Mertmi kirjoitti:Vain täysi koneen purkaminen ja jokapaikan nuohoaminen puhtaaksi saattaisi olla keino päästä eroon karstasta. Täällä Joensuussa on yksi Saabi, josta on öljypohjaa avattu useampaan otteeseen, kun karstaa irtoaa kokoajan lisää ja lisää.
Kiitokset nopeasta ja ymmärrettävästä vastauksesta, vaikka sisältö ehkä ei toivomamme ollutkaan. Katseltuani muita kuvia venttiilikoppien sisuksista tämä näkymä hiukan huoletti. Eikä siis ehkä aivan suotta.
Pitääpä nyt sitten miettiä taktiikkaa, miten tämän kanssa etenisikään; olisikohan tuossa mitään mahdollisuuksia putsata edes joitain kohtia niiltä osin, kun kone on nyt auki mm. jakopään korjauksen johdosta? Kun tuo öljypohjakin on nyt hetken poissa, niin voisiko kierosti ajatella edes pienimuotoista "moottorin sisäpuolista liuotinpesua" siten, että putsaisi jollakin Fortella tms. pesuaineella ainakin joitakin sopivia kohtia? Silloin voisi valuttaa möhniä suoraan valuma-astiaan koneen alle eivätkä karstat jäisi pyörimään koneeseen ja tukkimaan sihtiä? Eriskummalliselta vippaskonstiltahan tämäkin kyllä kuulostaa, ja ymmärtämättä virtauskanavien rakennetta/kulkua tämä voi olla ojasta allikkoon menemistä.
Lisäksi on tietty selvää, että se suurempi joukko möhnää on arvatenkin em. kuvan ulkopuolella, näkymättömissä ja jotensakin ulottumattomissa. Onkohan nyt sitten lisäksi pelkoa, että etanolilla ajettaessa kone jatkuvasti "putsautuu" (eli tämä suurimääräinen karsta irtoilee jotenkin pikkuhiljaa), ja joudumme tuohon "joensuulaiseen syndroomaan" eli aukomaan öljypohjaa säännöllisin (ja siis harmillisen tihein) väliajoin tukkeutuvan sihdin ja vilkkuvien öljynpainevalojen johdosta? Parinsadan tuhannen kilometrin välein tuollaisen muutaman tunnin operaation toki voisi ajatella tekevänsä, mutta normi-öljynvaihtojen alkaessa tapahtua joka kerta öljypohja irroittamalla kuulostaa hiukan liian työläältä ja harmilliselta...