Tänään taas vaihteeksi puuhailtu auringossa. Vihreä otettu liikennekäyttöön, vaihdettu kesärenkaat, laitettu täyskoon kromikapselit, pesty kylkien alaosat ja perä kun muu auto oli syksyn jäljiltä puhdas. Siniseen ruuvattu kiinni antenni joka jäi pesetyksen jäljiltä kiinnittämättä toissapäivänä. Valkoinen (eli vanhempien 9-3) niin ikään pesetetty. On muuten hauska väri tuo Cirrus White aka perusvalkoinen, ei sitä koskaan saa niin likaiseksi etteikö katto ja konepelti yms. ylemmät osat näyttäisi ihan suht siistiltä, kun nuo metalliväriset muuttavat olemustaan parista pölyhiukkasesta.
- - - -
Ja kun tuli ajettua talouden kolmella Saabilla peräjälkeen, niin seuraa yleisvertailu koska pidän tällaisten kirjoittamisesta mutta en kehtaa täyttää ihmettelyketjua
enempää:
Kaasarisatku käynnistyy todella pikaisesti, ei niinkään käy kuin kehrää tyhjäkäynnillä mutta kaasua antaessa tulee kunnon rouheat äänet (semminkin kun matkustajan jalkatilan äänieristeet ovat edelleen autotallin seinällä syksyisen ruoste-episodin jäljiltä

). Ajoasento on korkea ja laid back, eli rattiin ylettyy parhaiten kun tyytyy ohjailemaan alaosaa sormilla, tuntuma on kuin istuisi mukavassa nojatuolissa. Vaihteisto pistää ajoittain hanttiin oikein tosissaan, klonksuu ja vinkuu minkä ehtii, ja äänimaailma on muutenkin kuin yli 30-vuotiaasta autosta. Kytkin on jousimainen, alusta (paskoine renkaineen) päästää aivan kaiken läpi ja kallistuksenvakaajien puute tuntuu mutkissa.
Ruiskusatku pyörittää starttia pitkään ja hartaasti mutta aina täsmälleen samalla nuotilla (paitsi joskus kun solenoidi jättää yhdistämättä

), ja sitten ronksottaa tyhjäkäynnillä kiitos niiden hydraulisten nostimien joille en ole mitään tehnyt, mutta heti kun lähtee liikkeelle ja antaa kierroksia tulee hyvin siisti ja tasainen ääni melkein kuin suihkumoottorista, kiertää iloisesti ja korkelle. Penkki on huomattavasti matalammalla ja jalat paljon suorempana, vaikkakin reisituki on heikompi ja selkänojan reunat tuntuvat lievästi ahdistavilta vihreän tasaisen nojatuolin jälkeen. Vaihteisto toimii huomattavasti nätimmin, kytkin on samaa raskausluokkaa, auto on täyskiihdytystä lukuunottamatta hyvin, hyvin hiljainen. Alusta on huomattavasti mukavampi, osittain kiitos valovuosia parempien renkaiden, mutta pienet epätasaisuudet ja kuopat tulevat edelleen läpi. Ajettavuus loistava.
9-3 käynnistyy suht ripeästi mutta vieteriä silti löytyy kaasariin verrattuna. Moottorista ei tiedä käytännössä ikinä yhtään mitään ennen kuin painaa kaasun pohjaan, jolloin tulee pientä vihellystä ja takaluukkuun pyrkinyt Octavia pienenee taustapeilissä miniatyyriluokkaan. Ajoasento on heikoin, kun istuin on yhtä matalalla kuin ruiskussa mutta penkki ei liiku riittävän taakse, jolloin jalat jäävät liian koukkuun ja reisitukea ei ole oikealla jalalla oikein ollenkaan. Kytkinjalalle ei ole mitään lepopaikkaa (ei ole satkuissakaan, mutta niissä on enemmän jalkatilaa joten jalkaa voi lepuuttaa poljinten etupuolella). Koko auto tuntuu kaupunkioloihin sopivalta kun vaihteisto toimii suht sulavasti, kytkin on erittäin kevyt ja muutkin hallintalaitteet toimivat kevyesti (ja hieman halvantuntuisesti, satkujen jämäkkyys puuttuu sieltäkin missä sitä saisi olla). Ohjaus ei ole samaa luokkaa kuin satkuissa, auto pyrkii vaeltamaan kallistuksien mukaan, alusta roikkuu mutkissa mukana mutta on epätasaisuuksissa (= Suomen teillä) aivan omaa luokkaansa.
Vielä parikuvat kotipihasta (kolkkikin loistaa taustalla).
