Miksi Saab?

[Azanovix]

Miksi valitsit aikanaan kulkineeksesi Saabin? Miksei jotain muuta? Mikä Saabissa sai sinut vakuuttumaan siitä, että tuon minä haluan? Oliko Saab ensimmäinen autosi, vai päädyitkö oikeaan ratkaisuun vasta mutkan kautta?

Oma autoilu-urani alkoi (jos vanhempien Avensista ei lasketa) -82 Ford Escortilla. Maksoin kulkineesta 100€ ja siitä oli kytkin finaalissa. Pienellä opettelulla kytkintä ei kuitenkaan juuri tarvinnut, vaihteet vaihtuivat kyllä kun oikean kierrosluvun löysi.
Leima loppui ja samoihin aikoihin myös ko. autolla ajo, kun kolari teki kyllin pahat vauriot.

Muutama vuosi myöhemmin sain päähäni, että ihan ehdottomasti tarvitsen auton. Helsingissä asuvana ja töissä käyvänä tuo ei tietenkään pitänyt paikkaansa, mutta tahto oli suuri.
Mietin käytännössä kolmen merkin välillä; Saabin, Volvon ja erään kolmannen, jota en kehtaa edes myöntää. Volvoa mietin siksi, että muutaman tuhannen kilometrin ajo Berliinistä Slovakiaan ja takaisin sai minut vakuuttumaan V50:n ajovaloista ja hyvästä käytöksestä. Eihän sillä kovaa päässyt, muistaakseni 1,6-litraisella dieselillä.
Saab tuli mieleen, kun tajusin, että sekin on ruotsalainen ja on ominaisuuksiltaan ihan yhtä hyvä. Pikku hiljaa muotokieli veti mukaansa ja aloin innostua ajatuksesta enemmän ja enemmän. Samoihin aikoihin saman hintaluokan Volvot näyttivät rehellisesti sanottuna aika laatikoilta.
Tässä vaiheessa lienee syytä mainita, että koskaan aiemmin en ollut edes ajanut Saabia ja vain kerran istunut kyydissä. Äitini isä vastustaa kaikkea ruotsalaista ihan periaatesyistä ja isäni on aina ajanut Toyotalla. Isäni isän puolelta taas Volvo on ollut aina läsnä, hän kun oli Volvolla maalarina.

Lyhyestä virsi kaunis: ensimmäinen Saabini oli sininen OG9-3 2,2 TiD ja kertaakaan sen Hyvinkään reissun jälkeen en ole edes ajatellut vaihtaa merkkiä.

[Rene-Rane]

Miksi valitsit aikanaan kulkineeksesi Saabin? Miksei jotain muuta? Mikä Saabissa sai sinut vakuuttumaan siitä, että tuon minä haluan? Oliko Saab ensimmäinen autosi, vai päädyitkö oikeaan ratkaisuun vasta mutkan kautta?

Oma autoilu-urani alkoi (jos vanhempien Avensista ei lasketa) -82 Ford Escortilla. Maksoin kulkineesta 100€ ja siitä oli kytkin finaalissa. Pienellä opettelulla kytkintä ei kuitenkaan juuri tarvinnut, vaihteet vaihtuivat kyllä kun oikean kierrosluvun löysi.
Leima loppui ja samoihin aikoihin myös ko. autolla ajo, kun kolari teki kyllin pahat vauriot.

Muutama vuosi myöhemmin sain päähäni, että ihan ehdottomasti tarvitsen auton. Helsingissä asuvana ja töissä käyvänä tuo ei tietenkään pitänyt paikkaansa, mutta tahto oli suuri.
Mietin käytännössä kolmen merkin välillä; Saabin, Volvon ja erään kolmannen, jota en kehtaa edes myöntää. Volvoa mietin siksi, että muutaman tuhannen kilometrin ajo Berliinistä Slovakiaan ja takaisin sai minut vakuuttumaan V50:n ajovaloista ja hyvästä käytöksestä. Eihän sillä kovaa päässyt, muistaakseni 1,6-litraisella dieselillä.
Saab tuli mieleen, kun tajusin, että sekin on ruotsalainen ja on ominaisuuksiltaan ihan yhtä hyvä. Pikku hiljaa muotokieli veti mukaansa ja aloin innostua ajatuksesta enemmän ja enemmän. Samoihin aikoihin saman hintaluokan Volvot näyttivät rehellisesti sanottuna aika laatikoilta.
Tässä vaiheessa lienee syytä mainita, että koskaan aiemmin en ollut edes ajanut Saabia ja vain kerran istunut kyydissä. Äitini isä vastustaa kaikkea ruotsalaista ihan periaatesyistä ja isäni on aina ajanut Toyotalla. Isäni isän puolelta taas Volvo on ollut aina läsnä, hän kun oli Volvolla maalarina.

Lyhyestä virsi kaunis: ensimmäinen Saabini oli sininen OG9-3 2,2 TiD ja kertaakaan sen Hyvinkään reissun jälkeen en ole edes ajatellut vaihtaa merkkiä.

noniin asiahan oli puoli vahinko elikkäs oli sillä hetkellä ainoa auto haluamillani varusteilla moottorilla ja laatikolla, joten ... hommattiin, enkä ole kanssakaan sen jälkeen ajatellut vaihtaa, välttämättä kahta saabia ei tule, en silti tiedä, mutta ainakin toinen auto tulee pysymään saabina ja kulkinehan oli saab 9-5 LinearWagon 1.9TiD A 2007

[Tume34]

Diesel-audi 80 tuli hommattua ensiautoksi "huimien" etäisyyksien takia. Sen jälkeen onkin kiertäny vähän kaikensorttista autoa, eniten lähinnä saabeja.

Rakkaus saabeihin on jo melkein geeneissä, isäukon ollessa kova saabisti. Nyt opiskeluajalle piti saada luotettava ja varma auto (josta vielä tietää valmiiksi jotain) niin eihän siinä vaihtoehtoa ollut. Eli cs-tonnari vaparikoneella.

[Sebardi]

Se oli rakkautta ensi hetkestä asti kun istui puikoissa.

[ristos]

Silloin, kun minä ostin ekan Saabin, sitä piti jonottaa vuosi. Tuon odotuksen ajan minulla oli Toyota Corolla 1970. Kun sitten tuon Saabin lopulta sain oli 1971 tammikuu. Auto oli Saab 96 V4 1971, Tyrolin vihreä.
Kun kerroin isälleni, että meinaan ostaa uuden Saabin, hän oli ensin hiljaa ja kannusti nuorta miestä: "Suosi sie suomalaist mut muist ostaa ain saksalaist, nii siul on ain auto".
Hän oli ikänsä autoilija, ensin 54 vuotta kuorma- ja taksiautoilijana (mm.13 mersua pötköön) ja sitten vielä lopuksi 14 vuotta Saabisti. (minun vanha -87 Saab 900 punainen sedan, kuulemma maailman paras auto) Niin se mieli muuttuu, kun ajaa autoa 68 vuotta elämänsä aikana.

Tämä minun uusin Saab 9-5 Tid Vector Automaatti "pikkumusta" 2010 on 20. Saab minulle. Luulisin, että merkki ei taida minulla vaihtua.

Terveisin Risto Suikkari

[scorpio_88]

Ennen ku eka saabi tuli hommattua niin etsin tietysti jotain audia. ja löysyinkin pari audi 80 coupe:a. (on vieläkin mahtavan näköinen auto omaan silmään) mutta sitten faijan tutulla joka väsää saabeja ja onkin myös tällä foorumilla, niin tarjosi 9000cse -93 ja 2.3i koneella no sehän oli vihreä ja helppo polkea suohon jos siltä tuntu no ei vais, autosta annoin 4000€ ekua ja siihen tehtiin kans kaikenlaista(esim. maalattiin 2-kertaa ja koko alusta uusiks + kaikkea muuta) todella tyytyväinen olin! ajoin sillä n.60tkm ja isoin ongelma oli työsylinteri ja siinä samassa uusi kytkin. no sen jälkeen sattui pikku onnettomuus leveillä renkailla, jäykällä alustalla ja huonoilla ajotaidoilla liikenneympyrässä (vauhtia oli ihan liikaa) niin meni kaiteen yli ja vähän ruttupeltiä. no auto jäi seisomaan sivupihalle ja inttiin lähtö oli lähellä niin huvikseni selailin 9000 aeroja netistä ja sitten löytyi jyväskylästä 2.0 italia-aero jota kävin faijan kanssa katsomassakin ja muutama päivä sen jälkeen lähdinkin kaverin kanssa junalla sinne ja aerolla kotiin. no, eka turbosaab ja kaikkea piti kokeilla.. meni pari vaihdelaatikkoa sun muuta ja rahaa niin pirusti. mutta sitten auto maalattiin ja väriin olin tosi tyytyväinen! näkyy muuten uusimassa saabisti-lehdessä siinä pikkukuvassa cd-tonnarin vieressä. aivan mahtava auto, harmittaa vieläkin kun myin. mutta kun tuon vanhan aeron myin marraskuussa muistaakseni niin himo kasvoi femmaan. sitten tästä läheltä löytyikin -00 farkkufemma joka oli uitettu ruotsista ja siitä oli rakennettu -03 Aero - Hirsch wannabe. on kyllä muuten täysin samanlainen kuin oikea Aero-hirsch, mutta runkonumero ja vanteet sanoo toista. mutta itseä se ei kiinnosta. ollut niin tyytyväinen saabin että merkki ei vaihdu. se on varma. tähän varmaan vaikuttaa se kun faijalla oli eka auto rotta-corolla ja sen jälkeen vain saabeja, ja toisella vaarilla ollut vain saabeja ja enolla myös. kaikinpuolin paras auto mitä voisin itselleni kuvitella. vaikka aina välissä on ollut joitain muita merkkejä kakkosautona.. esim. meseä, skodaa, pösöä, ladaa, mazdaa, volsua, sun muuta.

[kaseva]

Koira kasvoi aikuiseksi eikä ollut sopivasti tarjolla tuoretta Citroën XM V6 24V Automatique'ta nahkasisustuksella ja farkkuna. Katse kääntyi lapsuuden rakkauteen (allekirjoittanut kotiutunut laitokselta 99:llä) jota on tullut pidettyä yhtä lailla silmällä noiden Sitruunoiden kanssa puljatessa.

Kohdalle sattui sopivasti 9-5 Combi XM:ää vastaavilla varusteilla niin miksi ei? Heti oli olo kotoisa ratin takana, toisaalta ajamaan tuli opeteltua ysisatkulla niin miksi ei olisi. Hieman nikotutti alkuun kun selvisi arjen myötä, että lähes tuplahintainen Saab onkin samantasoinen kuolevainen kuin Citroënkin, mutta ei ole kaduttanut ja nyt on toinen 9-5 menossa. Tuohon kun saisi vielä tuon XM:n kaveriksi niin sit olis kaksi ylivertaista matka-autoa millä reissata! Vuoronperään tietty...

[tUrpoEinari]

No alku oli sellainen että vaimon isän 96 -72 tuli meille pieneen hintaan ja samalla siirtyi vakuutusbonukset. Sillä ei paljon ajeltu koska omat autot oli niitä toisia ruotsalaismerkkejä. ( On tallella vieläkin) Ensin nelkulla ajeli velipoika ja sitten vaimon velipoika. Omistivat sen aikansa. Nelkku palautui meille ja myöhemmin vein kierrätykseen täysin palvelleena.
Toinen amazoneista pantiin telakalle ja silloin hommasin 4 ovisen 99:n. Toinen oli pojallamme. Kuitenkin korjaus on vieläkin tekemäti.......he. Vaihdoimme autot niin että 99 meni pojalle ja amazoni takaisin.(Vilahti myös -82 99) Vähän aikaa meni näin mutta eri kommellusten jälkeen huomasin olevani taas satkun -82 omistaja. No jonkun aikaa sitä pidettiin ja myin pois. Mutta taas ilmestyi satku -87 kuvioihin. Kolme sen jälkeen ja kaikki on tontilla tälläkin hetkellä. Syy, vaikea sanoa, mutta se jokin saabissa on joka iskee. Ne ruostuu ja valittaa, kytkintä saa parsia, bensapumppua vaihtaa, vaihteistoja vaihtaa(korjata) ym remppaa. Mutta silti sillä on mukava ajaa.

Niin ja tulihan se uudempi v4:n tontille, -79/-80. Ei mahda mitään.
#Saabismi ei kuulemma ole sairaus, jos olis niin sais kela_korvausta.#

[ysitonnari93]

En ole ollut aina totaalisaabisti. Isä osti vuonna 1972 tuliterän 99:in taloon ja kysyi erään kerran mummolareissulla, että minkä auton sinä laitat sitten kun aikuiseksi kasvat ja minä vastasin hetkeäkään epäröimättä :in! Isä koetti selittää että onhan noita muunkin merkkisiä autoja olemassa, mutta minä kovasti ihmettelin että mitä se nyt oikein höpöttää?! Ja niin siinä kävi että eka autoni oli 96 Saabi tai toisaalta peräpuikko, kuten kaikki kaverit sitä haukkuivat. Ei ollut enää -86 vuonna muodin mukainen auto, mutta ylpeesti sillä ajelin kolme vuotta putkeen No kuuppa joutui sitten paaliin kun en ollut vielä remontti / hitsaustaitoinen. No sitten se alkoi jostain syystä 15 vuoden mittainen japsiauto putki ja sitä myötä tuli jätkästä myös hitsaustaitoinen Joka ikistä laittamaani japsia sai hitsailla sitten urakalla ja haalaritkin olivat välillä ilmiliekeissä. Siinä sitten kattelin netistä noin vuoden ajan autoa ihmetellen että minkä sitä oikein laittaisi, kun silloinen luupää nissani lahosi käsiin ja alkoi loppua tekniikkakin totaalisesti. Kävinpä koeajamassa volvoakin, vaan se jätti täysin kylmäksi. Kunnes sitten löysin netistä kuvat todella upeesta 9000 Saabista ja päätinkin sit käydä koeajolla. Sehän istui lapaseen täydellisesti ja silloin se varmaan selvisi eka kertaa että mikä on ajonautinto Selvisi sitten heti koeajolenkin aikana että tämä on minun auto ja naama on edelleen korvia myöten hevosenkengällä Nyt ei osaa edes kuvitella vaihtavansa merkkiä. Klubijäsenyys tuli hankittua myös heti tonnarin hankkimisen jälkeen 2006

[kalle37]

Ihastelin joskus 2003 9-3ss kun sellainen oli ilmestynyt sen aikaisen asumukseni parkkipaikalle.

Mutta siihen se jäikin, mutta kun sc ilmestyi alkoi parempi puolisko selittämään että eikö olis hieno auto.

Ei oikein sytyttänyt nuo takavalot, mutta innostus jotenkin pikkuhiljaa kasvoi.
Sitten tuli muutama vuosi sitten käytyä koe ajamssa yhtä sc:tä

Sen jälkeen alkoi armoton etsiminen. Ja tulos on allekirjoituksessa.

Jälkikäteen on tullut mieleen että sen olis pitänyt olla facelift ja nelikko, mutta eihän sitä koskaan tiedä vaikka.......

[dimebak]

Opettelin ajamaan isän 99:llä, ja ekat ajot laillisesti ajokortin haltijana tein isän OGsatkulla (joka on tätä nykyä veljellä). Ja olihan se varsin persoonallinen auto tuo 99, kun sellainen sitten hankittiin mulle ja veljelle.

Siitäpä se sitten lähti. Eipä sitä hirveän kauas päästy, mitä nyt käyttiksenä oli kolme vuotta OG900T16. Eiköhän tuo 99 tule olemaan ainainen harrasteauto

[tami]

Minäkin tulin saabistiksi pienen mutkan kautta. Ensimmäinen autoni oli Opel Omega A -89, jolla kurvailtiin teinivuodet. Vuonna 2003 intin jälkeen sain vakituisen työpaikan ja ajattelin samantien hommata hieman uudemman auton. Vaihto Omegasta tehtiin toiseen Omegaan, B-mallin 3 litraiseen V6:een. Tällä katiskalla sitten ehdinkin ajamaan kokonaiset kolme päivää, kun moottoritiellä päätti kone leipaista oikein kunnolla. Tuli V6:n kupeesta jotakin isoa läpi. Oli nyrkin kokoinen reikä koneen kupeessa.
Silloin päätin että nyt loppuu ooppelipelleily ja seuraavaksi vuorossa oli 9-5, johon tykästyin todella ja sama auto on vielä hallussa ja sitä on pidetty kuin kukkaa kämmenellä. 9-5:n myötä siis sairastuin saabismiin ja femman kaverina on käynyt pihassa muitakin malleja ihan mielenkiinnosta (90, og900, ng900). Noppa palveli talviautona yhden kauden, samoin toissatalvena tuo og900 ja nyt oikein turbosaabismin pahimpana oireena on kesäautona avo ng900.
Avon laitoin juuri eilen talviteloille ja sitä olisi tarkoitus talven aikana hieman kunnostella ja taas keväällä ajoon. Kaksi saabia siis pihasta löytyy nytkin.
Seitsemän vuotta Saabien kanssa ja koskaan ei ole ollut suurempia ongelmia näiden kanssa.

[muppelo]

Tuossa jokusia vuosia sitten tuli tarve hankkia halpa kulkine jolla nyt ehkä vuoden ajais, rääppiä sitä kasaan sen verran että saan yhden leiman ja körryytän sillä. Noh, eräs tuttu sit tuumi et tietäs -86 iivarisatkun ja sitä lähdettiin kattomaan. Ihan siisti peli päällepäin, samaten sisältä. Vetaritunnelit puhki, takakontin pohja puskurin alta pehmeä ja toinen takaiskari yläpäästään läpi. Toisaalta ne ruosteet sitten oikeastaan olikin siinä. Hintaa kuulemma oli satanen. Siinä sitten soiteltiin eräälle toiselle saabistille ja juu, hän voi sen hitsata kasaan. Tais kaikenkaikkiaan jäädä autolle hintaa 400e leimalle laitettuna ja kilometrejä mittarissa n. 240t. Sen piti olla vain vuoden auto mutta kolme sillä ajettiin ja myin eteenpäin, liekkö vielä elossa (toivottavasti on). Mutta kun oli lämmin, luotettava ja ennenkaikkee niin halvatun hyvä ajettava edeltaviin kiinankiikkuihin verrattuna ettei niistä voi puhua samana päivänä ja ero senkuin kasvoi sitämukaa kun keli huononi. Sillä tiellä tässä ollaan vieläkin vaikka 9000CD vm.-91 onkin vaihtunut alle.

ps. ei muuten koskaan tullu tutuksi k-jetin nyhtämiset eikä ollu isommin bensan perään. Ketä kiinnostaa kaivaa tuolta eräästä triidistä kulutuksia.

[ng900aero]

Oli tavallaan pakko ostaa Saab, pelotti miten kestää kun takuukin oli vain 1v. Ensimmäisenä iltana 4kk odotuksen jälkeen kun sain auton ja ajoin heti 500km jolloin tajusin mitä eroa tässä(uusi 9000 1995) on japsiin verrattuna

Ihan mielenkiinnosta utelisin että mitä tarkoittaa "tavallaan pakko ostaa Saab" ja oliko tajuamasi ero japsiin verrattuna negatiivinen? (muistaisin sinun maininneen joskus että ostaisit japsin jos siihen vain olisi varaa ).

[aero]

Ekan kortillisen puolivuotisen palveli käyttöautona vaarin vanha 99, kai siitä jotain kipinää tarttui. Kuitenkin intin jälkeen (kesällä 2001) kun tuli aika katsella ekaa ihan oikeasti omaa autoa vilkuilin yllättäen vanhoja, halpoja pommeja. Joukosta erottui katsastamaton mutta suhteellisen siisti metallinhohtovihreä 358tkm ajettu 900i 5D MY86 (UUN-797) muihin tarjokkaisiin verrattuna reilusti varusteltunakin (keskuslukitus ja ohjaustehostin). Hintaa oli ilmoituksessa kohtuulliset 3300mk, joten ei kun katsomaan ja parin päivän päästä vielä hakemaankin (tasan 3000mk sopuhintaan). Tuttu autokorjaaja herkisteli takajarrut ja haki leiman muistaakseni yhteensä ~300mk hintaan. Satkulla pöristeltiin loppukesä, syksy ja seuraavan talven alkuosa, niittäen kavereiden keskuudessa maine, että sellaista keliä ei ilmeisesti olekaan, etteikö UUNi veisi perille. Vuodenvaihteen tienoossa alkoi kuitenkin kaivella isompi, hienompi ja ennenkaikkea tehokkaampi kulkine, joten ei muuta kuin selaamaan Keltaista pörssiä, tuota nettiauton edeltäjää. Sieltä bongailin 900 turboja sekä 9000 turboja. Mukaan tarttuikin 332 tkm ajettu 9000 Turbo16 MY88 (ZAV-665) 14000 mk hintaan ja UUNi menikin myyntiin 900e hinnalla (tällä kertaa toki leimattuna, mm. kytkin sekä iskarit uusittuna). Ahdettuna mukavan pirteä ja hyvän kyydin antava tonnari oli melko lailla viimeinen niitti saabismin diagnosoimiseksi. Vuoden 2002 alussa liityinkin jo klubiin ja 2002 suhailin ekaa kertaa kesätapahtumaan Helsinkiin.