Noniin sain jonkin sortin perushuollon tehtyä. Ei se ton kummempi setti ollut...
Kun ajelin autoa, niin pari huomiota. Eli ensinnäkin fasten seat belts -valo toimii! Kuvassa siis sammuneena, kun laitoin vyön kii.
Ja toisekseen tää ei sovi kruisailuun, koska lasi auki on pakottava tarve saada luu ulos, mutta luu sitten peittää kaiken näkyvyyden taakse, koska peili on kriittisellä kohtaa ja ylinpäänsä pieni. Ei uudemmis autois näin käy...
Autohan on tosiaan kapea. Eli nosturille ajamisen esinostorampit on inan kapeat tälle. No sinänsä se ei haittaa, kun auto oli myös korkea ja noita puita ei sinänsä edes tarttisi.
Huoltohan näihin vanhoihin romuihin on helppoa. Kaikki tietävät, että tilaa on ja alla ei tarvi käydä jne perusmuistelut. Ja kun kyseessä on tämmönen pulkka, joka on umpipelliä alta, niin silloinhan siis esimerkiksi öljynsuodattimesta lirutellaan öljyt sinne pellipulkan pohjalle.
Ja jos astia oli hiukan sivussa, niin siis tietysti lattiallehan ne kaikki valuvat.
Joo. Just näin. Okei, Volkkarin CRBC:n paskimman suodattimen paikan keksinyt suunnittelija menetti just palkintonsa, koska tämä on vielä paskempi. Ihan oikeasti. Ei tartte tulla kuin vähän uudempiin (kuten vaikka GM:n "pilaamiin") Saabeihin, niin se homma on niinki siistiä kuin valuta ne öljyt ihan vaikka astiaan. Tai jossain NG9-3:ssa ei tule tippaakaan öljyä astiaan tai koneen kylkeen tai mihinkään, kun ne valuvat suodattimen aukaisussa öljypohjaan.
Tää systeemi on tosiaan helppoa jos millään ei ole mitään väliä, mutta kaikki eivät tykkää siitä, että ensin valutellaan öljyt hallin lattialle ja sitten se auto sitä vielä tiputtaa pitkin pihoja ja teitä tuntitolkulla kun samalla "ruostesuojaa pohjaa" sillä jäteöljyllä
Näistähän kulkee legendaa pitkin nettiä ja oon varmaan viis kertaa jo kuullut tän vajaan viikon omistuksen aikana, kuinka joku joskus jossain on ajellut kuivalla vaihteistolla, kun huollossa on päästetty laatikkoöljyt mutta lisätty uudet moottorin puolelle. Mä oikeen keskityin ja etsein, että missä se piilossa oleva öljyproppu on ja en sitä piiloa kyllä sitten löytänyt. Vai puuttuuko tästä joku suoja sitten, ettei ole tehtaan linjoilla? Mä kun menin auton alle, niin silmät kyllä ekana osuivat tohon moottorin proppuun
No sitte kun tuli aika täyttää öljyä, niin kurkkasin huohottimesta sisään ja ainakin tuo seutu on karstaton ja siisti.
Ja homman helppoushan jatkui taas. En muistaakseni ikinä, siis ikinä, ole tarvinnut trattia moottoriöljyn lisäämisessä, mutta kuupassahan sellasen tarttee. Kyllä on huoltoystävällisiä nää vanhat autot!
Moottoriöljyjen jälkeen oli vuorossa vaihteistoöljyt. Ei sieltä mitään ihmeellistä öljyä tullut ulos ja metallihiluakin oli mun mielestä ihan normaali määrä magneeteissa. Tyhjäysproppu oli helpossa paikassa, tarkistuskin ihan ok. Tosin kyllä GM:n tekeleissä on helpoimmissa... Lisäksi tasoproppua ei tartte avata GM:n vehkeissä (eikä niissä kaikissa edes ole) kun öljymäärät löytää Saab WIS Onlinesta... Kuupan kanssa piti googlata ja löytyi vaihtoehtoja ainakin kolme väliltä 1,4 - 2,0 l. Paras oli jonkun viittaus, että siellähän se lukee ohjekirjassa. Joo, jos olis ohjekirja... Ja google löysi sellasenki vain tahtariin. Eli mun tulos oli nyt sitten se, että toisesta purkista jäi tuon verran jäljelle.
Täyttöproppuhan oli tosiaan helppo, jopa GM:n Saabien rinnalla.
Auton mukana tuli uusi ilmanputsari, joten nakkasin senki paikalleen. Turha sitä on alkaa museoimaan, käyttöön vaan...
Renkaissa oli tasanen 1,5 bar joka nurkassa. Laitoin 2,5 bar kun renkaassa luki maksimina 3,5... Renkaina on Vredesteinit vuodelta 2011 eikä pompota tai tärrästä yhtään pitkästä seisomisesta huolimatta! Tässä tunsi itsensä vähän tietämättömäksi, kun tuo rengaskoko on kyllä aika kryptinen kun vertaa noihin nykyaikaisempiin milli-prosentti-tuuma-lukuihin.
Toisaalta sen verran tietämystä mullakin on, että tiedän mistä auton leimaaminen juontaa juurensa. Eli jos joku elänyt vain tulostettujen lappujen aikakaudella, niin tämmösiä leimoja laitettiin ajalta ennen niitä
Tässä tämän auton riviä.
Jarruja ihmettelin. Toinen takanurkka ei varmana laahaa, toinen lienee ok, edessä yksi ehkä hiukan laahaa ja toinen jo enemmän. Varmistin jumit esiin jarruttamalla kunnolla muutaman kerran kun ajelin lämpöseksi. Noi pyöränpultit ovat kyllä sympaattiset. Ekan irrotuksessa piti oikeen kurkata ja varmistaa, että menikö se poikki
Tässähän on palat kuluneet ihan vinksaleen. Eli varmaan liu'ut sitten jumissa. No vingalla vaan mäntä sisään ja putsailemaan.
Pian se selviski, että tässähän on liuku, tai no "liuku", vain ylhäällä. Eli tuon kuuluuki syödä palat vinoon. Tuon satulan pultteja ja muita ihmettelin pari minuuttia ja kun yläpää ei juminut ja alhaallakin oli puolen millin klappi, tyydyin laittamaan palojen sokat paikalleen ja lopettamaan turhat hommat. Tuo oli niin ihmeellinen laitos näihin uudempiin tottuneelle, että ajetaan nyt ensin hetki
Niitä tervauksia tutkein, niin joo. On tää tervattu. Toki voi silti olla piiloruosteinenkin, mutta luotto on kova. Tunkkien paikatki näyttää siltä, että alle uskaltaa mennä.
No tuos on jotain pientä alkavaa. Tai isompaa piilossa. Olen optimisti tänään, niin pientä alkavaa.
Tohon taas osui nosturin tassu ja ei kyllä mitään jemmaruostetta ole tervan alla.
Tuohonki on joku osunu jollain ja taitaa olla orkkismaali näkyvissä?
Tommosta tervaa etupyöränkotelossa.
No takaa vasemmalta jo puuttuu peltiäki hiukan.
Ja taakse oikealle on tässä vajaan 50 vuoden aikana tullut kaksi pikkurillin kynnen kokoista reikää.
Ja toi vetokoukun runko. Ihan kamala. Uskaltaako edes pyörätelinettä laittaa kii?
Näissä nurkissakin alkaa ikä painaa päälle, mutta kaikki taitokset ovat vielä tallella jne, niin eiköhän noi saa vielä helposti pelastettua.
Ja tässä näkyy tämä dalmatialaisuus taas. Eli kun on tullut pistekohtainen pintaruoste, on se pysäytetty. No nyt on taas muutama täplä odottamassa meikkaajaa, mutta siis pitkällä tähtäimellä tätä on kyllä hoidettu erinomaisesti
Lopuksi sitten lisäilin vettä pari desiä paisariin (en tiä oliko turhaa) ja ajelin auton Nokialle. Hyvinhän tuo kulkee. Ja kun ekaa kertaa painoi WOT maantievauhdissa, niin ei tällä autolla jalkoihin jää! Murhasaaren sillalta kun nousi mäkeä ylös (sillalla nyt 30 km/h rajoitus eli en kerännyt vauhtia Porista päin) niin 105 km/h rikkui vaivatta ja kaasua joutui hölläämään, ettei aja liian lujaa. Hihityttäähän tämä yksityiskohta joitain, mutta kun edelleen tien päällä on uudehkoja (ellei jopa uusiakin) autoja, jotka eivät samaan pysty... Tai ainaki huollon sijaisautona toiminut Scala ei Pirkkalan motarilla pääse sataa vastaavassa ajassa. Ei siis tule mielikuvaa siitä, että vanhoilla autoilla olisi aina tientukkona.
Ai niin. GPS:n mukaan mittarivirhe on luokkaa max 1 km/h
Vapaakytkin toimii, siinä ei mitään. Mutta ikä alkaa vaivaamaan. Tämmönen nykyautojen hitaaseen kaasuun tottunut kun runttasi rullailulta lusikan lattiaan, niin tuli sellanen riks raks poks rahirahi ja koko auto pomppi, että epäilin jo jättäneen välille. Toistin vian vielä varmistaakseni, että onko toistuva vika vai satunnainen riksrakspoks, mutta lopputulos oli se, että ensin varpaan kärjellä haetaan vapaakytkin kiinni ja sitten vasta WOT
Ei siis ole hätäsen kuskin auto. Sitä en tiedä, että pitäskö noiden rohinoiden jälkeen vaihtaa vaihteistoöljyt varmuuden vuoksi vai antaako olla...
Toinen on sitten tämä.
Eli tänään tähän taitaa tulla vaihdevälin lyhennin... Polvi on vaihdekepissä, sääri käsijarrussa ja jalka taitettuna poikittain, jotta koko kalusto mahtuu ratin, vaihdekepin ja käsijarrun pyhän kolminaisuuden sisään. Tai jos penkkiä saisi vaikka 10 cm taaemmas, niin sekin auttaisi.
Muutenhan tuo oli ihan lepposa kaveri matka-ajossa. Liikenteen seassa pysyi, ei turhia räminöitä ja kolinoita eikä muutenkaan oikeen moitteen sijaa. Lisävalot kokivat välillä pientä discoilua, niin pistin ne pois päältä. Lienee kontaktihäiriötä jossain, niin ei viitti polttaa johtoja ja/tai autoa jos lämpenevät... Omat valot eivät discoilleet, niin vika ei ole laturissa tms.
Siihen se nyt päätyi toistaiseksi. Tänään sitten tiedossa sisäpuolen hommia ja katon mitä kaksien eri penkinsuojien alta löytyy ynnä muutan rivaripihaan soveltuvaa hipostelua