Mainittakoon ihan heti, että on ollut tosi miellyttävä olla klubin jäsen jo vuodesta 99 ja ainakin kaksi Suappia vienyt Suomesta Viroon. Puhumattakaan varaosista. Olen auttanut jopa toisia saabisteja omassa kotimaassa, elikkä Virossa.
No nyt sitten yksi pitkäaikainen ystävä halusi myös harrasteautoksi vanhan 99-n.
No vähän tässä klubisivuilla kateltiin ja punnittiin monta eri vaihtoehtoa ja päädyttiin yhteen 99-n, joka sijaitsii Turussa. No kirjeenvaihto ja kuvien lähettämin alkoi jo viime vuoden viimeisillä päivillä ja sitten tämän viikon alussa sovimme, että tullaan hakemaan auto lauantaina. Reitti on mulle tuttua, koska asuin itsekin viime vuonna Lohjalla ja työskentelin linjaautonkuljettajana. Alussa mä mietinkin yhtenä vaihtoehtona pikavuorolla menemistä Turkuun ja sitten oltais palattu ''uuden'' auton kanssa. No onneksi ystäväni kuiteskin päättii, että mennään hänen toisella autolla ja sitten palataan kahdella autolla. Matkakumppaniksi otettin vielä hänen tyttöystävä. No mikäs sitten-varattiin ja maksettiin kaikki liput ja lauantaiaamulla varhain lähdettiin Tallinnasta ''Starilla''.
Saapuminen Helsinkiin 9.30 On aika mukava ja nopea nykypäivänä, kun saa ajaa laivalta ulos ilman mitään passintarkastusta. No eikun Turunväylälle ja hanaa, koska myyjä väitti, että katsastusasema on myös lauantaina auki, jotta pääsemme tekemään paperit ja eihän se kauan lauantaina auki ole-luulin.
Jos joku luuli siitä sanasta ''hanaa'', että nyt ei noudatteu nopeusrajoituksia, niin väärin
Ihan lainkuuliaisena ajettiin.Kun oltiin noin 70 km Turusta-soitin myyjälle ja kysyin, että missä mä siellä Turussa tapaan hänet. No kaveri antoi osoitteen ja kysyi, että onko meillä navigaattori. No onhan mulla.
No kun saapuimme perille, niin soitin hänelle uudestaan. Vähän ihmettelin, kun siellä olikin automaattivastaaja päällä. No kun aikaa vielä oli ja tämän talon edessä ei ollut parkkipaikkaa, niin päättelimme, että jospa katsottaisiin naapuritalon edestä, jossa näytti olevan isompi parkkis, jospa näkisimme tupliksen jossain, jota tulimme hakemaan. No löytyihan se sieltä ja vastasi ihan siihen , jota olimme kuvitellut.
No sattuhan sitä kaikenlaista-ajattelimme-akku voi tyhjentyä kännykästä. Jäimme odottelemaan auton viereen, jospa myyjä ilmestyis paikalle tai soittais takaisiin.
Kului puoli tuntia, sitten tunti, sitten kaksi. Kävin etsimässä rappusissa, jospa joku tuntis, tai löytyis sopivaa sukunimeä taululta. Jotain havaintoja kyllä naapureilla oli saapimiehestä, mutta ei mitään tarkka.
Yritin koko ajan koetta soittaa, mutta vastaus: ''tämä on vastaaja.....''
No lopulta tuli vessahätää ja nälkä ja mentiin Motonettiin ja syömään. Sitten pizzapaikasta soitettaessa olikin uusi vastaus luurista: ''tämä numero ei ole käytössä, tarkistakaa.....
No turkkilaiset pojat valmisteli pizaa nin kauan, että piti ruveta ajamaan kohti Helsinkiä ettei vielä myös myöhästytä laivasta.
Mitäs tapahtuikaan myyjälle? Kuoliko se?
Tunteeko kukaan tässä semmoista miestä, kuin Jan(Janne) Ahonen?
Siis jos ei iskenyt joku sairaus, niin tosi lapsellista käyttäytymistä.
Jos tulee jotain eteen tai mieli muuttuu, niin vois edes soitta, että ostajat ei istuu ja odotta tunteja ihan tyhjää.
Puhumattakaan hukkaan heitetyistä laivalipuista ja polttoaineesta..
