4 - 2,0 l. Paras oli jonkun viittaus, että siellähän se lukee ohjekirjassa. Joo, jos olis ohjekirja... Ja google löysi sellasenki vain tahtariin. Eli mun tulos oli nyt sitten se, että toisesta purkista jäi tuon verran jäljelle.



Täyttöproppuhan oli tosiaan helppo, jopa GM:n Saabien rinnalla.



Auton mukana tuli uusi ilmanputsari, joten nakkasin senki paikalleen. Turha sitä on alkaa museoimaan, käyttöön vaan...



Renkaissa oli tasanen 1,5 bar joka nurkassa. Laitoin 2,5 bar kun renkaassa luki maksimina 3,5... Renkaina on Vredesteinit vuodelta 2011 eikä pompota tai tärrästä yhtään pitkästä seisomisesta huolimatta! Tässä tunsi itsensä vähän tietämättömäksi, kun tuo rengaskoko on kyllä aika kryptinen kun vertaa noihin nykyaikaisempiin milli-prosentti-tuuma-lukuihin.



Toisaalta sen verran tietämystä mullakin on, että tiedän mistä auton leimaaminen juontaa juurensa. Eli jos joku elänyt vain tulostettujen lappujen aikakaudella, niin tämmösiä leimoja laitettiin ajalta ennen niitä Tässä tämän auton riviä.



Jarruja ihmettelin. Toinen takanurkka ei varmana laahaa, toinen lienee ok, edessä yksi ehkä hiukan laahaa ja toinen jo enemmän. Varmistin jumit esiin jarruttamalla kunnolla muutaman kerran kun ajelin lämpöseksi. Noi pyöränpultit ovat kyllä sympaattiset. Ekan irrotuksessa piti oikeen kurkata ja varmistaa, että menikö se poikki



Tässähän on palat kuluneet ihan vinksaleen. Eli varmaan liu'ut sitten jumissa. No vingalla vaan mäntä sisään ja putsailemaan.



Pian se selviski, että tässähän on liuku, tai no "liuku", vain ylhäällä. Eli tuon kuuluuki syödä palat vinoon. Tuon satulan pultteja ja muita ihmettelin pari minuuttia ja kun yläpää ei juminut ja alhaallakin oli puolen millin klappi, tyydyin laittamaan palojen sokat paikalleen ja lopettamaan turhat hommat. Tuo oli niin ihmeellinen laitos näihin uudempiin tottuneelle, että ajetaan nyt ensin hetki

Niitä tervauksia tutkein, niin joo. On tää tervattu. Toki voi silti olla piiloruosteinenkin, mutta luotto on kova. Tunkkien paikatki näyttää siltä, että alle uskaltaa mennä.





No tuos on jotain pientä alkavaa. Tai isompaa piilossa. Olen optimisti tänään, niin pientä alkavaa.



Tohon taas osui nosturin tassu ja ei kyllä mitään jemmaruostetta ole tervan alla.



Tuohonki on joku osunu jollain ja taitaa olla orkkismaali näkyvissä?



Tommosta tervaa etupyöränkotelossa.



No takaa vasemmalta jo puuttuu peltiäki hiukan.



Ja taakse oikealle on tässä vajaan 50 vuoden aikana tullut kaksi pikkurillin kynnen kokoista reikää.



Ja toi vetokoukun runko. Ihan kamala. Uskaltaako edes pyörätelinettä laittaa kii?



Näissä nurkissakin alkaa ikä painaa päälle, mutta kaikki taitokset ovat vielä tallella jne, niin eiköhän noi saa vielä helposti pelastettua.





Ja tässä näkyy tämä dalmatialaisuus taas. Eli kun on tullut pistekohtainen pintaruoste, on se pysäytetty. No nyt on taas muutama täplä odottamassa meikkaajaa, mutta siis pitkällä tähtäimellä tätä on kyllä hoidettu erinomaisesti



Lopuksi sitten lisäilin vettä pari desiä paisariin (en tiä oliko turhaa) ja ajelin auton Nokialle. Hyvinhän tuo kulkee. Ja kun ekaa kertaa painoi WOT maantievauhdissa, niin ei tällä autolla jalkoihin jää! Murhasaaren sillalta kun nousi mäkeä ylös (sillalla nyt 30 km/h rajoitus eli en kerännyt vauhtia Porista päin) niin 105 km/h rikkui vaivatta ja kaasua joutui hölläämään, ettei aja liian lujaa. Hihityttäähän tämä yksityiskohta joitain, mutta kun edelleen tien päällä on uudehkoja (ellei jopa uusiakin) autoja, jotka eivät samaan pysty... Tai ainaki huollon sijaisautona toiminut Scala ei Pirkkalan motarilla pääse sataa vastaavassa ajassa. Ei siis tule mielikuvaa siitä, että vanhoilla autoilla olisi aina tientukkona.

Ai niin. GPS:n mukaan mittarivirhe on luokkaa max 1 km/h

Vapaakytkin toimii, siinä ei mitään. Mutta ikä alkaa vaivaamaan. Tämmönen nykyautojen hitaaseen kaasuun tottunut kun runttasi rullailulta lusikan lattiaan, niin tuli sellanen riks raks poks rahirahi ja koko auto pomppi, että epäilin jo jättäneen välille. Toistin vian vielä varmistaakseni, että onko toistuva vika vai satunnainen riksrakspoks, mutta lopputulos oli se, että ensin varpaan kärjellä haetaan vapaakytkin kiinni ja sitten vasta WOT Ei siis ole hätäsen kuskin auto. Sitä en tiedä, että pitäskö noiden rohinoiden jälkeen vaihtaa vaihteistoöljyt varmuuden vuoksi vai antaako olla...

Toinen on sitten tämä.



Eli tänään tähän taitaa tulla vaihdevälin lyhennin... Polvi on vaihdekepissä, sääri käsijarrussa ja jalka taitettuna poikittain, jotta koko kalusto mahtuu ratin, vaihdekepin ja käsijarrun pyhän kolminaisuuden sisään. Tai jos penkkiä saisi vaikka 10 cm taaemmas, niin sekin auttaisi.

Muutenhan tuo oli ihan lepposa kaveri matka-ajossa. Liikenteen seassa pysyi, ei turhia räminöitä ja kolinoita eikä muutenkaan oikeen moitteen sijaa. Lisävalot kokivat välillä pientä discoilua, niin pistin ne pois päältä. Lienee kontaktihäiriötä jossain, niin ei viitti polttaa johtoja ja/tai autoa jos lämpenevät... Omat valot eivät discoilleet, niin vika ei ole laturissa tms.

Siihen se nyt päätyi toistaiseksi. Tänään sitten tiedossa sisäpuolen hommia ja katon mitä kaksien eri penkinsuojien alta löytyy ynnä muutan rivaripihaan soveltuvaa hipostelua

[AZP]

Hyvännäköistä. Monista yksityiskohdista tulee kuplavolkkari mieleen. Esim nysät pyöränpultit ja renkaiden kokomerkintä, joka ei nyt niin kryptinen ole. Siitä puuttuu vain kauttaviiva ja profiilin prosentti koska rengas ei ole ns. matalaprofiilinen vaan standardiprofiili jolloin sivun korkeuden ja renkaan leveyden välinen suhde on muistaakseni jotain 82 %. Sitten S ennen R:ää tarkoittaa Steeliä eli kun rengas on vyörengas (eli se R=Radial) niin ne vyöt on teräsvöitä eikä mitään guttaperkkaa

Loppumerkintä ihan niinkuin nykyrenkaissakin eli 15 tuumanen vannekoko, kantavuusluokka 82 ja nopeusluokka S (oisko niinku saksaksi Schnell = nopee )

[JP_Vette]

Niin niin. Eli oikeastaan nuo nykyrenkaat on vaikeampia ja tämmönen yksinkertainen standardirengas sopii paremmin yksinkertaisen kuskin yksinkertaiseen autoon

Ohimennen muuten katoin, että ei vielä ole merkannut reviiriään.



Todennäköisempää silti on se, että viime yönä Lavian ja Mouhijärven välisellä EK:lla pohjapulkka loiski ittensä tyhjäks ja merkkailu alkaa sit kun pulkka on taas täynnä.

[mikan]

Jarrupalat näyttää lähes uusilta! Yleensä moottorin alla oleva pohjapelti on ruosteeton paksun öljy/pölysekoituksen alla.
Vaikuttaa kuvien perusteella varsin terveeltä. Edestä kannattaa kurkata sisälokasuojat vetarien ympäriltä ja tukivarren kiinnityskohta. Ainakin niissä kajakeissa mitä mulla on ollut, niin nuo kohdat on ruostuneet usein.

[JP_Vette]

Hyvä vinkki, kurkkaan jahka kerkeen. Jos joku tietää Tampereen nurkilla paikan, jossa auton saa ylös ja pestyä höyrypesurilla, niin vinkatkaa. Mä oon meinaan todella skeptinen noihin tervailuihin... Jos on terve ja saa meikkailtua pienet alut, niin sitte vaan uudet pintaan ens talveks.

[Uteip]

Jos tervaus on tehty hyvin niin se oikeasti pysäyttää ruostumisen liki täysin. Eli ennen tervausta teräsharjalla ja kittilastalla kaikki irtonainen massa pois ja mahdollisten umpikoteloiden puhallus paineilmalla. Sitten liki kiehuvaksi lämmitetyn tervan ja keitetyn pellavaöljyn seos pohjaan joko sellaisella pitkäkaulaisella paineilmatoimisella öljysumukannulla tai pensselillä hiertämällä. Itse teen tuolla öljykannulla; kun seos ei meinaa enää tulla läpi lämmitys toholla kannun kylkeen ja taas toimii.

Tuo seos tunkeutuu massan halkeamiin hyvin ja tuoreuttaa vanhan bitumimassan sekä suojaa vauriot sekä kestää pinnassa massattomilla kohdilla talven yli mikäli ei ihan joka päivä suolatulla motarilla viihdy. Toistetaan vuosittain. Bonuksena kuukauden ajan tervan tuoksu. Pysyvyys on hiukan parempi kuin noilla ohuimmilla kotelosuojilla (Dinitrol ml jne.) ja tunkeutuvuus taasen parempi kuin paksummilla versioilla, kiveniskumassasta nyt puhumattakaan.

[aero]

Näistähän kulkee legendaa pitkin nettiä ja oon varmaan viis kertaa jo kuullut tän vajaan viikon omistuksen aikana, kuinka joku joskus jossain on ajellut kuivalla vaihteistolla, kun huollossa on päästetty laatikkoöljyt mutta lisätty uudet moottorin puolelle.

Tämä mun ymmärtääkseni koskee enempi 90/99/OG900 -kalustoa, jossa öljypohja on integroitu vaihdelaatikkoon ja molemmat roput on vaihteiston pohjassa ja nistä vaan pitää tietää, kumpaa on avaamassa. Kuupassahan vaihteisto on muistaakseni perinteisemmin moottorin takana ja roput paitsi eri paikoissa, selkeeti myös eri palikoissa.

[JP_Vette]

^^Niin eli tervauksen salaisuus on siis se, että se ei missään olosuhteissa saisi päästä kuivumaan, ettei sen ja pellin välissä kosteus ja ilma muhi Tuo jokavuotinen ylläpito lienee se kriteeri kanssa? Eli jos terva ja öljy kuivuu aikansa, niin se on menoa sitte...

^Joo ei tässä vehkeessä kyllä helpolla proppuja sekota. Ehkä aika on sitten vain sekoittanut muistot ajan myötä, ja nykyään kaikissa vanhoissa Saabeissa on samaa kokemusta ollut

Tässä oli tosiaan penkinpäällistä toisen päällä ja Rensin kumimatot lattialla. Etupenkit oli tommoset, takapenkkikin ihan siististi noilla verhokankailla meikkailtu.





Tommonen roskakasa lähti pois autosta ja tehoahan tuli sitten se yksi hevonen, jos nyrkkisääntö keventämisessä on heppa per kymmenen kiloa



Tuostahan tuli ihan edustava. Okei, takaselkänojassa on vähän repeytymää päällä ja taktisesti rajasin pelkääjän penkistä repeytymän pois, mutta on noi nyt tämmöseen vajaa 50 vuotta vanhaan autoon kouluarvosanalla jotain kasin ja ysin välimaastosta.

[tetammi]

Kuuppa on siitä hauska harraste et 70-lukulaiseks on suht reipaskulkune ja ajoltaanki jees. Hiekkatiellä rupee viimeistään hymyilyttään.

Ne penkin kiinnitykset taitaa olla samassa tasossa et taaksepäin siirto ei pitäis olla mahoton projekti