mursu kirjoitti:
Pyysin nyrkkeilysäkkiä tai lupaa käydä lenkillä, kun tässä sängyssä maatessa paino on päässyt nousemaan todellakin paljon ja energiaa ei saa tuhlattua juurikaan muuhun kuin kiukutteluun ja valittamiseen. Säkkiä en saanut enkä lupaa lenkkeilyyn, joten paikallaan makaaminen vain jatkuu, ties kuinka kauan?
Itse et välttämättä huomaa itsessäsi muutosta, aivohalvauksessakin potilas ei itse välttämättä edes huomaa että toinen puoli kasvoista on havlantunut yms.
Liian aikainen rasitys aiheuttaa sen ettei parane yhtä hyvin. Pidähän mielessä että itse et vammasta johtuen välttämättä edes huomaa itsessäsi muutosta joka muille on selkeä. Välttämättä et koskaan palaudu enää ennallsei mutta rasittamalla itseäsi varmistelet sitä että 100% kuntoon et enää tule.
Yksi tuttava jokunen vuosi sitten oli hirvikolarissa, kolmekymppinen mies luuli olevansa 18 ja harmitteli kun pitäisi palata jo armeijaan kun lomaviikonloppu on jo hi. Armeija oli tietty käyty jo 12 vuotta aiemmin.. Muisti tuolta väliltä katosi. Tällä kaverilla ei edes ollut mitään luunmurtumia tms. kolarista johtuen mutta pää sai kovan iskun.
Itseä harmittaa kun Saab on rempassa ja osia joutuu odottelemaan, myyjä unohti tilata osan..