Foorumi – Saabclub.fi

Pitääpä itekki sitte alkaa kirjoitteleen tänne palstalle, jos vaikka sais ryhtiä tuohon remonttiin.

Kyse on siis tästä pirssistä:


Piti siis kytkimen ravistamisen, hulvattoman öljymäskäyksen, huonon käynnistyvyyden yms. pikkuvikojen takia pistää motti tuosta museoviipasta purkuun.

Kone on nyt purettu ja putsattu ja laakerit tarkisteltu ja osin vaihdettu ja kaikki tiivisteet pistetty uusiksi. Kasausvaihe on siinä mallissa, että alakerta on läjässä ja jakopää. Nyt pitäis sitte nämä kyseiset osat maalailla ja kasata kone loppuun. Moottorin näkyvät osat olen jo maalaillut valmiiksi (siis venttiilikopat yms.)

Yllättävän hyvältä tuo kone näytti sisältä, mitä nyt yhdestä männänhelmasta puuttui pikkunen pala ja edellisen koneremontin aiheuttajaksi epäilty murskaksi mennyt laakeri (tai ainakin sen laakeripinnat) löytyi öljypohjasta ~miljoonana kappaleena. Kytkin tuli hankittua uusi ja nyt odotellaan kampiakselin silmälaakeria, että saadaan kytkin läjään ja uusia letkuja.

Huonon käynnistyvyyden ja ponnettomuuden syyksi osoittautui rikkinäinen alipainesäädin ja siitä syystä per***lleen säädetty sytytys. Karstaakaan tuo kone ei pahemmin ollut kerennyt muodostamaan muuten kuin kakkospyttyyn rikkinäisten venttilinvarrenkumien takia.

Nyt sitten pitäis tosiaan saada tuo motti lopullisesti läjään ja tehtyä se keljuin homma, eli konehuoneen putsaus



ja sen päälle maalaus.

M:I:n pojat puhuivat, että olivat sitruunahapolla ja tiskiharjalla putsailleet rasvoja pois. Jos nyt sattuvat tätä lukemaan, niin minkäköhän vahvuisella liuoksella kun tuota nyt sattuis 5 kiloa löytymään tuota happoa (ruosteita olen tuolla syövytellyt).

Tämän homman jälkeen pitäis sitte alkaa pistämään tuota autoa jossain vaiheessa päältäkinpäin edustuskuntoon kun se tällä hetkellä on vain yli 5m etäisyydeltä katseenkestävä, eli pitäis takalokasuojien huonot pohjatyöt korjata, vaihtaa apparinpuoleinen etulokasuoja ja kunnostaa takakontti ja ympäristö (nämä siis lähinnä mallia pakkeli ja maali, ei hitsausta).

Koriltaan tuo vaikuttaa edelleen melkoisen terveelle, mitä nyt konetta irroitellessa huomattiin mätä lattia polkimien vierestä.

Kiitokset remonttiavusta P:n Veelle, joka ystävällisesti on luovuttanut autotallinsa museoautoremontille ja auttanut hommissa enemmän kuin tarpeeksi. Ei olis yksin tullu tästäkään hommasta hevon P:tä.

Pistelen kuvia sitten kun tuo homma etenee ja sattuu olemaan kamera matkassa ja varsinkin sitten tuosta korirempasta, siinä kun on enemmän kateltavaa kuin jossain kampiakselin laakereissa.

Ompas siinä ylvään ja arvokkaan näköinen Saappi. Hyvähyvä!!

Märkäkorva kirjoitti: M:I:n pojat puhuivat, että olivat sitruunahapolla ja tiskiharjalla putsailleet rasvoja pois. Jos nyt sattuvat tätä lukemaan, niin minkäköhän vahvuisella liuoksella kun tuota nyt sattuis 5 kiloa löytymään tuota happoa (ruosteita olen tuolla syövytellyt).

About 5% oli meillä väkevyys eli suunnilleen sama kuin ruosteenpoistossa. Maali lähtee sitten kanssa, mutta sitähän saa uutta.

Pitääpä tuota koittaa ku tuota öljymöhnää on tuolla koneen pohjalla ihan reilusti (~1,5cm). Kaiken irtilähtevän kaavin jo lastalla pois, mutta semmosta karstan näköstä kovaa möhnää on pinnassa millin verran ja ei tunnu lähtevän liotinpesulla. Maalata tuo konehuone pitää jokatapauksessa uusiksi ja tuo sitruunahappo tulee lillumaan joksikin aikaa tuonne "poskiin" koska niistä ainoista paikoista, joihin öljymöhnä ei ollut päässyt, oli ruostekukka alkanut tekemään kasvimaata (ihan ohut pintaruoste pellissä, eli tuo happo toimii hyvin).

Tarkoitus olisi siis tehdä tuosta mahdollisimman alkuperäisen näköinen ja oloinen kaikissa suhteissa, mikä toisaalta lisää työn määrää, mutta on kuitenkin välttämätöntä museoautostatuksen säilyttämisen takia.

Kiire tuossa taitaa tulla kun on taas se "jokatoinenvuosi" menossa, että pitää kesäkuussa viedä viippa leimalle. Ei taida museoautostatus säilyä, jos ilman mottia hinaa katsastukseen.

Parhaan tuloksen saa kun happo ja käsiteltävä alue on lämmin ja välillä kannattaa teräsharjalla hinkata peltiä, että happo pääsee kunnolla joka paikkaan.

Noniin, remontti sinänsä ei ole juurikaan liikahtanut eteenpäin, mutta kuvia on lisää. Motti sentään tuli maalailtua ja on siis enää kansia vaille valmis.

Ennen maalausta
http://i22.photobucket.com/albums/b304/ ... amotti.jpg

Maalauksen jälkeen
http://i22.photobucket.com/albums/b304/ ... omotti.jpg

Pitäis ruveta siis tuo konehuone/matkustamon lattia pistämään kuntoon moottorin takaisinasennusta varten. Ruostekorjaustahan tuossa ois jonkinverran (lähinnä lattiassa, konehuoneessa vain huonosti tehtyjä vanhoja korjauksia siistittäväksi

Lattia:
http://i22.photobucket.com/albums/b304/ ... atila2.jpg
http://i22.photobucket.com/albums/b304/ ... katila.jpg

Etupää:
http://i22.photobucket.com/albums/b304/ ... orjaus.jpg
http://i22.photobucket.com/albums/b304/ ... rjaus2.jpg

Lisäksi pitäis ilmahöylä pistää kuntoon ennen kuin happanee tielle:

Ilmahöylä:
http://i22.photobucket.com/albums/b304/ ... lmahyl.jpg

Oishan tuossa tuota hommaa tuossakin ihan riittävästi ja noitten lisäksi ois sitte muualla pintapelleissä vähän fiksailtavaa (sen verran, että saa miettiä koko auton ylimaalausta)

Nyt oli kuitenkin P:n Vee saanu klubin hallituskokousreissulla uudet vesiletkut ja kampiakselin silmälaakerin, eli konetta varten on melkeistä kaikki kilkeet nyt kasassa. Enää Kaasarin alipainesäädin ja muutamia ilmaletkuja (metritavaraa) ostoslistalla.

Tuli tuossa eilen konehuone pestyä painepesurilla ja liuottimella. Ei tuo nyt niin pahalta näyttänyt kuin olisi voinut ennen perua kuvitella.

Molemmat etunurkat ovat mätiä sieltä puskurin takaa, vilkun alta





mutta muuten konehuoneen puoli oli ihan asiallisessa iskussa. Joskus tosi kauan sitten ovat suojanneet tuon tulipellin tiikerimassalla ja näytti alkuun pahalta, kun oli maalin alla rypylää koko tulipellissä (joka siis oli tuota tiikerimassaa), mutta osoittautui, että on suojannut nuo paikat aika mainiosti, eli vain alareunassa on hyttiin päin ~2cm suikale hapanta ja lattia on täysin ehjän oloinen (ks. vanhemmat kuvat)



Ja tämän näköinen se nyt sitten on pestynä



Kuten kuvasta näkyy, muualla selviää maalien raputtelulla ja uudelleenmaalauksella, mutta hitsausta vaati apukuskinpuoleinen iskarin korva ja tosiaan nuo em. paikat.

Takapakkia tuli sitten taas varaosapuolella, kun rikkinäisen alipainesäätimen tilalle ei saakaan enää uutta vaan joutuu turvautumaan joko lähimmäksi sopivaan muunmerkkisestä autosta olevaan uuteen tai sitten johonkin noista käytetyistä, useamman vuoden seisseistä, joiden toimivuudesta ei ole mitään tietoa. Se on kuitenkin varmaa, että tuo tässä paikallaan ollut on taipaleensa kulkenut, eli menee ilma esteettä molempiin suuntiin läpi.

Jäänyt tämä projektipäiväkirjan pito vähän hunningolle kun tuo projekti on jo viikon päivät ollut ajossakin, eli on konehuoneen ja kabiinin lattian osalta kuin uusi. Katsastuksessakin tuli tuota käytettyä ja muutamien ulkonäköä koskevien vittuilujen jälkeen meni huomautuksitta läpi. Nyt siis on auto taas kahdeksi vuodeksi katsastettu ja säilytti museoautostatuksensa.

Tämän remontin jälkeen olisi tarkoitus sitten joskus seuraavalla kerralla alkaa laittamaan auton takaosa (kontin kansi ja ympäristö) sekä ovet jälleen uudenveroiseen loistoon.

Alipainesäädin löytyi P:n Veen tallilta onneksi ehjä, joten saatiin siltäkin osin auto kuntoon. Lisäksi kiitos PJ:lle letkuista, oli alkuperäiset nimittäin joiltakin osin hieman happamahkoja.

Pistän kuvia tuonne photobucketiin sitten kun saan ne koneelle.

Lopputuloksena kuitenkin remontista oli hienosti käyvä ja kukkuva kone, joka kestää myös katseen samoin kuin täysin maalattu konehuone.

Lisäksi tulipellin alalaita tehtiin suorasta pellistä kokonaan uusiksi ~2 tuuman korkeudelta ja lokasuojien alalaidat sekä etulaidat hitsailtiin myös ja lokasuojat ja pohja massattiin uusiksi.

Harmi vain kun Jukolan viesti estää osallistumisen tuonne pohjoisen saabistien pikkutapahtumaan kuivaniemellä. Muuten olisin tuonut tuon kamppeen näytille.

Joo, pitää jatkaa tähän vanhaan topicciin, kun on kuitenkin taas kevät ja sama auto pukkien päällä (tosin taisi yksi kevät välissäkin hurahtaa taloa rakennellessa)

Nyt on aloitettu tuon viipan perän kunnostus. Alueeksi tälle keväälle rajasin peräkromien, puskurin ja ilmahöylän välisen alueen (meinasin kesällä taas ajellakin ja taloa pitää vielä ehostella)

Välillä joutuu ihmettelemään aina, että miten tuolla vehkeellä voi olla museoautoleima papereissa. Sen verran pakkelia, sikaliimaa ja alustamassaa ja ennen kaikkea niillä peitettyjä reikiä tuolta taas löytyi.

Tarkoitus olisi nyt sitten putsata pakkelit pois, hiekkapuhaltaa, korjata pahimmat lappupaikkaukset uusilla hitsauksilla (ks. kuvat), tinata loput (paljon pistehitsattuja, mutta terveitä saumoja) ja hitsailla uudet reiät umpeen (eli rehellisesti sanottuna melko pirusti hommaa, tarkoituksena on jälleen tehdä yksi alue autosta oikeasti museokuntoiseksi)

Kuvia alkutilanteesta (ruupparilla rapatti pahimpia esiin, kaikki reiät, jotka tässä näkyvät, olivat uusia)
http://s22.photobucket.com/albums/b304/ ... erakontti/

Rälläkän teräsharjakäsittelyn jälkeen (voi sitä pakkelipölyn määrää, kun kaikki nuo reiät oli sillä peitetty ja kun noiden lappupaikkaustenkin jäljiltä korkeuseroa on pahimmillaan 0,5cm)
http://s22.photobucket.com/albums/b304/ ... /hinkattu/

Nyt siis sitten luukun kimppuun, sama alkuhoito, sitten lokasuojat irti, auto pihalle, hiekkapuhallus ja uusi vaurioarviointi. Sitte rumat paikat ja reikien ympäristöt laikkakoneella maantäytteeksi, uutta peltiä, tinaa, pakkelia, maalia jne. ja taas kesäkuun loppuun mennessä leimaus. (edellisen leiman jälkeen muuten mittariin tullut ~500km, ei paha kahteen vuoteen)

katselin kuvia ja tottahan uusit öljypropun kun ei näyttänyt alkuperäiseltä propulta kun kannan pitäisi olla 13mm ei 19mm.
juustohöylän päärme on samaa tasoa kuin yleensä ja siihen auttaa huonon pellin poisto ja hiekkapuhallus. itse hitsasin sitten sen päärmeen sähkösinkitystä siihen ja naputtelin kiinni vasaralla ja vastimella. hyvä tuli vaikka en museoinutkaan sitä.
peräkontin kulmat muistuttaa nuoruudesta, oliskohan ollut samalla autokorjaamolla minunkin femma aikoinani, paikat samanlaisia...
muuten helpohkon näköistä hommaa eli hyvin säilynyt värkki.

Hyvä homma että viippa pistetään iskuun. Harmi ettei vielä ole näkynyt katukuvassa / päässyt tiirailemaan ko. autoa. Vaan jos tänäkesänä Toivottavasti saat auton taas pian ajoon.

On se aina välillä katukuvassakin näkynyt (jopa tuolla "Olitko se sinä" -osiossa on kyselty perään), viime aikoina tosin vähemmän (viime kesänä en edes kesärenkaita alla käyttänyt), mutta jospa se vielä tälle kesälle...

Viikonloppuna irrotin takalokasuojat, tuupasin meisselin vielä parista kohtaa läpi, pesin loksut painepesurilla...

Saldo:
-Vänkärin puolen lokasuoja hyvä, mutta auton puolella komea lappupaikka, jonka alla ~10x10cm "turvetta"
-Kuskin puolen takalokasuoja melko lohduton, alanurkan kumin takana on pellistä muisto vain ja koko suojan "kiinnitysreunus" oli mallia "rane", eli MIGille ja koritinalle on käyttöä. Siellä puolella kuitenkin auton puoli lokasuojasta timmissä kunnossa
-Kuskin puolen sammakonreisi-iskari oli päättänyt talven ajoissa tuupata öljynsä pihalle. Nämähän kuitenkin voi onneksi korjata
-Takatakapenkin jalkatilaan (tai minulla työkalusyvennys) ruuvari molemmista alakulmista ja vänkärin puolelelta puskurin kiinnityskohdan tienoilta läpi

Vesisade pilasi hiekkapuhallussuunnitelmat, mutta jos sitä tänään...
...ja sitte lisää kuvia kans

ja tarvitsevalle: kuivia sammakoita löytyy vintiltä...

http://s22.photobucket.com/albums/b304/ ... /hitsattu/

Hitsailin tuon perän kasaan (en muuten ollut ikinä ennen kunnolla MIGillä hitsannut, yläasteella joskus jonkun lyhyen harjoitussauman - jälki sen mukaista). Peltiä meni melkoisen reippaasti kun tuo toinen alanurkka ja peräkontin pohjan nurkka piti tehdä käytännössä kokonaan uusiksi.

Tuolla nyt sitten on kuvia työn vaiheista ja vissiin hitsatusta perästäkin.

Tinalla ajattelin sitten jatkaa, eli kaikki saumat olisi tarkoitus vielä tinalla siloitella ennen maalausta ja kittausta.

Tuon takaspoilerin hiekkapuhalsin (käänsin reunan auki, hiekkaa väliin, reuna kiinni), tinasin (tinalla täyttö ruostereikiin, joita oli vain siinä päällyreunuksessa ja samalla tinaa juoksuttaen myös sinne peltien väliin.) hioin (somalilaikka on muuten kätevä tinan muotoiluun koska ei juurikaan hio peltiä, mutta pehmeämpää tinaa kyllä hienosti) ja vedin ekaksi suojaksi happomaalin, jota koitin myöskin juoksuttaa reunapellin saumaan. Seuraavaksi hiontaväri ja hieman reunan viimeistelyä kitillä, hionta, ja maalaus. Eihän tuosta uutta tule, mutta jos se taas seuraavat 37 vuotta...

Kiire meinaa projektilla tulla, kun nämä museokamppeet pitää leimata joka toinen kesäkuu (eli siis kuukauden sisään). Mitenköhän käy, jos myöhästyy? Ovatkohan innokkaita viemään museokilvet?

Märkäkorva kirjoitti: Mitenköhän käy, jos myöhästyy? Ovatkohan innokkaita viemään museokilvet?

Ei ole syytä huoleen. MA-statuksen menettää, jos auton kunto tai käyttö ei enää vastaa MA-kriteerejä.

Katsastuksen pidempikään viivästyminen ei ole merkityksellistä, kunhan autolla ei (tietenkään) aja katsastamattomana ja kunhan auto on kriteerit täyttävässä kondiksessa sitten, kun sen aikanaan katsastukseen vie.