mitä hyötyä museokatsastuksesta?

[mazeos]

olen tekemässä kauppoja vm. 1974 ysikuutosesta, ja olen vähän kahden vaiheilla... joko kevyt kunnostus ja museokilpiin tai sitten rakennan sen kireäksi ratapeliksi. Toisaalta, kun sillä kuitenkin tulisi aika vähän ajettua vuodessa niin ajattelin kysäistä tietävämmiltä, että mitä hyötyä MR-statuksesta on? Siinähän on kai se 30 pv / v sallittu ajoaika, mutta miten noin muuten?

-mazeos-

[ristos]

Museokatsastettu auto voidaan rekisteröidä Museoajoneuvoksi. Museotarkastettu auto saa nykyisin pysyvän museotyypityksen ( aiemmin museotarkastus uudistettiin 10 vuoden välein, siis museokuntoisuuden tarkistus ).
Museoajoneuvoksi rekisteröity auto liikennekatsastetaan joka toinen (2) vuosi, jolloin sen vuosittainen ajo-oikeus säilyy. Museoautot on katsastettava aina katsastusvuoden kesäkuun loppuun mennessä.

Museorekisteröidystä autosta ei ole muita kuluja kuin museoajoneuvon vakuutus. Esim. minun kummankin -79 96:n museovakuutuksen hinta vuodessa on 39,12e/vuosi ja siihen sisältyy tuo 30vrk:n ajooikeus. Museossa olevan 242 Volvon vakuutus on muutaman euron kalliimpi.

Ei siis järin suurikuluista hommaa!!! Suurin ongelma museoautossa on mielestäni se, että niitä tulee ulkoilutettua liian harvoin ja liian vähän. Kun ei viitsisi aina puunata niin ajo keskittyy liiaksi aurinkopäiville. Tosin tänään kumpikin museo-Saab sai oikein mukavaa kyytiä täällä Saarijärvellä.

Toivottavasti tämä hieman selvittää tätä museoautoilua! Tervetuloa joukkoon mukaan!

Risto Suikkari, jäsen 1260

[tikkis]

Mielestäni MR- statukseen pääsemiseksi täytyy hieman "tsempata", eli ottaa hieman selville minkälainen auto on uutena ollut, rakenteluun pientä raippaa jne.

Palkkana sitten noi Riston mainitsemat edut. Haittana tietty se, että kun kunnon entisöinnin tekee, niin autoa ei enää raaski tallista ulos ajaa. Joten MR- etuudet tulisi ehdottomasti saada automaattisesti kun tietty ikä, esim. 25 vuotta vain täyttyy.

[ristos]

Olen Tikkiksen kanssa täysin samaa mieltä, että rakenteluun täytyy "tsempata"! Kun sitten alkuun pääsee ja auton "entinen, alkuperäinen sielunelämä paljastuu", niin silloin työ muodostuu kiehtovaksi. Rakenteluun tulee haasteita ja siinä voi kuitenkin sen lopullisen laatutason itse määritellä.

Materiaalien etsintä voi välillä olla haasteellista ja joskus voi kyllä turhautuakin. Olen kyllä sitä mieltä, että lopulta sitkeys aina palkitaan lopputuloksella.

Itselläni on juuri nyt verhoilukankaan etsintä käynnissä, -79 96 penkkien ruskea kangas! Etsitty on ja eikun sitkeästi eteenpäin, kyllä se lopulta löytyy!!??

Risto S