Käyttiksen hinta

[9000 automaatilla]

Minkä hintaisilla käyttiksillä porukka suhailee? Ja tietysti miksi?

Mitä "kallis" auto tuo / antaa enemmän, mitä halvempi ei tarjoa? Siis oikeasti tarpeellista. Ilmastointi ja cruise mahtuu tohon kategoriaan, samoin persgrillit, mutta nämähän löytyy jo halvoista käytetyistäkin. Mutta joku lämmitetty ratti / tuulilasi (vastuksilla) alkaa olla jo vitsi (IMHO).

Olen tätä aika paljon viime aikoina miettinyt itsekseen sekä työkaverin kanssa. Miksi ostaa esim. 30 k€ kärry, kun parin tonnin katiska ajaa saman asian?

Keskustelua, mielipiteitä?

[Henkka #2283]

Nippelijuttu, mutta muistaakseni lämmitettävä tuulilasi on Ford Mondeon bravuuri

Itse asiaan, jotenkin nämä vaatimukset tuntuvat kehittyvän ajassa. Omalla kohdalla joskus 900i -87 oli parasta ikinä, nyt on enemmän vipstaakeja. Tuo kiinnioleva raha on niin suhteellista, etten siitä osaa sanoa.

[Kupari]

Omat -93 tonnari ja -00 S40 eli noin max tonnin pirssejä leimattuna täysin ajokuntoisena kumpikin.
Mulla kriteerit bensaturbo, suht simppeli teknologia, ei monia älyboxeja, ei rattinappeja eikä monitorinäyttöä. Semmonen johon on halvat osat sekä käytettyjä osiakin on saatavilla ja kumpikin noista nykyisistä täyttää tällähetkellä sen. Jos pahemmin hajoaa mm kone niin touhutonnin sijaan vaikka uusi samanlainen pihaan samalla tonnin rahalla ja vanhasta kalliit tai uudet osat talteen.

Muuten mm tonnari ajettavuus matkassa on todella hyvä kun alusta tikissä, S40 huterampi mutta pyörii taas kuin pennin lantilla kaupungissa ja työajoon juuri sopiva. Verot noihin on noin s40 290€ ja 9000 320€ vuosi.

Ollu 97 Mondeo GT jossa oli juuri lämmitettävä tuulilasi, tosin ne kerrat joissa jotain hyötyä sain oli muutaman kerran kolmeen vuoteen sattunut alijäähtyny sade.

En ikinä osta uutta, en -01 jälkeen tehtyä jossa kaikenlaisia älyboxeja siellä täällä enkä sijoita seuraavaan kuin ehkä 3-4 tonnia työn loputtua kun yhteen autoon siirtyy. Aero tonttu haaveissa silloin.

Kivointa on kun välillä pääsee kavereiden vanhemmilla 60-70 luvun laitteilla ajaa joissa mm abs, levyjarruja tai turvavöitä ei löydy, pitää osata ja täytyy kunnolla ajaa ja huomioida liikennettäkin silloin paremmin.

[Rommitommi]

Jos auto on vain ja ainoastaan kulkuneuvo ja siihen ei liity mitään fiilis- tai muita arvoja, mutta osaa kuitenkin itse tarpeen vaatiessa laitella sitä, niin samahan se on silloin tonnin autolla ajella käyttöautona. Voin vielä ymmärtää, että turbotonnariin liittyy jotain fiilisarvoja, mutta lähemmäs 20v vanhasta ranskalaisesta perhekuljettimesta on itseni niitä vaikea löytää, mutta varmasti niitä joku löytää, tarpeet ja toiveet autojen suhteen kun ovat niin erilaiset meillä kaikilla.

Itselle autoilu on nautinto, rakastan ajaa autoa, tykkään pitää autoni puhtaana sekä mahdollisimman uudenveroisena ulkona ja sisältä, ja mitä enemmän varusteita autosta löytyy, niin sitä parempi, esim. lämmitetty ratti kelpaisi itselleni milloin vain, on muuten mukava varuste.

Yleensä niissä tonnin tai parin autoissa on jo kulumaa siellä täällä, vähän kolisee jostain, vähän vuotaa jotain jostain, mutta se ei harvemmin omistajaa haittaa, koska hintaansa suhteutettuna se tuntuu silti ihan hyvältä autolta. Itse saan vaan päänsäryn siitä, jos jossain on isompia kulumajälkiä, joku vuotaa jostakin, joku kolisee tai kilisee tms, omasta mielestäni ne syövät nautintoa niin paljon, etten viitsi sellaisella ajella.

Ja yksi syy pyrkiä uudempaan itsellä on sellainen pelko kaikkiin vanhoihin pikkukiikkuihin, että mitä uudempi, isompi ja turvallisempi auto, niin sitä parempi. Toki ei sillä isommalla autolla rekan kanssa törmätessä paljoa tee, mutta kuten täälläkin pyörinyt video 900-sarjan Volvosta ja Rellun moduksesta osoittaa, niin kyllä kannattaa mieluummin matkustaa pienemmässäkin uudessa autossa kuin isossa vanhassa.
Autojen turvallisuus on kehittinyt huimasti vuosituhannen alustakin. Itselleni olen uskotellut, että toi ng9-5 olisi turvallisuuden suhteen vielä suht hyvä, mutta varmasti 10v on menty aika paljon eteenpäin, itse vaan olen tainnut jumahtaa paikalleni Saabin konkurssin aikaan.

Yleisesti ottaen myös mitä uudempi ja vähemmän ajettu auto, niin sitä paremmin se toimii. Ja jos jostain volkkarista menee se ketju 80tkm kohdilla, niin ei se monelle autonsa uutena ostaneelle enää ole uusi auto, vaan 4-5v vanha romu, joka jo joutaakin vaihtoon, vaikka 80-luvun Saabilla ajavan silmin kyse on uudesta autosta. Monet uusilla ajavat kun harvemmin osaavat edes lisätä tuulilasinpesunestettä, joka näkyy mm. yksityisleasingien kasvuna, niin he ovat valmiita maksamaan autosta tietyn summan kuussa ja tekemään elämisestään auton kanssa mahdollisimman helppoa, että voivat keskittyä itseään kiinnostaviin asioihin sen auton kanssa tappelemisen sijaan. Itse taas kun osaan tehdä perusjuttuja ja vaihdella kuluvia osia, niin itse en tarvitse uutta autoa, mutta sitten 200tkm+ kun alkaa olemaan jo vaihteistoremppaa ja ties mitä vaativampaa remonttia, niin suosiolla ne autot taas jätän osaavammille.

Ja sitten tietysti se, että töissähän tässä joka päivä käydään ja täältä ei mitään mukaansa lähtiessään saa, niin miksi ei koittaisi elää nauttien niistä asioista mistä nautintoa saa?

[P.Y-J. Kannisto]

Kyllä kyllä, viisaita mietintöjä Tompaltakin. Täällä mennään parin tonnin femmalla, jota koitetaan pitää niin hyvänä kuin suinkin kyetään. Periaatteena on ollut, että kaikki tehdään itse, mut aktiivisen elämän keskellä aika käy välillä vähiin, joten kytkinremontin jouduin ulkoistamaan. Nyt se tosin on taas pukeilla paikattavana mig-liimalla ja operaatiohan kestää, kun siltä ikuista yrittää tehdä.
Välillä tietysti käy mielessä, et miltäköhän se ng femma maistuis nelivetona, mut siinä varmaan kävis niin, ettei sillä ajettais talvella ja suolakeleillä ainakaan. Eli paikkailen siis vaan noita hieman iäkkäämpi yksilöitä jatkossakin.

[9000 automaatilla]

Jos auto on vain ja ainoastaan kulkuneuvo ja siihen ei liity mitään fiilis- tai muita arvoja, mutta osaa kuitenkin itse tarpeen vaatiessa laitella sitä, niin samahan se on silloin tonnin autolla ajella käyttöautona. Voin vielä ymmärtää, että turbotonnariin liittyy jotain fiilisarvoja, mutta lähemmäs 20v vanhasta ranskalaisesta perhekuljettimesta on itseni niitä vaikea löytää, mutta varmasti niitä joku löytää, tarpeet ja toiveet autojen suhteen kun ovat niin erilaiset meillä kaikilla.

Ja sitten tietysti se, että töissähän tässä joka päivä käydään ja täältä ei mitään mukaansa lähtiessään saa, niin miksi ei koittaisi elää nauttien niistä asioista mistä nautintoa saa?

No kulkuneuvohan se on. Nautinnolinen halvasta hinnastaan huolimatta; tai niin nautinnollinen, kuin voi olettaa olevan. Kymmeniä tuhansia enempää en mukamas paremmasta nautinnosta tuolla saralla ole valmis maksamaan, vaan käytän sen rahan johonkin muuhun. Sitä paitsi ei itketä yhtään työntää trikeä puolittain savisena ja lumisena tuohon kyytiin (ensinnäkin, se mahtuu kokonaisena), parin kolmenkympin kiesiin saattaisi jo ahdistaa.

Mitään ei mukaan saa, se on totta. Elämä risaiseksi, mä aloitin sen autosta. Se on jo aika risainen .

[Rommitommi]

No kulkuneuvohan se on. Nautinnolinen halvasta hinnastaan huolimatta; tai niin nautinnollinen, kuin voi olettaa olevan. Kymmeniä tuhansia enempää en mukamas paremmasta nautinnosta tuolla saralla ole valmis maksamaan, vaan käytän sen rahan johonkin muuhun. Sitä paitsi ei itketä yhtään työntää trikeä puolittain savisena ja lumisena tuohon kyytiin (ensinnäkin, se mahtuu kokonaisena), parin kolmenkympin kiesiin saattaisi jo ahdistaa.

Mitään ei mukaan saa, se on totta. Elämä risaiseksi, mä aloitin sen autosta. Se on jo aika risainen .

No mutta juuri näin, sieltähän se hyvä syy tuli, miksi arvostat ko. autoa. Se sopii sun käyttötarkoituksiin ja et itse koe saavasi kalliimmasta autosta sen suuremmin mitään irti vaan enemmänkin käyttöön sopii sellainen auto, missä pieni lika tms ei haittaa eikä tarvitse varoa joka kohdassa, vaan auto toimii kuljettimena tärkeimmille harrasteille jne. Sä vaan otat suuremman riskin sen suhteen, että auto hajoaa, mutta hyväksymällä tämän riskin myös säästät rahaa.

Hallittua riskinottoa omien tarpeiden mukaan.

[Julle]

Kannattaisi sanoa totuus eikä verhota köyhyyttä valheellisiin seli seli tyksiin.

[ZeiPii]

Minkä hintaisilla käyttiksillä porukka suhailee? Ja tietysti miksi?

Alfa MiTo QV, hinta on suhteellinen, oisko arvoa enää noin 8t€? Hankintahinta oli rapsakkaasti enemmän. Miksi? Se on kiva, näppärä, helppo kaupungissa ja riittävän rapsakka kulkemaan. Lisäksi koko on erinomainen ajo-opetustarkoitukseen. Näitä ei tule jokaisella nurkalla vastaan. Sisältää tarvittavat nykyaikaiset varusteet ja vipstaakit.

[AZP]

Kolmen tonnin loppuunajetulla Saabilla mennään jo pian viidettä vuotta. Maksoihan se melkein seitsemän tonnia kun sen ostin ja reilu pari tonnia siihen meni fyrkkaa ekan vuoden aikana kun laitettiin paikat asialliseen kuntoon, eli yhdeksän tonnin auto se kaikkinensa hankintana oli. Tai no kukin kirjaa mille kulutilille haluaa, mutta näin mä ajattelen.

En arvosta uutuutta autossa, kuten en kauhean monessa muussakaan asiassa. Taloa hankittaessakaan ei saatu millään mieltä taipumaan mihinkään itseä nuorempaan mökkiin, ja lopulta hankintakriteerinä oli valmistusvuosi ennen suurta isänmaallista sotaa. No autoissa ei viitsi ihan niin vanhalla mennä, ja voisin toki ajaa uudellakin, mutta en koe saavani vaikkapa 0-3-vuotiaasta sen enempää henkistä tyydytystä (en varmaan ruummillistakaan ) kuin vaikkapa 10-vuotiaasta.

Se on kuitenkin selvä, että autoni haluan siistinä ja ehjänä. Rikkinäiset paikat laitetaan kuntoon ja näkyvät ruosteet korista samoin. Rikkinäinen varuste, vaikka olisi kohtalaisen turhakin, harmittaa vain itseä niin vietävästi. Ulkoisesti repsottavalla autolla ajaminen vertautuu siihen että kulkisi rikkinäisissä vaatteissa. Se on ihan ok K-raudan lautatarhassa, mutta ei muuten. Ikävä kyllä Suomen ilmastossa ja hiekkatien varrella asuvana joutuu usein kurvailemaan kuraisella autolla, kun ei sitä nyt päivittäinkään viitsi pestä.

Autossa saa olla myös hitunen persoonaa. Harmaa Corollasedan ei oikein sytytä, vaikka erittäin hyvä auto varmaan olisikin. Samasta syystä Audit tai vitosbemarit ei sytytä, niitä kun tuntuu olevan tänäpäivänä joka toisella toimihenkilöllä. Toisaalta kun kaikki tänäpäivänä hakee sitä persoonaa, niin oma lukunsa olisi sekin että ehkä se harmaa sedankorolla onkin jo persoonallinen valinta ainakin autoharrastajalta. Persoonallisuus on myös hyvin pitkälti makuasia, toiselle kaikki Opelit ja Fordit on persoonattomia riviautoja, toiset näkevät niissä vaikka persoonallista muotoilua. Vaikka pesoonallisuutta autolta haenkin, en erityisesti halua viestiä autollani kauheasti mitään, eli kaikenlaiset tuninghärpäkkeet ym. saa jäädä kauppaan.

Rahaa menee. Taloudellisuus on yksi kriteeri, mutta nuukuudessanikaan en sillä risalla autolla kykene ajamaan. Se minkä olen viimeisen neljän vuoden aikana oppinut on, että minun tavallani pitää autoa sen uuden tai uudehkon pitäminen ei välttämättä tule kovin paljon kalliimmaksi kuin halvan ja vanhan. Sitä fiksailua on vanhassa vain sen verran enemmän, ja verot, kulutus, kuluvien osien vaihto jne. syö lopulta sen verran rahaa, että sillä kuittaa jo jonkinverran arvonalenemaa. Viisi tonnia vuodessa on mennyt Saabiin, ja tämä alle 10 tkm vuosiajoilla ja sisältäen arvonaleneman ja kaikki muut kulut mitä auton omistamisesta, ylläpitämisestä ja ajamisesta on koitunut. Tämä siis pitkällä aikavälillä, jos ostaa tonnin ruoskan ja ajaa vuoden-pari ennen paalusta, eikä korjaa kaikkea mikä autossa on vialla, päässee halvemmalla.

Luotettavuus on jonkin sortin kriteeri, kun talviaikaan tuo on perheen ainut kulkine. Turvallisuus on kohonnut vaatimuslistalla korkeammalle lasten hankinnan jälkeen. Ei vain viitsisi miettiä lasten haudalla että säästinkö väärässä paikassa kun ajelin 25-vuotiaalla läpisyöpyneellä ruoskalla ja joku juoppo ajoi kylkeen. Tilaa pitää olla kun on kaksi lasta, koira ja harrastuksia jotka edellyttävät tämän koko sakin tunkemista autoon kohtalaisen tavaramäärän kanssa. Kesämökillisenä omakotitaloasukkina jonkin sortin vetokyky on edellytys, se ikävä kyllä sulkee ison määrän hybridejä ja jopa osan järkevän kokoluokan polttomoottorijapanilaisista pois listoilta.

Lisäksi vielä tykkään kompakteista autoista. Kolkki mieluummin kuin femma. Mieluiten ajaisin jollain Polo-luokan autolla, mutta sitten pitäisi olla edellä mainittuihin kuljetustarpeisiin toinen ajopeli. Nykyisen kulkupelin lisäksi Berlingossa kyllä yhdistyy aika hyvin nuo kaikki vaatimukset. Tilaa Berlingossa on kuin ladossa, mutta kompaktit ulkomitat. Lisäksi siinä kiehtoisi persoonallisuus (saa varmasti selitellä naapureille valintaansa) ja se ettei autossa ole turhaa kikkailua, vaan se on rehellisesti kulkine, jossa on kuitenkin vähän panostettu muotoiluun (vrt. vaikka VW Caddy).

Automaattivaihteet pitää olla, tai muuten vaimo ei suostu ajamaan. Silloin en voi juoda kaljaa jos ollaan jossain josta on tarkoitus palata autolla. Eli automaatti pitää olla. Automaatti-ilmastointiin olen niin tottunut, että sekin on melkein pakollinen varuste. Sähköpeilit ja -akkunat sekä kauko-ohjattava keskuslukko on myös pakkolistalla, mutta ne nyt alkaa olla aika peruskauraa jo siinä ikäluokassa, josta käyttikseni valitsen. Muuten olen varusteiden suhteen aika vaatimaton, mun mielestä esim. manuaalisäätöinen jakkara on paljon kivampi kuin sähköpenkki, koska manuaalisäädöllä säätämiseen menee sekunnin murto-osia, sähköllä säätäminen on kuin lukisi Tolstoita. Ja mitä enemmän varustetta, sitä enemmän hajoavaa eli pakkokorjattavaa osaa.

Jostain syystä kojelaudan muotoilu kiinnostaa myös paljon. Nettiautossa katson aina sisäkuvista kojelaudan ja mietin voisinko ajella tuon näköisellä kojelaudalla varustettua autoa.

[aero]

Jaa että mitä käyttöauton hinnalla saa? Hankintahintoja on näkynyt haitarilla 3000 markasta aina n. 35000 euroon asti, molempia reunapaikkoja pitää hallussaan Saabit. Käydäänpä pikaisesti läpi...

3000mk 900i vei yleensä perille ja toi myös takaisin, melkein poikkeuksena se kerta kun kytkimen työsylinteri meni asetelmasta läpi Laukaan reunamaisemilla (oli mielenkiintoista ajaa kotiin ilman kytkintä). Mutta niin sitä alkoi silti kaipaamaan enemmän ja lisempää, kun alkoi palkka juosta.

n. 2000e hintainen 9000 Turbo16 vei myös yleensä perille ja toi takaisin, melkein poikkeuksena se kerta, kun Muuramessa alkoi kytkin luistaa (oli myös mielenkiintoista ajaa kotiin luistavalla kytkimellä). Kävi kuitenkin ohohups ja kun kävin uteliaisuuttani katsomassa yhtä autoa, päädyinkin ostamaan sen pois.

6000e hintainen 9000 CD (Turbo16, toki) valloitti varustelullaan ja kunnollaan ja oli oikein bueno käyttöauto pitkän aikaa. Vaan alkoi ajomäärä nousta ja kun 30tkm/v meni puhki, alkoi vihreä pistooli harmittaa.

2500e hintainen Volvo 744 D24T toi halpoja kilometrejä, mukavaa matkantekoa ja kokemuksia aidan takaa. Kunnes sitten töistä tarjottiin autoetua ja käyttöautoina kävi ensin uudehko ja sitten uutena tullut Audi. Audin verotusarvo nousi kuitenkin tarjontaan nähden kohtuuttomaksi kilometrien myötä ja laskin, että samalla rahalla voisi maksaa omaakin pois ja saisi valita auton itse. Käytettyjen markkinat oli kuitenkin melko heikkoja 2009/2010 -taitteessa, joten...

35000e 9-3SC TiDS toi takuunalaisia, mukavia ja helppoja kilometrejä. Ja voin kehua osallistuneeni Saabin pelastustalkoisiin (vaikka myttyyn menikin). Farkkukori oli virhevalinta alusta asti ja parin vuoden jälkeen alkoi harmittaa heikko vetopito, joten...

20000e Alfa Romeo 159 2.4JTDm Q4 toi vetopitoa, järjettömän hienon auton ajaa ja luokkansa kauneimman korin. Vähän kävi kuitenkin maanantaita ja moottori keksi ryhtyä laakerimyllyksi.

1100e Saab 9000CD toi hätätilanteeseen käyttöauton, joka oli leimassa ja kulki omin voimin ja ~5000e (rikkinäinen Alfa vaihtui tähän) Toyota Celica GT4 toi toisen käyttöauton, joka oli leimassa ja kulki omin voimin. Näillä olisi pidemmän päälle tullut varmaan halpoja kilometrejä, ellei tonnaria olisi tullut vähän projektoitua (kts. projektitopic Herrasmieskruiseri). Toyota kuitenkin oli Toyota ja molemmissa ikäkin jo vähän näkyi ja autokuume nousi, joten...

18900e BMW 325xi toi takaisin ajonvakautuksen (arvostan sitä arkiautossa, sanoi The Rattimiehet mitä tahansa), hiljaisen ja mukavan kyydin ja webaston. Mutta reilun 90tkm jälkeen siihenkin alkoi kyllästyä ja vaihtoon meni. Tässä kohtaa harmitti kovasti se, että kesäavo on urheiluauto, jolla ei kylmänä aamuna ole kiva lähteä töihin, mutta jolla olisi kiva ajaa lämpimänä iltapäivänä töistä kotiin.

21900e BMW 325i toi sitten tilanteeseen parannusta - ristiseläntuki ja täyssähköiset sporttipenkit olivat mukavat penkit painaa matkaa ja 3-litrainen suorasuihku oli vähän edellistä 2,5:sta rivakampi vastaamaan ja mukavampi ajaa. Sähkötoiminen katto aukesi kivasti nappia painaen raskaan työpäivän jälkeen ja aurinkoisella kelillä kotiin kruisailu ei enää harmittanut, vaikka aamu olisikin ollut ikäväkelinen. Jälleen siinä 90tkm tuntumassa kuitenkin alkoi kyllästyttää ja kun mittarissa oli jo 250tkm, olisi myyminen hankaloitunut entisestään ajan kuluessa. Ja palakatto söi ikävän tehokkaasti tilaa peräkontista ollessaan auki.

19900e BMW 128i toi sitten pari vuotta nuorennusta, reilun 190tkm pienemmän mittarilukeman, lisää tehoa ja vähemmän painoa. Tällä kertaa katto on kangasta, joten se ei syö niin pahasti tavaratilaa avonaisena ja tekee auton sisällä vaikuttavasta äänimaailmasta kuminattoman, kun se ei kaiu. Auto on tasapainoinen ja hauska ajaa, mutta silti mukava painaa matkaa. Edelleen täyssähköiset sporttipenkit ovat varsin mukavat (Bemarin vakiopenkit eivät ole - niitä en huolisi).

Mitä saan maksamalla käyttöautostani enemmän kuin tonnin ja huollattamalla (tarvittaessa välillä myös korjauttamalla) sitä pääosin merkkihuollossa? Tällä hetkellä:
-Melko huolettomia (saksalaiset eivät koskaan ole täysin huolettomia), mukavia ja hauskoja kilometrejä.
-Ympäristön, jossa ei selkä jumita ja jossa istuminen ei vituta, oltiin sitten motarilla, mutkatiellä tai ruuhkajumissa.
-Avautuvan katon, joka mahdollistaa nauttimisen Suomen kesäkeleistä täysillä. Etenkin niinä kesinä kun hyvät kelit on harvassa, ne pitää hyödyntää.
-Moottorin, joka ei ekodiisselin tapaan tärise pikkukierroksilla ja jaksaa jotenkin vetää läpi kierrosalueen.
-Vaihdelaatikon, jonka ohjaustikku ei ole soppakauha ja josta ei tarvi veikkailla mikä pykälä sisään menee.
-Tasapainoisen, sporttisen ja mukavan auton samassa paketissa
-Punaisen nahkasisustan
-Yksinkertaisesti: vastinetta rahoilleni, hauskaa aikaa ajaessa ja aikaa ruuvata niitä autoja, joita haluan harrastukseksi ruuvata.

[mestari]

vedänpä minäkin parit autot kehiin
kossupullolla hankittu kuuppa 75 mallin, vuonna 91. pientä kehnäystä leimalle viikonloppuna ja laatikon heitto, tasapainoakselin laakerin korjaus odottaessa
pari vuotta ajoin ja möin ikuisella takuulla 2500mk hintaan pois- toki jälkimaksuja tuli kun piti takuut pitää päällä useampi vuosi.
hinta-laatu kohdallaan

saab 99 83 4d ajettu 180tkm vaihdoin susuki 125 n kumpikin oli ajokunnossa, ajoin sillä useammat vuodet ja lopun vielä isäukolla 4-5 vuotta ja möin pois muutamalla satasella, en muista että olisi ollut isoa vikaa autossa, normi jarru ym hitsaus remppaa
hinta laatu kulki käsi kädessä.

saab 900 87 ostohinta 19,900 mk volvo liikkeestä ml 212tkm, toimi käyttöajan hyvin mitä nyt se legendaarinen painelaakeri sukelsi asetelman läpi ja kytkin luisti koko matkan kotiin..

saab 90 ml 79800 tkm kova hinta 4500e ostaessa espoosta mutta jo seuraavana päivänä jarrusatulat pöydälle lähempiin tarkasteluihin, toimi käyttöaikansa todella mallikkaasti, eikä ruostunut.

saab 9-5 2004 tuli tbo vikaisena, pelasi n 3v sen jälkeen pienillä korjauksilla, erittäin hyvä hinta varustelu suhde autossa
summa summarum yleensä teknillinen puoli on toiminut sekä sähköt. ei yllätyksellisiä remontteja noissa ropposissa jos vertaa nykyajan kulkineisiin

[9000 automaatilla]

Kannattaisi sanoa totuus eikä verhota köyhyyttä valheellisiin seli seli tyksiin.

Totta toinen puoli. Rikkaita on ne, jotka ajaa pankin tai rahoituslaitoksen omistamilla autoilla . Fakta on kuitenkin se, että lika ja rasva tai lapsiperheen elämänjäljet ei harmita halvassa autossa yhtä paljon kuin kalliimmassa. Oli se sitten oma tai rahoituslaitoksen omistama.

Huolettomuus on kyllä iso asia arkikäytössä. Ei tartte ihan älyttömästi murehtia, kun luukusta tunkee sisään milloin moottorisahaa, milloin klapeja. Joskus sementtisäkkejä, kaatiskuormaa, suksia tai koiria. Kyllä on köyhän automiehen arki helpooa .

[marvi]

1000 e +/- 20%, ajeltua tulee 40 - 60 tkm/a.

Näin on menty viimeiset 5 vuotta, autoja on käsien läpi mennyt tietty useampi. Vuosi on osoittautunut sopivaksi tavoitepitoajaksi. Tien päälle en ole jäänyt, pari kertaa on jäänyt lähtemättä ja nämäkin tilanteet menee yhden (ranskalaisen) auton piikkiin.

Parasta tässä on se että on paljon huolettomia kilometrejä, sillä arvo ei tipu ja tontulla saa uuden tilalle jos tulee iso vika. Hiukkassuodinta ei tähän rahaan saa, mutra vakkari, ilmastointi, automaatti ja bt-hf onnistui

[JP_Vette]

Miksi "kalliin" auton kanssa pitää sääliä niin paljo, ettei konttiin voi heittää kurasia kamoja tai sitä betonisäkkiä? Samalla tavalla sen kalliimman voi pestä kuin halvemmanki. Mulla ainaki on loppunu sääli näitä kohtaan jo aikoja sitte. Työkalu mikä työkalu.