Voisin näin yövuoron herkistämänä kirjoitella omaa tarinaani, syitä siihen miksi olen tällä hetkellä todella onnellinen Saabin omistaja. Uskoisin, että kaikki on saanut alkunsa jo geeneistä, nimittäin isäni valokuva-albumista löytyy kuvia äijästä ja hänen punaisesta 96:sta jo kauan ennen minun syntymääni
![Very Happy :D](./images/smilies/icon_biggrin.gif)
Ja meillä on ollut Saabeja kun olen ollut pieni, parhaana, monivuotisena sotaratsuna harmaa, -87 vuosimallin karvalakki 900. Sitten ajokortin saaneena sain ajella isännän NG ysisatasilla, ja toinen oma autoni oli 9000 CD, joka lopullisesti sinetöi saabismini. Sitten olen joutunut, olosuhteiden pakosta ajamaan muillakin merkeillä, ei niissä sinänsä mitään vikaa ole ollut, mutten ole vain saanut sitä samaa fiilistä, jonka saan kun istun Saabin penkkiin. Saabissa on vaan kaikki kunnossa: ulkonäössä munaa, uskallettu tehdä omaperäisiä ratkaisuja. Ajotuntuma vanhaksi autoksi huippuluokkaa, niin myös luottettavuus: kertaakaan ei ole Saab minua tielle jättänyt. Tämän nykyisen, 2d ruisku-ysisatasen olen omistanut n. kaksi kuukautta. Silti, kun kuljen sen ohi, on melkein pakko pysähtyä ihailemaan. Ja joka kerta tyytyväinen hymy nousee huulille: tässä on elämäni auto! Pahoittelen jos tuli sekavaa tekstiä, tähän aikaan yövuorosta on tuo ajatuksen juoksu on vähän jäässä
![Smile :)](./images/smilies/icon_smile.gif)
Mutta minulle Saab on enemmän kuin auto, se on suurta tunnetta ja elämäntapa.