Pieniä ongelmiakin ilmeni:
Luca neuvoi tarkistamaan matkan alussa, laahaavatko jarrut. Tankatessani auton Seinäjoella, tunnustelin vanteita, josko jokin niistä olisi kuumentunut -ja kyllä vain, kuskin puolen etuvanne oli tulikuuma ja pölyinen. Pumppasin jarrua muutaman kerran rajusti ja pian edestä kuuluikin klopsahdus merkiksi vapautuneesta jarrupalasta. Tämän jälkeen jarrut ovat toimineet moitteetta. Hieman ennen Tamperetta edestä alkoi kuulua vaimeata ujellusta. Luulin ääntä tiekarhun urien aiheuttamaksi, mutta ihmettelin pian, miksi urat loppuivat, mutta ääni jäi... Vähän ajan päästä ääni voimistui etenkin kaarteissa, jolloin päättelin, että kyseessä täytyy olla tiensä päähän tullut pyörän laakeri. Kaarsin erään huoltamon pihaan, jolloin ääni oli jo pelottavan voimakas. Avasin konepellin, tarkistaakseni, näkysikö keulassa jotain muuta, mikä voisi aiheuttaa ulinaa. hetken autoa ihmeteltyäni vierelleni kaartoi pick-up, josta nousi vanhempi mies. Mies osoittautuikin pitkän linjan Saab harrastajaksi, jonka kanssa tuli vaihdettua muutama sana. Hän myös sai minut vakuuttuneeksi, että uskaltaisin jatkaa rauhallisesti ajellen matkaani. Hämärän tultua huomasin, että koko kojelaudan valaistus oli pimeänä. Myöskään kumpikaan takavaloista ei toiminut, eikä rekisterikilven valot... Lisäksi alla oli nastarenkaat... Enpä tiedä olisiko poliisi pysäyttäessään niellyt ihan kaikkia noita rikkeitä...
Seuraavana päivänä lähdin ajelemaan vanhempieni luokse Pyhtäälle, Kotkan viereen. Matkalla hain vielä kesärengassarjan Askolasta (Suurkiitokset niistä Reijolle!). Vanhempieni luona pesin ja vahasin tupliksen sekä siivosin sisätilat. Penkkien irtopäällisten alta löytyivät hyväkuntoiset, alkuperäiset istuimet. Lisäksi pääsin nyt tarkastelemaan ostostani paremmin. Pääpiirteissään auto oli hyvässä kunnossa, mutta pari pientä ruostereikääkin löytyi -molemmat etu-sisälokasuojissa. Paikkasin reiät heti ja putsasin muualta lokasuojista irtoilevan alustamassan sekä suojasin loksut uudelleen. Sitten putsasin jok'ikisen sähköliittimen konehuoneessa -ja kas kummaa, kojelaudan valaistus heräsi henkiin. Samoin tuulilasin pesuri ja etuparkit. Kyllä autojen rassaus on sitten mukavaa!
Palasin hetki sitten autolla Lahteen ja kaikki tuntui olevan kunnossa -edes pyörän laakeri ei ilmoittanut vaivoistaan. Kaikki valot pelasivat, niin sisällä kuin ulkonakin, lämppäri toimi ja matka taittui!
Ettei harrastus olisi liian helppoa, pitää autoa toki vielä työstää, jotta voisin luottaa siihen täysin:
-Apukuskin puoleinen takatukivarsi on vaihtokunnossa. Sitä on ilmeisesti jo aiemmin hitsattu jousikupin tienoilta, mutta nyt se on kyllä pakko vaihtaa.
-Moottorin joutokäynti on liian matalilla kierroksilla ja auto tuppaa sammumaan, kun vaikkapa lähestyn liikennevaloja ja pidän kytkimen pohjassa ja nostan jalan kaasulta. Luca neuvoikin minua jo tarkastamaan katkojan kärjen välin.
-En usko etupyörän laakerivian korjaantuneen itsestään, vaikka siltä nyt vaikuttaakin. Eli laakeri on parasta vaihtaa.
Tuntuu, että Saab-harrastus hurahti kivasti käyntiin ja pääsen sekä rassaamaan että nauttimaan autosta. Tämä on harrastusta parhaimmillaan!!
