Olen tässä miettinyt, millä korvaan Sitikan sitten kun siinä on mittarissa jotain nelosella alkavaa, ja jokin parin tonnin osa ottaa ja räjähtää laakista. Alunperin olin vain vaihtamassa HDi V6-versioon samasta C5:stä, mutta sitten autokuumeinen mieli hylkäsi moisen tylsän ajattelun. Ei samaa automallia kahdesti, ellei ero ole yhtä yö-päivä kuin 89-92 satkuilla. Jotain uutta ja käyttökuluiltaan edullisempaa laihialaiselle mielenlaadulle.
Ensin ajattelin, että reilusti uudempi diesel, ehkä Citroen, Ford, jopa Jaguar tai saksalais’remium; joka tapauksessa päivän mielialasta riippuen joko C-segmentin säästöpossu tai D-segmentin V6-malli. Näissä kuitenkin pääoma- ja vakuutuskulut saavat kilometrikustannuksen näyttämään kovin ikävältä nykyiseen verrattuna kun kulutusero ei todennäköisesti ole yhtä valtava kuin paperilla; lisäksi uusimmat dieselit ovat päästötekniikan vuoksi luotettavuudeltaan suurikokoinen kysymysmerkki.
Sitten ajattelin, että miten olisi sähköauto. Meillä yösähkö on halpaa, ja tekninen yksinkertaisuus lupaisi hyvää huoltokustannuksien puolesta. Käyttömaksutkaan eivät ole poskettomia. Mutta hinnat ovat. Kysyntä ja tarjonta määrää, että surkean toimintamatkan Leafit ja kumppanit ovat kalliita, ja uudemman sukupolven Hyundait yms. todella kalliita, eikä halpenemista ole lähiaikoina luvassa, varsinkaan kun tuotanto on nyt erittäin vähissä. Eli pääomakulut karkaavat käsistä.
Entäs plug-in-hybridi. Työmatka on tällä haavaa vajaa 50 kilometriä maantietä suuntaansa, tullen todennäköisesti tulevaisuudessa vaihtelemaan tuosta +-20 kilometriä. Eli kaikista uusimmissa ja kalleimmissa malleissa range riittää yhteen suuntaan, jos riittää (edes kesällä), eikä bensakoneen käynnistyminen viimeisissä valoissa kuulosta hauskalta sen enempää lompakon kuin moottorin puolesta. Ja sitten pitäisi ladata työmaalla aina kun mahdollista, jos mahdollista. Lisäksi pääomakulut lähtevät jälleen totaalisesti käsistä.
Noh, vielä on pelkkä hybridi. Spritmonitorissa on väki saanut ihmeen hyviä kulutuslukemia uusimman mallin Corolla Hybridistä, joka on samalla ensimmäinen Corolla ikinä joka vaikuttaa sekä ulkoisesti että koeajojen perusteella hauskalta ja mukavalta autolta. Mutta jos katsoo maantiekulutuslukemia edes hieman pessimistisesti, ja muistaa miten itse ohittelee päivittäin nutaajia, voi todeta että kyseessä olisi kuitenkin kokoluokkaa nykyistä autoa pienempi Toyota, jossa olisi ehkä hieman pienemmät polttoainekulut ja melko kovat pääomakulut. Eli ei kannata.
Tässä kohtaa tuli pikainen paluu aiempaan pakkomielteeseen Teslan ostamisesta, edustaahan koko merkki tällaiselle omenaihmisille tervettä vaihtoehtoisuutta tylsän, harmaan puuron automarkkinoilla. Mutta ne hinnat. 40 tuhatta seitsemänvuotiaasta, pian kokonaisuudessaan takuun ulkopuolelle putoavasta autosta. Eikä polttoaine-sähkökuluvertailussa säästöä olisi tulossa kuin reilut pari tonnia vuodessa, millä maksetaan hädin tuskin sikahintaiset vakuutukset ja pari osamaksuerää. Eli ei tällä lompakolla.
Nyt olen palannut lähtöpisteeseen, ja katselen vajaat kymmenen vuotta vanhoja C5:sia. Farmarit hyvillä varusteilla ja 2.2-litran dieselillä tippuvat tuota pikaa nelinumeroisiin hintoihin. Kuulostaa hyvältä.
