![Very Happy :D](./images/smilies/icon_biggrin.gif)
Oma autoilu-urani alkoi (jos vanhempien Avensista ei lasketa) -82 Ford Escortilla. Maksoin kulkineesta 100€ ja siitä oli kytkin finaalissa. Pienellä opettelulla kytkintä ei kuitenkaan juuri tarvinnut, vaihteet vaihtuivat kyllä kun oikean kierrosluvun löysi.
Leima loppui ja samoihin aikoihin myös ko. autolla ajo, kun kolari teki kyllin pahat vauriot.
Muutama vuosi myöhemmin sain päähäni, että ihan ehdottomasti tarvitsen auton. Helsingissä asuvana ja töissä käyvänä tuo ei tietenkään pitänyt paikkaansa, mutta tahto oli suuri.
Mietin käytännössä kolmen merkin välillä; Saabin, Volvon ja erään kolmannen, jota en kehtaa edes myöntää.
![Laughing :lol:](./images/smilies/icon_lol.gif)
![Very Happy :D](./images/smilies/icon_biggrin.gif)
Saab tuli mieleen, kun tajusin, että sekin on ruotsalainen ja on ominaisuuksiltaan ihan yhtä hyvä. Pikku hiljaa muotokieli veti mukaansa ja aloin innostua ajatuksesta enemmän ja enemmän. Samoihin aikoihin saman hintaluokan Volvot näyttivät rehellisesti sanottuna aika laatikoilta.
Tässä vaiheessa lienee syytä mainita, että koskaan aiemmin en ollut edes ajanut Saabia ja vain kerran istunut kyydissä. Äitini isä vastustaa kaikkea ruotsalaista ihan periaatesyistä ja isäni on aina ajanut Toyotalla. Isäni isän puolelta taas Volvo on ollut aina läsnä, hän kun oli Volvolla maalarina.
Lyhyestä virsi kaunis: ensimmäinen Saabini oli sininen OG9-3 2,2 TiD ja kertaakaan sen Hyvinkään reissun jälkeen en ole edes ajatellut vaihtaa merkkiä.