Minäkin muistan joskus vuosi sitten, että kävi noin, että aloin ihmettelemään, mikä näille kanssa-autoilijoille tuli, kun katosivat pientareelle. Sitten vilkaisu taustapeiliin ja ambulanssa oli jo tosi lähellä. Kyllähän säikähdin.
Mutta asiaan. En laske itseäni parhaiden kuskien joukkoon, vaikka suuremmilta ongelmilta olenkin välttynyt. Ihan keskiverto sellainen olen (vaikkakin keskivertomies luulee olevan muita parempi kuski, eikö sitä niin sanota). Joka tapauksessa tien päällä tulee oltua niin paljon, että väistämättä on hetkiä, jolloin tällaiset asiat, kuten takana tulevien seuranta, jää vähemmälle huomiolle. Syitä voi olla monia, ihan kännykkään puhumisesta ja kasetin/levyjen etsimisestä aina työ- tai kotihuoliin tai vain väsymykseen. Myös edessä olevan liikenteen tarkkailu voi vaatia toisinaan hieman enemmän huomiota, varsinkin, jos ne alkaa yllättäin pysähtelemään pientareelle. Ja jos tämä tapahtuu yhtä aikaa jonkun muun häiriötekijän kanssa.
Joka tapauksessa, minulla on sellainen tuntuma, että se vilkkuvalo näkyy ennen kuin hälytysääni kuuluu ja etenkin jos on kirkas päivä ei sitä valoa huomaa ja tuskin ääntä lainkaan, jos oikein kunnolla luukuttaa stereoita.
Summa summarum uskon, että tällaiset tilanteet ovat inhimillisiä, joskin ikäviä. Ja etenkin hälytysauton kuljettajan paikalta varmasti yleisiä, vaikkakin se sattuisi yhdelle ohitettavalle sadasta. Toivon, että jatkossa työ sujuu siellä päin vähemmillä harmeilla
