Ruostevaurio ja handsfree

[mike]

Eikö linkki toimi vieläkään?

Paikallisessa automaalien erikoisliikkeessä kerroin ongelman ja sieltä lykkäsivät tiskille parhaaksi katsomansa pohjamaalin, purkin jotain joka estää kosteuden pääsyn huokoisen pohjamaalin läpi, sitten varsinainen maali ja lopuksi lakka päälle.

Kiveniskuilta suojaavaa massaa ruiskuttelin sitten vielä lopuksi noihin iskareiden kohtiin ja muihin näkymättömiksi jääviin kohtiin. Aika näyttää kuinka käy, mutta ainakaan vielä ei ole merkkejä kukkimisesta. Ehkä yllätys muhii kahta suurempana ja koko komeus murenee alas muutaman vuoden päästä

[MattiR]

Minä peitin tuon iskarin yläpäässä olevan aukon lokasuojassa ns.softiksella, teippasin sen kiinni lokariin höyrynsulkuteipillä ja hyvin on pysynyt. Nyt se iskarin yläpää on suojattu eikä se ole alttiina mekaaniselle kulutukselle.

Itse en laittanut tuota kiveniskumaalia päälle vaan alustansuojavahan (Tectyl Bodysafe Wax). Se on helppo pestä pois liuotinpesuaineella jotta voi tarkistaa mitä alla on tapahtunut. Ajattelin käyttää lokarit pois määrävälein jotta voin tarkistaa mitä siellä tapahtuu. Toki tuo kiveniskumaali tai vastaava lienee järkevä valinta jos jättää tuon iskarin yläpään auki.

Minulla ei ollut vielä kunnon ruostetta noissa paikoissa vaan lähinnä pientä"hilsettä". Hilseet poistettiin muovisella "piikkilaikalla" ja sitten pinnat happokäsiteltiin fosforihapolla. Tämän jälkeen puhdistetut paikat maalattiin kahteen kertaan kaksikomponenttisella epoksilla ja päälle maalattiiin pintamaali. Tuota epoksia suositteli useampi maalari, siitä nimenomaan ei pitäisi mennä kosteuden läpi. Epoksi kovettuu myös kovaksi ja kestää kohtuu hyvin mekaanistakin kulutusta. Pintaan laitettiin alkuperäiseen alustaväriin sävytetty pintaväri. Kaikkein tärkeintähän näissä hommissa on se, että kaikki ruoste saadaan täysin pois. Muuten menee varmasti pieleen ja katastrofi vain siirtyy.

Nuo jälkikäteen tehdyt ruostesuojaukset ovat valitettavasti yhtä tyhjän kanssa elleivät peräti haitallisia jos hommaa ei tehdä siten, että auto puretaan alustasta osiksi eli taka-akselisto, polttoainetankki, lokarit, putkisto ja nelivetoisissa kardaani pois, samoin kuin kaikki lämpösuojapellit. Sitten kaikkien pintojen tarkastus ja piiloon jäävien paikkojen suojaus esimerkiksi sillä suojavahalla. Alustan näkyvät osat (varsinainen pohja), joka on hyvin helppo massatakin jälkikäteen, on tehty aika hyvin, siellä on kunnollinen pvc-massa joka suojaa hyvin kulutukselta. Ainakin omissani tuo itse pohja on ollut täysin virheettömässä kunnossa. Pahimmat paikat näissä ovat nimenomaan piilossa olevia, eli polttoainetankin alle ja sisälokasuojien taakse jäävät paikat. Niissä ei ole yhtään mitään ruostesuojaa, pelkästään homeopaattisen ohut sinkitys ja päällä yhtä ohut maalikerros. Polttoainetankin alla pahoja paikkoja ovat turvavyösolkien vahviketeräs ja polttoainetankin pantojen taaemmat kiinnityskohdat. Tuota asiaa pähkäiltiin ja tultiin siihen tulokseen että iskarin yläpään vahvikerauta ja tuo mainittu turvavyösolkien vahvikerauta mitä suurimmalla todennäköisyydellä ovat huonompilaatuista terästä kuin ohuemmat pellit, noista paksummista tuntuu tuo sinkitys korkkaavan irti sangen helposti. Noissa paikoissa on toisaalta materiaalivahvuutta paljon, mutta hankalaksihan homma menee jos ruoste on alkanut tehdä tuhojaan kunnolla. Voi olla, että alustassa käytetty maali päästää kosteuden läpi (riittää että vesi pikkuhilkaa diffundoituu maalin läpi) ja kosteus pääsee siten kosketuksiin sinkin kanssa. Sinkki näyttää syöpyvän pois pistemäisesti ja ensioire on pienten kuplien ilmestyminen maalin pintaan. Kuplan ilmestyessä pintaan mitään ei ole vielä menetetty, pellin pinnassa on vasta olemattoman pieni jälki kohdassa josta sinkki on korkannut irti / kulunut puhki. Ajan kuluessa ongelma sitten alkaa laajentua ja tietysti myös itse pelti syöpyä.

Hyvä asia on se, että todennäköisesti syöpä ei ole edennyt näissä vielä pitkälle (kuten tuo Miken (edit) autostakin otettu kuva kertoo - ei se vielä paha ole) ja kun ajoissa huoltaa paikat niin kyllä pitäisi sitten kymmenen vuotta mennä ihan mukavasti

Itse olen huoltanut vasta toisen kahdesta autostani. Jännä nähdä mitä toisen vähemmän ajetun auton pohjasta paljastuu kunhan se saadaan työn alle. Talvilevon aikana pitäisi käydä sekin läpi.

[900i]

Takapyörän takaosassa siinä kulmassa josta puskuri lähtee niin ootteko huomannut että pelti on hyvin tarjolla kivenhakkaamiselle lähes kaikissa autoissa. Mitä suuremmat pyörät niin varmaan sitä tehokkaammin lähtee maalit.

[tturku]

Näissä saabeissa on mielestäni se ihan kohtuullisen hyvin suojassa. Omassa se oli lähtenyt kesimään syystä, että puskuri vaihdettiin jonkun parkkipaikka tööttäyksen seurauksena, Ruosteet tulivat ylöspäin näkyville sieltä puskurin välistä. Eli maalipinta oli mennyt rikki vaakatasossa olevassa pellissä puskurin päältä ensin. Omassa autossa ainakin tuo kaari on vielä ihan hyvässä hapessa eikä ruosteita löydy muualta. Tuo on kyllä totta varsinkin jos laitetaan leveät renkaat tai vanteet, jotka tuovat renkaan lähelle kaarta että riski ruostumiseen kasvaa.

[tturku]

Nyt alkaa olemaan sisäloksuun ja kaaren kulmaan aineet kasassa.
1. hapolla niin paljon kun saa pois ruosteita.
2. Noverox ensin
3. Zink 182 maali perään (ehkä ei tarvita)
4. Pintaan tikkurilan Temadur 90 2k maali
5. Kivenisku massat päälle

Näkyvään osaan ulkopeltiin tulee pintaan joko spraynä paikka maali tai kynällä sekä lakka. Pitäiskö sinne alle vetää myös kerros Temaduria vai meneekö liiotteluksi?

[tturku]

Ja tämä homma on tyssännyt aika pulaan ja selkävaivoihin...
Olisko jollain tiedossa hyvää paikkaa, jossa voisi koko auton pohjan ja sisälokarit hiekkapuhalluttaa ja tehdä huolellinen ruostesuojaus? Voi olla jopa vähän kauempana jos hommat tehdään huolella.

[Sten]

Nuo jälkikäteen tehdyt ruostesuojaukset ovat valitettavasti yhtä tyhjän kanssa elleivät peräti haitallisia

Ei valitettavasti pidä paikkaansa.
Ruostesuojaus jälkikäteen kannattaa aina jos auto ei ole vielä menetetty tapaus.

Pitää paikkansa että mitä enemmän purkaa, sen parempi lopputulos, tietysti.

Mutta jos lähtökohta on mikä on ja ruosteet korjataan vähintäänkin hyvin ja hitsaukset suoritetaan puskulla, ei ratsulla, tulee lopputuloksesta hyvä. Uutta ja pitsistä/haperoa peltiä ei edes pysty hitsaamaan yhteen eli se ominaisuus pitää jo itsessään huolen laadussa. Suojakaasulla aina, mieluiten parempaa kuin hiilidioksidi esim Mison/seoskaasut.

Ratkaisevaa on kotelojen /alustan kuivuminen pesun jälkeen, laatu ja pinnan tiiveys.
Ruosteenestoaineilla on tunkeutuva ja hidastava vaikutus joka pysäyttää jo alkavaa ruostumista.
Täydellisen suojauksen jälkeen auto viedään jälkisuojauksen, esim kolmen vuoden päästä ja auto käydään läpi.
Jälkisuojauksella päästään kartoittamaan mikä on lähtenyt uudestaan ruostumaan, esim paikka ja korjataan viat.
Tällä tavalla auton ruostuminen "pysähtyy" eli ne paikat mistä vähän oikaistiin ennen ensimmäistä suojausta, tulee kyllä vastaan.
Hyvät työt kestää eikä etene.

Oma lehmä ei ole ojassa, en siis tee kyseistä työtä leipäni eteen.

Suosittelen suojausta jos vähänkin auto on silmäteränä ja ajetaan hautaan.

[tturku]

Sopivasti ponnahtikin aihe pinnalle. Tänään femma viety Hyvinkäälle hiekkapuhallukseen maalaukseen ja finnikor suojaukseen. Itse sain jonkunlaisen paikan tehtyä tolla lokarin kulmaalle sekä putsattua ja maalattua ulomman osan pyöränkotelosta. Nyt sit katsotaan koko pohja ja kaikki pyöränkotelot läpi. Jospa sen auton sais ajoon noin 3 viikon päästä.

[MattiR]

En väittänyt että ruostesuojaukset olisivat kategorisesti haitallisia. Oikein, huolellisesti ja hyvillä aineilla tehtynä ovat varmasti hyödyllisiä - toki edellyttäen että asiaa ei unohdeta suojauksen jälkeen vaan pesut ja tarkistukset tehdään säännöllisesti.

Ongelmapaikkojen kunnollinen suojaus NG:ssä edellyttää mittavaa purkamista.Takaiskarin yläpään seutua lukuunottamatta NG:n ongelmapaikat ovat joko piilossa tai koriin kiinnitettyjen rakenteiden alla.

Mutta jos nyt joku NG:nsä pilata haluaa niin ei muuta kuin ruosteenestoaineiden ruiskutus näkyviin paikkoihin tuota purkuhommaa tekemättä ja alkavia ruostevaurioita korjaamatta...sitten vaan toivomaan että ruostuminen pysähtyy tai edes hidastuu. Pahimmillaan tuolla operaatiolla vanhan vitsin mukaisesti vain "suojataan ruosteet" ja varmistetaan katastrofi.

Jos autolla ajetaan talvisin on minun mielestäni syytä pestä ja tarkastaa alusta vuosittain huolellisesti.

Mutta nämähän nyt ovat vain minun mielipiteteitäni. kukin tyylillään.

[Sten]

Mitään ei tarvitse väitellä tai muutakaan. Täällä kaikki kertoo oman mielipiteen ja toivottavasti joku osaa oman ratkaisun tehdä tai saada tukevia asioita omia ajatuksia vahvistaen.

Ne jotka autonsa haluaa suojata, todennäköisesti tekee/teettää pohjat siihen kuntoon että suojaus on järkevää. Ihan ilmainen operaatio se ei ole eli ammattilaista ei kannata käyttää jos naamioida haluaa.
Vastuullinen ja osaava suojaukseen erikoistunut firma ei edes suostu suojaamaan auto jos ongelma kohtia ei korjata pohjan pesun ja tarkastuksen jälkeen, tämä tietysti on yksilöllisesti arvioitava mikä on mahdollista ja millä työmäärällä.
Jos asiakas haluaa että ruosteet jemmataan, tekee firma todennäköisesti merkinnän omiin tietoihinsa auton rekkaria käyttäen jos suostuu sellaiseen.

Tämän NG mallin mittaviin purkamisiin en ota kantaan koska en tunne kuin tonnarin ja og femman alustan.
Jokainen auto taitaa olla mittava työltään jos sen haluaa palauttaa alkuperäiseen loistoon ja näissä tapauksissa sellaiset autot eivät eksy Suomen suolatuille teille jolloin suojaaminen on turha.

Eli jäljelle jää se auton vuosittainen pohjan pesu ja ruosteiden seuraaminen livenä sekä voivottelu.Se on varmaa että ei se ruostuminen ainakaan vähene kun kerran on alkanut myös sieltä pahasta paikasta.

Tai sitten tekee sen pohjan kuntoon sillä työmäärällä mikä on katsottu aiheelliseksi/omien kykyjen ja paikan suhteen joka on työssä käytettävissä, siten että voi olla edes tyytyväinen eikä lykkää asiaa tulevaisuuteen.
Auton voi silti joka kevät nostaa ylös ja pestä, vaikka käyttää samaisessa firmassa missä oli.
Ruoste tulee läpi eikä varmasti kulje rotan lailla kuten näiden autojen muovimassojen tms alla, pesu viimeistään irrottaa sen bitumin.

Jos kumpikaan vaihtoehto ei miellytä, voi autolleen ottaa pelkän koteloiden suojausten, eli tarkoitan piiloon jäävät paikat, ilman sitä bitumia.

[Sten]

Vai että veit suojaukseen, jopas osui aiheen käsittelyyn. Hienoa. Peukku.
Laita tturku kuvaa ja mielipidettä tänne kun asia edistyy.
Suojatulla autolla on ihan eri fiilis ajella, vetää jopa hymyksi
Ja vielä Kun tietää sen suola-loskan vaikutuksen ruosteeseen, varsinkin jos muistaa missä kunnossa se auton pohja on. Sydäntä riipaisee.

[MattiR]

Minulla on (toki sangen vähäistä) henkilökohtaista kokemusta erityisesti malleista 9000, OG 9-5 ja NG 9-5, joita kaikkia malleja perheessämme on tälläkin hetkellä. Kaikissa malleissa on omat heikot kohtansa. Paras laatu pohjassa kokemusteni mukaan on ysitonnisessa, jossa on kattavin PVC-käsittely ja aika paljon sinkittyjä osia alustassa. Mutta ruostuu se sekin ja pahimmillaan salakavalasti PVC-massan alta. Ja muutama heikko paikka siellä alustassa toki on. Oma lukunsa tonnarissa ovat tietysti sitten mm. lokarien kaariin liittyvät rakenteet, jotka eivät erityisen häävit ole. Mutta esimerkiksi kotelot on ainakin loppupään tonnareissa suojattu hyvin - niissä näkee kyllä tuon hyvien ruostesuoja-aineidenkin ja suojauksen merkityksen. Työn alla olevassa 95-vuosimallin autossa koteloissa on ollut ensiluokkainen suojaus, kotelot ovat sisältä vieläkin kuin tehtaan jäljiltä.

OG-ysivitosessa on muutama käytännössä täysin suojaamaton paikka, joista ruostuminen sitten alkaakin. Ja tuossakin mallissa on tietysti muutama suunnittelun kukkanen. Nyt minulla on käyttöautona "kestotestissä" täysin ruosteeton yksilö, johon on tehty pintakäsittelyparannuksia muutamaan kriittiseen kohtaan mutta ensisijaisena hoitona on puhtaanapito. Katsotaan mitä alustassa tapahtuu.

Yhteen perheen NG-ysivitosista on tehty perusteellinen alustan läpikäynti ja pintakäsittelyiden tasoparannus, toinen on työn alla.

Tuon jo tehdyn auton alustasta purettiin kaikki pois (akselistot, putkisto, kardaani, suojapellit, PA-tankki jne.), akselistot apurunkoineen rakennettiin uusiksi, puhallettiin, hiottiin, sinkittiin ja pintakäsiteltiin ja kaikki pinnoissa olleet orastavat viat korjattiin. Työtunteja meni yli 100 ja tuon päälle vielä komponenttien pintakäsittelyt (sinkitykset, maalaukset). Toki aikaa tärväytyi esimerkiksi akselistojen kasaamiseen ym. Rakenteet käytiin tarkasti läpi ja ongelmapaikat tulivat kyllä selväksi, onneksi omassani kaikki orastavat vauriot olivat vielä ihan pinnallisia. Mutta voin kuvitella miltä paikat näyttävät paljon ajetuissa ja suolavellissä kunnolla uitetuissa autoissa. Aikamoinen homma tuo remontti oli, mutta mielestäni kannatti - toivon mukaan auto kestää jälkipolville saakka.

Tuon yhden auton hyvin perusteellisesti läpikäytyäni uskallan väittää, että ainakaan pitempään ajossa olleesta NG-ysivitoisesta ei hyvää tule muuten kuin mittavasti purkamalla ja huomattavalla työmäärällä. Maalipinnassa ja sinkityksessä on varmuudella vaurioita. Ja esimerkiksi akselistojen pintakäsittelyt ovat tehtaan jäljiltä masentavan huonot. On tultu todella alas vaikkapa ysitonnisen laadusta. Pakasta vedetyn NG:n kanssa voi olla helpompaa. Mielenkiinnolla odotankin mitä 20 tkm ajetun auton alustasta löytyy kun se pannaan palasiksi.

[Sten]

Näin se menee.

Aloin miettimään, miltä tällainen NG mahtaa näyttää kun ikää on nykyisen tonnarin verran...
Tonnarissa oli hyvää juurikin se että autoa valmistettiin reilu vuosikymmen ja lapsenvikoja voitiin korjailla, kuten mainitsit sen suojauksen parantamisen koteloissa.
Valitettavasti oma kulkine taisi olla se väliinputoaja, linjalta -93.

Taitaa se sinkitys olla yks vitsi näissä "uusissa" ja muissa merkeissä,verraten vaikka tonnarin keulan apurunkoihin tai pyörien tukivarret. Näissä sinkki hapettui suojaavaksi kerrokseksi eikä kadonnut kuin "se" Sahraan.

Pari kymppiä ikää ja vajaa 400tkm Ng mittarissa voi jo tehdä tiukkaa.
Eniten naurattaa nämä alustan mustat metalliset osat jotka on vain pulverimaalattu puolikiiltävällä. Menetetty tapaus kun kivi kerran pari kolahtaa pintaan.

Tästä aasinsilta Land cruiseri autoihin.
Esim -05 mallinen peli joka on ulkoapäin aivan timatti eikä mitään vikaa ja mittarissa se 300tkm, mutta kurkatkaapas alustaan niin se oma Saabi saa kehut ja taputukset parkkipaikalla.
Täydellinen ruskea ruoste koko pohjassa.

[veini siekkinen]

Sama vika kaikissa merkeissä jotka ovat uudempia tai uusia autoja.apurungoissa ei ole kun se pinta maali.
mutta auton käyttöikä nykyään lasketaan 4.5-5 vuotta jonka se kestää.
viksautin edellistä ng saabia siroautossa niin siellä oli esim.vag merkkisiä autoja 3-4 vuotta vanhoja jo takuu maalauksessa päältä.katsastaja sanoi eka katsastukseen kun tulee autoja niin parhaissa jo reikiä pohjassa tai rajusti ruostetta.
kyllä jos hyvän haluaisi pitäs ng apurunko upottaa sinkki altaaseen.kyllähän se 9000 apurunko ja tukivarret on kyllä priimaa tavaraa.
auton valmistajia ei kiinnosta mitä autot takuu ajan jälkeen tai onko niitä nykyään kunnolla testattu kyllä asiakkaat testaa.
ei ole kauan kun hitsasin japsi auto joka oli 2010 niin apunko oli läpi mätä ja poikki takaa poisin sanoa että hengenvaarallinen peli.

[Sten]

Kyllä vain.
Asiakas testaa ja koeajaa auton.
Se tulee halvemmaksi kuin että tehdas tekisi sitä sen pari vuotta ennen kuin tuotanto alkaa.
Ei siis kannata.
Kutsutaan sitten takaisin mutta halvempaa on, tietty tämä Waggilaisten päästö höpö höpö oli nyt omassa luokassa mutta kai sekin hyvältä idealta tuntui pienessä maistissa sekä isoissa kengissä.
Voin kuvitella kun asiaa on suunniteltu ja puntaroitu. Se hetki kun ISO pomo lyö nyrkin pöytään ja tokaisee kuuluvaan ääneen
"jos riski on olemassa, niin se otetaan!"

Sama on näissä mersuissa, ne oli ja meni. Ei siis ole enään sitä aitoa ja oikeaa johtotähteä. Tästä me Saabistit ei tosin välitetä, parempi lopettaa kuin tehdä huonoa

Surullista että huonoa tehdään, ei ainakaan auta tätä pallon pelastamista.