Jossain ketjussa oli syksyn aikana juttua siitä onko nykyautot kestävämpiä kuin wanhoina hyvinä aikoina, ja oliko silloin ennen autot tehtaalta rullatessa ”kerrasta valmiita” kun niitä ei nykyautojen tapaan tarvinnut kutsua kaiken maailman korjauskampanjoihin ja päivittää ohjelmistoja.
Tää keskustelu tuli mieleen kun luin TM:n toimituksen keräämästä listasta suositeltuja vanhoja artikkeleja joululukemisiksi. Siellä on mukana Wartburg 353:n 50 tkm kestotesti 70-luvulta. Itse loppuraportti on otsikoitu ”Wähäwikainen Warre” ja jutun viimeinen kappale alkaa ”Testikokemuksen perusteella voi todeta, että kokonaisuus on varsin tyydyttävä.”
Eihän autosta n. puolentoista vuoden ikään mennessä oltu kuin vaihdettu hajonnut nopeusmittari, pakoputken takaosa oli pudonnut tielle ja ehkäpä merkityksellisimpänä ohjausakseli oli pettänyt. Pienempiä vikoja ja ongelmia ei kaikkia jaksa luetella.
Nykyinen TM:n päätoimittaja tiivistää tämän artikkelisuosituksen seuraavasti:
Wartburg oli yksi ensimmäisistä TM:n käyttötestiautoista, ja käytännössä se hajosi käsiin 50 000 kilometrin ajossa. Vuonna 1976 autot olivat toisenlaisia ja autoilijat tyytyivät vähempään, kun muusta ei ollut tietoa. Silloin TM kutsui autoa vähävikaiseksi, nykyään ehkä vaatisimme myyntikieltoa. Tämän juttusarjan lukee mieluusti uudelleen ja uudelleen.
Samaan aikaan käyttötestissä oli Skoda, jonka pakoputki syöpyi puhki alle 10 tkm ajettuna, ja takuu ei korvannut.
Tais tosiaan vaatimustaso olla vähän eri tuolloin kuin nykyisin
![Mr. Green :mrgreen:](./images/smilies/icon_mrgreen.gif)