Itse olen pitkään haaveillut juuri
Saab 96:n hankkimisesta nimenomaan käyttöautoksi. Oma auton tarve on oikeasti nykyään niiiiiii(+n) vähäistä, että sen käytön hoitaa sitten kyllä ennemmin tyylillä ja pärjäisi 96:lla hyvin mielin.
Heti kun saan myytyä nykyiset autot tai edes toisen (Transporter T4 ja Peugeot 306), niin etsin käsiini hyväkuntoisen syöksysämpylän. Alunperin rajaus meni tiukasti peltipuskurisen puolelle puhtaasti esteettisesti merkittävistä syistä, mutta nyt se on laimentunut käsittämään minkä tahansa 96 Saabin ulkonäköön ja ikään katsomatta, kunhan tekniikka vain on kunnossa ja taloudellisuus edes 96 genren vihreästä päästä.
Saab 96:n kanssa kilpailee ainoastaan Datsun 100a, jollainen minulla ensi-autona oli aikoinaan. Datsunissa kiehtoo pienempi kulutus ja ketteryys kaupungissa sekä halutessa pirteämmät 1.2 ja 1.4 koneella varustetut epäviralliset versiot
Saabia taas puoltaa paremmat ajomatkat kotiseutuun, mutta nekin kyllä voi hoitaa junalla jos 96:lla ei uskalla vedellä 500km ajosessioita. Isot renkaat ja jämäkkyys tuo varmasti vähintään yhtä mukavan kyydin kuin nykyinen läpijuostava transporter.
Saabin suhteen suurin este on ollut mielikuva 15-20L /100km kuluttavasta syöpöstä, vaikeasti ohjattavasta junasta ja epäluotettavasta käynnistä (kalvokaasari?). Ainoa ajokokemus taitaa juontaa yli 10 vuoden päähän ja silloinkin autona tutun 200mk maksanut leikkikalu jossa raskauttava rikos lähinnä ralliratti ja madallettu alusta. Perheessä ja suvussa Saabia on ollut, joten sukuvikahan semmoisen perään huokailu täytynee sitten olla
Osaatteko nyt yhtään objektiivisesti kertoa pahimpia Saab 96:n sudenkuoppia ideologiassa, jossa Saab 96 olisi ainoana autona vähäisessä käytössä? Tai no sanotaanko, että ilman autoa ei entinen pohjanmaan maaseutulainen osaa olla
Ennemmin sitä kyllä korjaa Saab 96:sta, kuin näitä 10-15v vanhoja nykyautoja.