"Loppuunajettu" 9-3 SC TiDS käyttöautona

[AZP]

Jarruosat saapuivat Saksasta alkuviikosta:

Listassa oli siis etujarrupalat (Zimmermann), takapalat (Brembo), takalevyt (Zimmermann), asennusjouset eteen ja taakse sekä bonuksena Filtroniin ilmansuodatin.

Tilatessa sattui jokin aivopieru, ja tilasin sitten kahdet jarrupalat molemmille akseleille sekä vain yhden asennusjousen per akseli. Ilmeisimmin jattupalojen kanssa sattui ajatusvirhe, koska levyt myydään yksitellen, mutta palat myydään koko akselille. Eli kun tilaa kaksi jarrulevyä, niin loogista oli tilata kaksi pakettia jarrupaloja sen enempää miettimättä. Asennusjousien kanssa hämäännyin varmaan siitä, että esim. Motonetissä nuo myydään pareittain, mutta autonosat24.fi -verkkokaupassa yksitellen (mikä on kyllä tuotetiedoissa kerrottu maininnalla "tarvittava määrä: 2")

No, verkkokaupassahan on onneksi palautusmahdollisuus, joten ensi viikolla lähtee nuo asennusjouset ja Brembon ylimääräiset palat takaisin Saksaan. Miksei toiset Zimmermannin palat lähde? Koska olin vielä riittävän typerä avatakseni molemmat Zimmermannin paketit ennen kuin ajattelin yhtään mitään. Ottaisivat kyllä avatulla sinetillä olevan paketin takaisin jonkinnäköisellä hinnanalennuksella, mutta pistetään se nyt itse myyntiin eikä kiusata Saksan varaosakauppiasta tämän enempää. Eli jos joku kaipaa pikkujarrulliseen (15" vanne/285 mm etulevy) uusia Zimmermannin paloja, niin täältä saa asevelihintaan.

Uudet asennusjouset kävin hakemassa Motonetistä pareittain.

Aloitin takajarrujen uusimisen sitten tänään. Alkuun pitää taas mainita omasta tyhmyydestä vähän: enpä hoksannut jarruja purkaessa, että seisontajarru on OG900-tyyppisesti jarrusatulassa eikä suinkaan erillisellä rummulla levyn sisällä. Siinähän se mekanismi nököttää jarrusatulassa, mutta en minä sitä hoksannu kun koitin vänkätä satulaa irti levystä. Arvatkaa oliko tiukassa, kun oli autossa seisontajarru päällä?

Toisen pyörän kanssa olinkin jo vähän viisaampi.

Purkamisen yhteydessä tuli huomattua että olihan nuo jarrut ihan loppu ja kitkapinnat ihan mureana:


Toista levyä en saanut vielä irti ja mitattua, mutta oikea oli 9 mm paksu. Minimpaksuus on 10 mm ja uusi on 12 mm paksu. Näillä eväin jarrumännätkin oli melko hyvin ulkona sylintereistään. Enpä ihmettelisi jos outo poljintuntuma johtuisi puhtaasti finaalissa olevista takajarruista.

Ekaa kertaa duunailin tällä käsijarruteknologialla varustettujen jarrujen kanssa, eli ekaa kertaa jouduin kiertämään jarrumäntää jotta se menisi takaisin sisään sylinteriin. En sitten tiedä onko tähän joku kokeneempien jippo, mutta sehän vääntää sitten pölykumia jenkalle samalla. Ja jos tämän välttääkseen kumin haluaa irrottaa, niin tämänverran ajetusta autostahan se menee sitten rikki tai vähintään huonoksi. Seuraa arvausleikki:
1. arvatkaa oliko minulla varuiksi uusia kumeja tai sellaisen sisältäviä tiivistesarjoja?
2. arvatkaa onko tänään perjantai-ilta kun teen hommia?
3. arvatkaa onko Turun Motonetissä tai Raision Fixuksessa hyllyssä yhtäkään kappaletta noita tiivistesarjoja?

Lopputulema on se, että auto seisoo takajarrut auki tallissa, ja jos ei parista potentiaalisesta lauantaina auki olevasta Turun varaosaliikkeestä löydy noita kumeja hyllystä, niin joko lähden huomenna Saloon hakemaan Motonetistä tiivistesarjaa, tai homma venyy jonnekin maanantai-keskiviikko-akselille, kunnes saan osat.

No, kauppareissuhan tästä tulee joka tapauksessa, koska joku valopää on päättänyt, että tuo jarrusatulan kiinnike on kiinni E-Torx-kantaisilla ruuveilla, kuten useat muutkin NG-kolkin alustan osat. Eihän mulla ole siihen sopivaa hylsyä, joten sellainen pitää hakea joka tapauksessa.

Onneksi on kesäloma, käytössä on pari muutakin kulkuneuvoa ja auto on omassa tallissa. Muuten voisi olla taas jonkin sortin käyrä nousussa. Hyvä juttu tässä on se, että tuleepahan huollettua kunnolla nuo takajarrusatulatkin, niin on sitten tuleviksi vuosiksi paikat siellä kunnossa.

PS. alkuvuodesta asti koekäytössä olleista kiinalaisista 0,79 euroa/kpl -ajovalopolttimoista toinen simahti viikko sitten. Ikää kertyi noin 2800 km ja viitisen kuukautta. Vähemmän aikaa se eli kuin yli 15 euron Osram, mutta tuli siinä käyttötunnille silti aika paljon alhaisempi hinta Ostin korvaavaksi Longlife Philipsit, katsotaan nyt kauanko ne kestää.

[Saabinsti]

Ei pyöri se kumi mukana, kun pienellä meisselillä pyöräyttää sen kumin männästä irti(tuppaa tarttumaan kiinni), sekä ruikkasee hieman jotain kivaa liukasta männän ja kumin väliin.

[AZP]

^Näinhän se tosiaan toimii joo. En vaan sitä heti hoksannut, ja suojakumi oli sen verran ruosteen, jarrupölyn ja kuran peitossa ja muutenkin käytössä hapertunut, että kirurgin otteet olisi varmaan tarvittu, että se olisi ehjänä siitä pois livahtanut.

No, tuli eilen lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun ajeltiin koko perhe kuplalla Somerolle kaverin mökille. Siinä matkalla oli oiva mahdollisuus käväistä Salon Motonetissä hakemassa satuloiden tiivistesarjat. Tänään Somerolta maisemareittiä kotiin, ja jaksoin vaivoin kammeta itseni vielä illalla talliin jatkamaan Saabin jarrujen ehostamista.

Sen suuremmilta yllätyksiltä vältyttiin tänään, joten satuloissa on nyt uudet tiivisteet, pölysuojat, palat sekä jouset. Viimein kello kymmenen jälkeen oli jarrut taas ilmattu ja pääsin ajelemaan auton ulos tallista.



Tein nopean koeajon korttelin ympäri, mutta en ehtinyt vielä kunnolla sisäänajaa uusia levyjä, kun muu perhe oli jo nukkumassa ja viime yön saunomiset painaa vielä vähän silmää. Poljintuntuma tuntuisi joka tapauksessa nyt parantuneen. Pitää kuitenkin vielä vaihtaa eteenkin palat ja voidella liukupinnat, niin on joka kulma laitettu kuntoon.

Josko sitten riittäisi hiljalleen tämän auton ruuvaaminen tältä kesältä. Johan sitä oli kaivannutkin auton roplaamista tämän loppuunajetun kanssa, ja nyt tuli hetkeksi siitä hommasta taas mitta täyteen. Kesälomalla on kyllä parempaakin tekemistä kuin käyttöauton korjailu.

[AZP]

No, kauppareissuhan tästä tulee joka tapauksessa, koska joku valopää on päättänyt, että tuo jarrusatulan kiinnike on kiinni E-Torx-kantaisilla ruuveilla, kuten useat muutkin NG-kolkin alustan osat. Eihän mulla ole siihen sopivaa hylsyä, joten sellainen pitää hakea joka tapauksessa.

Valopäisyys ilmeni eilen sitten ihan omassa päässä, kun siivoilin tallia. Työkaluhyllyssä pisti silmään musta muovisalkku, joka ei näyttänyt erityisen tutulta. Valo syttyi omaan päähän vasta kun salkun avatessani näin edessäni lähes käyttämättömän e-torx-hylsysarjan, jonka taisin ostaa viime syksynä takapään aurausvarsia vaihtaessani. No nyt on tuplana sitte E18-E22 -hylsyt, jotka viikonloppuna ostin Salon Motonetistä.

Mielenkiintoisesti muuten Motonetistä ei löytynyt puhtaita e-torxhylsyjä, vaan myyvät nykyisin sellaisia monikäyttöhylsyjä, jotka käyvät e-torxin lisäksi myös normaaliin kuusiokantaan milli- ja jopa tuumamitoituksella. Kun tuo jarrusatulan kiinnikkeen kiristysmomentti on 130 Nm + 45 astetta, niin aito e-torx on kyllä luotettavampi valinta.

[aero]

Niitä MTX:n monikantahylsyjä eräs Motonetin palvelutiskin myyjäkin (ei, ei se tunnettu foorumilainen) kutsui suoraan tuttavallisesti nimellä "mutterinpyöristäjä". Idea kuulostaa hienolta ja kai ne sormitiukkuuteen asti on ihan ok, mutta työkaluiksi en niitä kehuisi.

[AZP]

Aivan, jokainen voi miettiä haluaako vääntää isolla kammella e-torxkantaista pulttia kuvan ylemmillä vai alemmilla hylsyillä:



Kuvassa siis E18 ja E20 -kannoille tarkoitetut hylsyt eri sarjoista.

Ja tässä näkyy MTX:n kantayhdistelmät:



Samalla hylsyllä siis sopii vääntää 14-millistä ja 14,2875-millistä (9/16") taikka 16-millistä ja 15,875-millistä (5/8") taikka 18-millistä ja 17,4625-millistä (11/16") mutteria. Mihin me amerikanautoilijat ollaan koskaan tarvittu erillisiä tuuma- ja millikoon sarjoja?

[JP_Vette]

Toihan on niin nähty. TV-Shopis oli jo vuosia sitte sellanen hylsy, jossa jousikuormitteisesti pienet nastat painu sisään eli se hylsy sopi ihan kaikkiin kooltaan tyylii 8 - 24 mm. Se on sitä nykyaikaa.

[AZP]

Tasalaatuisia on Kiinan polttimot. Ensimmäinen hajosi juhannuksen aikaan, toinen tänään. Tässä välissä ehti kilsoja kertyä jotain 100-200. Halvat oli, mutta eipä ne oikein kestäneet, ja täytyy sanoa että talvipimeillä kun moottoritiellä ajeli lähivaloilla, niin oli sellainen olo, että ei nähnyt juuri puskuria pidemmälle.

Tänään kävin myös tankilla, oli näköjään seitsemäs kerta vuodenvaihteen jälkeen. Eli kerran kuussa tulee tarve polttoaineelle, ei kovin paha. Kilsoja tullut viimeisen kuuden kuukauden aikana 3300, tankkauksista mitattu keskikulutus 9,6 litraa sadalle ja keskinopeus 37 km/h. Polttoaineisiin mennyt tuona aikana 370 euroa, ajoneuvo- ja käyttövoimaveroon noin 340 euroa ja vakuutuksiin noin 215 euroa. Alkaa olla jo kohdallaan tuo verojen suhde auton muihin käyttökuluihin.

Pitäisköhän myydä Saappi pois ja ostaa bussikortti?

[Rattivaihde]

^Onpa kova kulutus, vaikka onkin automaatti ja kaupunkikäytössä. Honda menisi vähemmällä

Mikäs tässä on ruostetilanne asteikolla suojattu/hyvin säilynyt/ruskeahko? Vähän yllätti tuo SC:n ruosteenpoistoprojektitopic, vaikka toisaalta juuri tuollaista piilevää laatuahan GM:ltä voi aina odottaa. Nimimerkillä malli tippui omassa rankingissä...

[JP_Vette]

Eiköhän auto kuin auto ruostu kahdeksassa suolatalvessa. Oli se sitten GM tai jotain muuta. Toki myynti-ilmotukses sitte lukee helposti "ruosteeton, juuri massattu", mutta sehän tarkoittaa vain, että ruostetta ei ole näkyvissä ilman suurempaa tonkimista.

[Rattivaihde]

Ainakaan samanikäinen Citroen ei ole ruosteessa mistään, vaikka maalipinta on täynnä kiveniskemiä, pieniä ja vähän suurempiakin. Ja omassa viime vuosituhannen Accordissa ei ole kuin yhdessä pyöränkaaressa vähän rupea, tosin pohjassa on massat niin vähissä että siellä pitää ryhtyä lisäsuojaustoimenpiteisiin.

[JP_Vette]

Raavi se massa pois ja kerro sit korjaakko ruosteita vai massaakko vanhojen ruosteiden päälle Ja kaiva ne kaikki pokkaukset sun muut myös Harvoin se suoralta pinnalta ruostuu.

Sit ku AZP ostaa föli-kortin, niin mä voin ostaa ton SC:n pois kuleksimasta

[MattiR]

Kyllä tässä maassa yhteiskunta huolehtii siitä että autot takuuvarmasti ruostuvat, olipa merkki mikä tahansa. Tiesuola nuo autot ruostuttaa. Suolaa kylvetään nykyään tolkuttomia määriä eikä ainakaan täällä Oulussa suolan käytössä ole mitään järkeä. Suorille 40-60 rajoitetuille paikallisteillekin kylvetään suolaa kelillä kuin keillä niin että autoilla ajetaan käytännössä koko talvi suolavedessä.

Olipa auto käsitelty miten tahansa niin suolavesi tekee tehtävänsä. Mekaaninen suojaus (esim. kunno lokarit) auttaa toki, mutta kaikki paikat jotka ovat suolavedelle alttiita ruostuvat lopulta.

Merkki- ja mallikohtaisia eroja ruostumisherkkyydessä toki on. Uusissa Saabeissa on alustan käsittelyn laatu huomattavasti huonompaa kuin vanhemmisssa. Esimerkiksi tonnarin pohjassa on erittäin hyvin kestävä pinta, mutta lopulta suola menee läpi siitäkin. OG-ysivitosessa oli pohjassa vielä kohtuuhyvä pintamaali, mutta aika äkkiä se alkaa suolalle alttiissa paikoissa antaa periksi sekin. Kaikkein uusimmissa näyttää olevan pinnassa ohut surkeasti suolaa kestävä maali ja sen alla ohuen ohut sinkitys joka ei kauaa kestä. Suurin ongelma lienee kuitenkin se maalin laatu (oli hyvin nähtävissä tuossa ruostetopicissa). Maalin pinta menee rikki luvattoman helposti ja vaikuttaa siltä että suola menee maalista läpi irrottaen maalin pinnasta. Alkuvaiheessa onneksi tilanne näyttää pahemmalta kuin se lopulta sitten onkaan. Tuo maali "rypistyy" ja pinta alkaa ruskistua, mutta alta löytyy vielä terve pelti. Mutta jos noiden antaa ässehtiä muutaman vuoden niin se on sitten menoa. Tuo maali lienee nykystandardien mukaista vesiliukoista, ympäristöystävällistä p..kaa. Huvittavaa että maalien pitää olla ympäristöystävällisiä mutta sitten tielle saa kylvää kaiken tappavaa suolaa ilman mitään rajaa. Työllistävä vaikutus sillä toki on että tehtailla ei saada tehdä asoita kunnolla valmiiksi.

Alustamassaa en tuon huonon maalin päälle uskaltaisi vetää, se on erinomainen "ruosteen suoja" jonka alla ruoste saa tehdä rauhassa tuhojaan huomaamatta. Lokarien parantelu (avonaisten paikkojen sulkeminen, itse ole tehnyt NG-Saabissa näin), puhtaana pito ja ehkä talvikaudeksi alustan suolalle alttiiden osien pintaan laitettava suojavaha (ja sen poispesu keväällä mahdollisten vaurioiden näkemiseksi) voisi olla toimiva lääke.

Ja tietysti harrasteautoilla ei välttämättä kannata ajaa talvella ollenkaan jos mahdollista.

Autojen lisäksi tuo järjetön suolan kylväminen pilaa pohjavedetkin, mutta kukaan ei ilmeisesti välitä. Minun järkeeni ei mahdu koko suolauksen filosofia. Autot ja renkaat ovat parantuneet huimasti viimeisten 20 vuoden aikana. Lisäksi nuorille lain määräämänä oikein autokoulussa opetetaan liukkaan kelin ajoa ja nopeusrajoitukset ovat huvittavan matalia, mutta silti teille yritetään tehdä talvellakin kesäkeli. Ei ole typeryydellä raja Suomen maassa.

Välillä vähän huvittaa kun joku pitää plussana sitä että käytetty auto on "Suomi-auto". Niissä saa ruosteet samaan hintaan. Etelä-eurooppalaisen kun ostaa niin voi olla että tuota ruostefiksien iloa ei saakaan kylkiäisenä. Kokemusta on tästäkin ilosta

[AZP]

^Onpa kova kulutus, vaikka onkin automaatti ja kaupunkikäytössä. Honda menisi vähemmällä

Korjataanpa vähän: laskin eilen epähuomiossa kulutuksen mittarilukemista, mutta koska mittari heittää tässä autossa kolmisen prosenttia, niin todellisista kilsoista laskettuna kulutus onkin niinkin vähän kuin 9,3 litraa sadalle

Koko omistusajalta keskikulutus on 8,4 litraa ja keskinopeus 41. Eli jonkunkin verran on meno hidastunut ja kulutus noussut tämän vuoden puolella. Tämä tarkoittaa Suomeksi sitä, että en ole ajanut Turku-Helsinki väliä ihan niin ahkeraan tänä vuonna, olisiko tullut pari reissua heitettyä, kun viime vuonna niitä tuli varmaan tuplasti tiuhempaan. Samoin mökillä on tullut käytyä vähemmän, eli kokonaisuudessa maantieajoa on tullut hyvin vähän. Se näkyy sitten noissa kertyneissä kokonaiskilometreissäkin.

Yksi asia mikä lisää kulutusta on ahkera Eberin käyttö. Normitalvipäivä on sellainen, että eberi käy aamulla puoli tuntia, ajan töihin 10 minuuttia. Sitten iltapäivällä eberi käy taas puoli tuntia ja ajan kauppaan 5 minuuttia. Eberi käy kauppareissun ajan ja ajan kotiin 5 minuuttia. Yhteensä Eberöintiä helposti lähes puolitoista tuntia, ja autoilua 20 minuuttia ja alle 10 km. Ajoon menee noin litra dieseliä, lämmittelyyn puoli litraa.

Mitä ruosteisiin tulee, niin en ole purkanut mm muovihelmoja tai alustasta mitään kummempaa tutkiakseni tilannetta. Etulokarikaarien takakulmat oli ostaessa kivipuhallettu pellille ja pintaruostetta oli havaittavissa. Ne laitettiin kuntoon viime syksynä kun auto kävi maalarilla. Alustassa on paikoitellen pientä pintaruostetta, joka tämänikäiselle ja näillä kilsoilla ihan normaalia. Ainoa selkeästi ruosteisempi osa mikä on tullut autoa laittaessa vastaan on jäähdyttimen kannakkeet auton alla. Eli kun pohjan suojamuovit on irrottanut, niin sellaiset pienet 10 cm pitkät teräskannakkeet on hikoilleet maalinsa pois ja ovat täysin ruosteenpeittämät. Ne on kuitenkin irto-osat ja kohtuu paksua tavaraa, eli kestänevät vielä vuosia ja jos eivät niin laitetaan vaihtoon.

Ovien ja luukkujen alareunat on tässä yksilössä siistit, eikä tällä hetkellä autossa missään ulkoa päin näkyvää ruostetta. Ainoa korinvärisessä pinnassa silmään pistänyt ruoste on keväälllä löytämäni sormenpään kokoinen rakkula toisen etuoven liimasaumassa noin vyötärön korkeudella. Sen etenemistä täytyy seurata ja asiaan puuttua jos alkaa ongelma paisua.

Jos olisi enemmän aikaa näiltä muilta elämän harrasteilta, niin kyllähän tuota voisi vähän altapäin purkaa, tutkia ja hoitaa alkavat ruosteet tässä vaiheessa kondikseen. On vain sellainen elämäntilanne, että tuollaiset vähän suuremmat proggikset täytyy säästää ihan muihin kohteisiin kuin käyttöautoon.

Sinänsä verrattuna OG-kolkkiin, en ole havainnut merkittävää eroa ruostumisalttiudessa. OG:ssa ongelmana olivat takakaaret (fiksattiin minun omistusaikanani (5,5 v) kahdesti) ja etutolpat, jotka omassa autossani oli ihan ok kondiksessa. Hitsipilliä näytettiin toisen takaiskarin yläkiinnityskohtaan kun auto oli 12-vuotias. Saabeihin erikoistuneen Länsikeskuksen Autohuollon kaveri sanoi että ei ole noista OG-kolkeista tuota paikkaa kyllä koskaan joutunut hitsaamaan, mutta autothan on vähän yksilöitäkin.

Tämä NG-kolkki ei vaikuta siis sen paremmalta tai huonommalta kuin tuo OG:kään, kohteet on vain vähän erit. Autolle tulee syyskuussa ikää yhdeksän vuotta, joten on mielestäni ihan normaalia että ruostetta alkaa alustasta ja kaarista löytymään, mutta hitsillä ei tämänikäistä autoa pitäisi joutua käyttämään, jos se vain on ollut järkevällä pidolla. Siihen nähden tämä minun yksilöni on mielestäni ihan normaali ikäkautensa edustaja.

Sinänsä typeryyksiä näiden suunnittelusta, ruostesuojauksesta ja maalauksen tasosta löytyy toki. Esimerkkinä nyt vaikkapa nuo NG-kolkin etukaaret, joissa pelti taipuu kyljestä pyöräkoteloon ilman suojaa ja ilman roiskeläppiä. Sehän on ihan varma että 300 tkm kohdalla pelti on kulunut paljaaksi kunten omassani oli. Maalarin mukaan tämä typeryys on kaikkien merkkien ongelma nykyisin, tiedä sitten että miksi.

Silti niille, jotka uskovat että ennen kaikki oli paremmin, voin todeta että 70- ja 80-luvuilla oli kohtalaisen normaalia, että 6-10-vuotiaat autot oli ruostuneet puhki useista kohdista ja päätyivät paaliin. Ei sinänsä, siinä kohtaa mittarissa oli yleensä jo 100-200 tkm, joka oli sen aikaisten tavallisten autojen moottorien ja alustan kestoikä. Eli ihan paalaamiskunnossa olivat autot kokonaisuutena. Tällöin tietenkin autokantaamme rikastuttivat vielä itä- ja brittiautot, joten ne pahimmat ongelmat on poistuneet kartalta ihan poliittisten myllerrysten myötä

90-luvulla saattoi olla asiat jossain määrin paremminkin, kun sai vielä käyttää kunnon myrkkyjä, ja Saappikin oli vielä jossain määrin vapaa GM:n ruosteraudasta. Kyllä se vaan väkisin Opelista tarttuu se ruostetauti kun aletaan samoja osia käyttää

Sitten on merkkikohtaisia eroja, esim Mersun ruosteenkestohan on romahtanut muinaisista ajoista. Äidin jotain 200 tkm ajettu MY2004 C-meisseli oli maalarilla joskus pari-kolme vuotta sitten ja maalari oli kommentoinut että ei olisi ihan huono idea koittaa päästä autosta eroon... No, autoa ei ole vieläkään hävitetty, eikä ainakaan näkyvästi kuki mistään, mutta on se käynyt jossain ruostekäsittelyssäkin tuon kommentin jälkeen. Mazdalla oli ykköskoppaisessa kuutosessa erityisiä ongelmia ja ainakin 2000-luvun alun Mondeoissa kukki ovien alareunat huonon liiman vuoksi.

Mun autoja maalannut kaveri maalaili muuten aikoinaan noita takuuseen kaarivaihdoksen kokeneita Mazda kuutosia, ja kertoi että ne jotka silloin uudehkoina korjattiin, on kestäneet sitten melko hyvin.

Joskus olen ihmetellyt, miten joillain (varsinkin vanhemman ikäpolven) autoilijoilla on halu ostaa aina uusi auto, ja vaihtaa se luokkaa 100 tkm ja viiden vuoden jälkeen taas uuteen. Perusteina mainitaan, että siitä saa vielä edes jotain vaihdossa, ja alkaa tulla kaikenlaista ongelmaa. No nykyautoissa jotain pientä alkaakin tulla, mutta yleensä vain kuluvia osia, joiden vaihtamisen kustannus on murto-osa uuden auton pääomakustannuksista. Mutta vanhojen autolehtien käytettyjä autoja ja ruosteenestovertailuja luettuani olen alkanut ymmärtää, että nämä autoilijat ovat aloitelleet autoiluaan aikana, jolloin auton tekninen kestoikä oli hyvinkin alle 10 vuotta ja 200 tkm.

Summa summarum: autokauppias myisi kyllä tätä Saappia ruosteettomana, koska sitä ei oikeasti ole näkyvissä missään. Alustassakin sitä on sen verran vähän että ei katsastuksessa pullistu sentään silmät päästä. Noiden vanhojen rassien kanssa kun on saanut puuhastella yli 15 vuotta, niin menee ruostemäärätkin johonkin perspektiiviin

[Rattivaihde]

Tähän 5-10 vuoden käyttöikään 80-luvulla en kyllä usko, vaikka väitteeseen olen törmännyt ennenkin. 70-luvun halvoissa autoissa ehkä, 60-luvulla ja sitä ennen varmasti yleisestikin, mutta kyllä 80-luvun autoja oli joka paikka täynnä vielä 2000-luvun alussa, ja kova kato on käynyt vasta viime vuosina. Autontuojien aina valittelema autojen keski-ikä on nykyään 11 vuotta ja on ymmärtääkseni tullut alaspäin vuosikymmenen sisään, onko tässä siis väitteenä että keski-ikä olisi 90-luvulla kolminkertaistunut?

Omat vanhemmat, heidän sisaruksensa ja tuttunsa saivat korttinsa 70-80-luvun vaihteessa, ja autohistoria on täynnään 60-luvun alun jenkkiä, Fiat 124:sta ja Meisterstrücke-Taunusta*, sekä 70-luvun alun Saabia ja Volvoa. Toki nämä ovat olleet niitä kalliimpia autoja, mutta niinhän nykyäänkin Puntot ja Rellut katoavat kymmenvuotiaina. Suomalaisten, eritoten eläkeläisten autonvaihtovimma joka ruokkii Kia-kauppiaita ei minun nähdäkseni ole kovin suuresti tekemisissä teknisten realiteettien kanssa. Itsekin ostaisin varmasti viisivuotiaan auton jos olisi varaa, koska kaikin puolin uudenveroinen ja huoleton auto jota kukaan muu ei ole sorkkinut on arvo sinänsä.

*Pahoittelut kirjoitusasusta kaikille saksaa oikeasti osaaville.

Edit: Ja maalien huononeminen on toki väistämätön fakta. Silti PSA:n ruosteettomuuteen (= alustan suojaus kiveniskuilta jne.) voisi muutkin pyrkiä.