JP_Vette kirjoitti:...kämppien hinnat viä raketoi ainaki seuraavat viis vuotta ennen pakkomyyntejä?
Eipä nuo asuntojen hinnat ole raketoineet kummemmin viimeiseen kymmeneen vuoteen, poislukien pääkaupunkiseutu yleisesti ja tietyt mikrosijainnit joissain muissa kasvukeskuksissa. Yksiöiden hinnat on ehkä nousseet isompia asuntoja enemmän, samaan aikaan isojen kerrostaloasuntojen kauppa on osassa alueita vaikeutunut, kun 120 neliön kerrostaloviisiö 60-luvun betonitalossa korjausvelkoineen ei ole kovin monelle houkutteleva. Yksiöiden hintoja on taas nostanut sijoittajakysyntä, ja siinä näkyy tuo alhainen korkotaso: ensinnäkin rahoitus on sijoittajallehalpaa ja toiseksi jokainen bullero ostaa nyt säästöillään sijoitusasuntoja kun "mistään muualta ei saa mitään tuottoa".
Täältä voi väijyä asuntojen hintakehitystä, käppyrät piirretty vuodesta 2010 alkaen ja siitä näkyy, että pk-seudun ulkopuolella keskimäärin asuntojen hinnat on polkeneet paikoillaan. Pitää vielä muistaa että vuosi 2010 ei ollut mikään asuntokaupan ja talouden huippuvuosi, vaan vielä oltiin hieman kankkusessa 2008-2009 finanssikriisin jäljiltä. Voi melkein sanoa että se hintojen 90-luvun laman jälkeen alkanut raketointi loppui 10 vuotta sitten edellä mainittuun kriisiin ja sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään merkittävää.
Alueellisia eroja on "muussa suomessa" kuitenkin paljon ja alueet ovat kehittyneet eri tahdissa. Tampere pärjäili finanssikriisin jälkeen kohtalaisesti, Turku otti enemmän lukua kun telakka oli käytännössä kiinni, Nokia/Microsoft vetäytyi Salosta ym. mukavaa. Viimeiset pari vuotta on tultukin Turun seudulla lujaa takamatkalta muita kiinni, kun alueen isoilla yrityksillä on tilauskannat täynnä ja Varsinais-Suomesta tulikin yhtäkkiä talouskilvan voittaja-alue. Joka paikkakunnalla on oma tarinansa, jostain on suljettu paperikoneet ja jossain avattu uutta kaivosta tai rakennetaan jotain maailmanluokan biotuotetehdasta. Porukka liikkuu kuitenkin työn perässä. Nuori väestö pakkautuu isommille paikkakunnille joten pienillä paikkakunnilla ei löydy enää ottajia perheasunnoille, kun mummot muuttaa hoitokotiin.
Tuota asuntojen hintojen romahdusta on povattu niin kauan kuin minä jaksan muistaa. joskus vuosituhannen vaihteessa hintojen nousua oli kestänyt jo niin pitkään (joku viisi vuotta) että "pakkohan niiden on romahtaa". 2008 moni oli varma että nyt rysähtää Suomen asuntomarkkina, kun vähän kaikki ympäri maailmaa romahti. Vaan eipä tapahtunut kauheasti. Myyntiaja piteni, joku myi pakkotilanteessa halvalla, mutta piakkoin oltiin taas normaalissa kaupankäyntiaktiivisuudessa, eikä hinnat olleet tulleet huipuistaan alas kuin ehkä hieman.
Asuntojen hintojen nousu aikavälillä 1995-2007 johtui paljon muustakin kuin korkotason laskusta tai asuntomarkkinan kuplimisesta. Rahoituksen saatavuus, eli laina-ajat ja yleiset ehdot helpottuivat, tähän ovat virkamiehetkin heränneet ja siksi meillä on nyt noita lainakattoja ehkäisemässä ylilyöntejä. Ostovoima lisääntyi, monet aikaisemmin kalliit kulutustuotteet (autot, elektroniikka, ruoka, ulkomaanmatkat) halventuivat reaalisesti, jolloin rahaa oli käytettävissä enemmän. Ja mihinkäs se muuhun käyttäisi kun asumiseen, ja kun kaikki tekevät näin, niin markkina nostaa hintoja. Asuntojen varustelutaso ja keskimääräinen asuntojen kunto on myös parantunut koko ajan.
Käyriä kun katsoo ja vanhoja kun muistelee, tulee sellainen olo että asunnot on aivan ylihintaisia. Mutta vastaavasti jos katsoo tulokehityksen käyriä niin samalla logiikalla me tienataan kaikki nykyisin ihan liikaa. Niin kauan kuin tavallisella keskituloisella perheellä on tuloillaan varaa viettää mukavaa elämää ja maksaa itselleen sopivasta asunnosta, ja pankki tarjoaa vielä lyhennysvapaita ja muita helpotuksia mm. vanhempainvapaiden ajaksi, ei synny pakkomyyntejä, eikä hinnat tule romahtamalla alas. Pelkkä korkojen nousu viiteen prosenttiin ei riitä romahduttamaan markkinaa, varsinkin kun sitten kun korko on viisi, talous on todennäköisesti erittäin hyvässä juoksussa. Romahdukseen tarvitaan myös muita elementtejä, kuten korkeampi työttömyys, rahoituksen saatavuuden tiukkeneminen (ei enää lyhennysvapaita eikä 25 vuoden laina-aikoja) ja muiden varallisuusarvojen heikkeneminen.
Tällainen oli tilanne 90-luvulla. Tuolloin suurtyöttömyys yhdistyi konkurssikypsiin pankkeihin, jotka eivät pystyneet rahoittamaan asiakkaitaan sekä vielä korkeaan korkotasoon, jota Suomen pankki piti yllä puolustaakseen rakasta markkaamme devalvoitumiselta. Kun nykyisen keskuspankkimme tehtävä ei ole puolustaa valuuttaa, korko päin vastoin ajetaan alas kun taloudessa sakkaa. Niin tehtiin 2008 alkaen ja samalla korkopolulla ollaan vieläkin. Tällä korkopolitiikalla pelastettiin iso osa velallisista finanssikriisin tuhoilta, tietenkään pahimpiin tapauksiin ei tämäkään tepsinyt. Mutta esimerkiksi Suomessa ei asuntojen hinnoille käynyt juuri mitenkään.