Tuli laskeskeltua euroja tässä reilun kolmen vuoden ajalta. Tämähän on se ikuisuuskysymys, että paljonko autoilu maksaa ja mistä kaikesta tämä kustannus koostuu, kannattaako työsuhdeauto, kannattaako liisuri, kannattaako omistaa, osaatko huomioida kaikki kulut jne.
Auto on nyt ollut perheessä kolme vuotta ja puolitoista kuukautta, eli voi jo puhua kohtalaisen normaalista auton pitoajasta. Olen kirjannut tämän ketjun tähteen upottamani eurot melko tarkasti, lisäksi kirjaan aina tankkaukset ylös. Kirjanpito näyttää, että autoon on uponnut sinä aikana hankintahinta mukaan luettuna seuraavat summat:
Auton hankintahinta sis rekisteröintimaksu: 6811 €
Fiksailut hankinnan jälkeen (keulan maalaus, tuulilasi, verhoilut jne): 1737 €
Vikojen korjaukset (ahdin ym. porsineet jutut): 1889 €
Huollot, jarru- ja alustaremontti jne. kuluvat osat: 785 €
Rangaskulut, eli molemmat sarjat uusittu: 815 €
Muut käyttökulut (sulat, polttimot jne): 97 €
Vakuutuskulut (maksettu 31.10.2018 asti): 1529 €
Käyttöverot (maksettu 13.12.2018 asti): 2727 €
Polttoaineet: 3072 €
Muut parantelut ja varustelu (vanteet, softaus, eSID2 jne): 1009 €
Yhteensä 20471 euroa, mistä puuttuu vain katsastusmaksut, pissapojat ja pesu- ja vahauskustannukset. Katsastuksiin on mennyt melko tarkkaan satanen, pesuihin ja pissapoikiin arvioisin noin satasen vuosi. Jos auton nyt myisi, saisi trafilta hyvitystä veroista n. 620 euroa ja vakuutuksesta n. 270 euroa, eli 890 euroa palautuksia. Näistä kun ynnäilee, niin hyvinkin tarkkaan 20 000 € on tähän päivään mennessä kertyneet kulut.
Mitä on jäljellä? Auto, josta voisi hyvänä päivänä saada luokkaa 5000 euroa. Toki tämän kunto on kilsoihin ja ikään nähden sen verran hyvä, että autosta _pitäisi_ saada 6-7 t€, mutta ei sellaisella hintapyynnöllä saa nettiautosta muuta kuin vittuilua.
Kolmen vuoden pito- ja käyttökulut siis yhteensä 15000 euroa, elikkäs jyvitettynä pitoajalle melko tarkkaan 5000 euroa vuodessa. Tämä siis vielä sillä metodilla, että kaikki huolto- ja korjaustoimenpiteet tuulilasin vaihtoa ja verhoilua lukuunottamatta on tehty itse. Kaikki hommat teetettynä tuohon voisi varmaan lisätä 2000-3000 euroa eli vajaan tonnin vuosi. Rahoitusta en ole autokauppoihin koskaan käyttänyt; jos sidottulle omalle pääomalle haluaa laskea kustannuksia, niin siitä voi sitten lisätä joitain satasia vuodessa.
Iso osa varustelusta, fiksailuista ja korjauksista on sellaisia, että niitä ei olisi välttämättä tarvinnut tehdä. Kuskin penkissä voisi istua vaikka se repsottaa ja lämmitys ei toimi, auto kulkisi ihan yhtä hyvin vaikka en olisi oston jälkeen maalauttanut puskurinaarmuja ja keulan kiveniskemiä kuntoon, uudet iskarit ja jouset eivät olleet pakollisten hankintojen listalla. Vanteiden uusiminen oli täysin turhamaisuuden tuotosta, eikä sitä softauksen lisätehoaka tai eSID2-palikkaakaan kukaan oikeasti välttämättä tarvitse. Parisen tonnia vähemmän olisi mennyt, kun autoa olisi pitänyt kuin peruskäyttistä eli jättänyt nuo yllämainitut jutut tekemättä.
Näitä laskettuani (ja myönnetään, hieman ehkä kokonaissumman suuruudesta hämmästyttyäni

) aloin kertaamaan tarkemmin työsuhdeauton verotuspolitiikkaa. Olen aina sanonut, että minun ei kannata ottaa työsuhdeautoa, kun ajan vain sen 8-10 tkm vuodessa ja tyydyn vähän vanhempaan ajopeliin. En ollut koskaan tarkemmin kuitenkaan laskeskellut, miten paljon asiassa auttaa se, että verotuskäytäntöhän huomioi auton iän ja vähäiset ajokilometrit (ajopäiväkirjaa pitämällä) verotusarvoa alentavana tekijänä.
Meillä on firmassa politiikkana, että kokonaispalkka on vakio, ja se koostuu rahasta ja eduista. Auton verotusarvo vähennetään sitten rahapalkasta kun palkkaa maksetaan. Näin maksettava tuloverojen määrä pysyy vakiona, käytännössä tilille tulee verotusarvon verran vähemmän rahaa. Suoraviivainen ja selkeä tapa, ja työntekijä voittaa, jos auton todelliset kustannukset ovat korkeammat kuin verotusarvo, huomioiden toki mahdolliset km-korvausten vähenemiset.
Alkoi siis kiinnostaa, että minkälaisen auton voisin ottaa työsuhdeautoksi vapaalla autoedulla 5000 euron vuosikustannuksella.
Mitäköhän tästä loppuunajetusta pitäisi työsuhdeautona maksaa? Verotusarvon laskemiseen tarvittaisiin käytetystäkin autosta ostohetken suositushinta, tarkkaa tietoa minulla ei syksyn 2007 hinnastosta MY2008 Saabeille ole, mutta alkuvuonna 2007 tämän auton ohjehinta oli n. 43 t€. Tämä oli ennen faceliftiä, mutta tuskin hintoihin kovin suurta muutosta tuli vuosimallin vaihtuessa, enemmän eroa syntyi sitten 1.1.2008 kun siirryttiin päästöpohjaiseen autoveroon, ja tämänkin auton hinnasta suli varmaan 5000 euroa pois. Verottaja haluaa tietää myös lisävarusteiden arvon, ja tässä autossa sitä kerryttää vetokoukku ja talvirenkaat, ei muuta. Laitetaan laskuriin siis auton tiedoiksi 43 t€ + lisävarusteet 1 t€. Yksityisajoen ajomääräksi kun laittaa 9000 euroa, niin tämän vuoden verotusarvoksi tulisi 5910 euroa vuodessa. Toki skenaario, jossa hankkisin 10-vuotiaan 323 tkm ajetun Saabin työsuhdeautoksi ei ole ihan todennäköinen, tämä nyt enemmänkin vain vertailun vuoksi.
Mutta minkälaisen uuden auton tuollaisella 5000 euron vuosikustannuksella saisi? 9 tkm vuosiajoilla 24 t€:n auto tonnin lisävarusteilla kerryttäisi verotusarvoa 5010 euroa vuodessa. 31 t€ auto tonnin lisävarusteilla tuottaa verotusarvoa 6090 € vuodessa. Johonkin tuohon väliin kun tähtäisi, niin oltaisiin oma huoltotyö huomioiden samoissa kulurakenteissa kuin millä kolme edellistä vuotta on huristeltu.
Km-korvauksia kolmen vuoden aikana on kertynyt n. 2300 euroa eli noin 750 euroa/v ja se on sitten menetettyä tuloa jos siirtyisi työsuhdeautoon. Palkasta vähennettävä summa ja km-korvausten väheneminen olisiki sitten ainoita reaalisa huonoja puolia työsuhdeautoilussa, toki auton vaihtaminen mielihalujen mukaan ei onnistu firman piikkiin kovin usein, mutta itselläni ei ole taipumuksia käydä aktiivista autokauppaa muutenkaan.
Hyviä puolia työsuhdeautosta tulisi vastineeksi liuta. Niin paljon kuin tykkäänkin harrastaa autoja, niin käyttöauton fiksailemiseen ja huoltoon menevä aika on jostain muusta pois; esimerkiksi harrasteautojen ropaamisesta. Kun nyt perheeseen tuli toinen lisäys alkukuusta, niin alkaa olla ihan perheenkin vuoksi sellainen tilanne, että aikaa täytyy koittaa irrottaa sieltä mistä pystyy.
Työsuhdeauto ei sido omaa pääomaa, edes sitä noin 9 tonnia, jonka fiksailuineen ja varusteluineen tuohon autoon ekan vuoden aikana upotin. Lisäksi työsuhdeauto on firman riskillä, eli totaaliporsimukset ei osu omaan kukkaroon ja vahinkotilainteissakin omavastuun maksaa firma enkä minä. Nuo kolmen vuoden km-korvaukset on kertyneet 127 kappaleesta matkalaskuja, joiden väkertäminen ei ole lempipuuhaani ja niiden poistuminen duunilistalta vapauttaisi taas aikaa tehdä jotain tuottavampaa töissä (= lähteä aikaisemmin kotiin

)
Huomioiden nuo hyvät ja huonot puolet, km-korvauksien menetykset, sidotut pääomat ja muut vaivat, voisin seuraavaa autoa katsoessa kallistua kyllä työsuhdeauton puoleen, kunhan pitäydytään alle 6 t€/v verotusarvossa. Harmillisesti verottaja ei palkitse kovinkaan auliisti käytetyn ottamisesta, eli vaikkapa viisivuotias käytettynä 20 t€ maksava auto (uutena luokkaa 40 t€ + tonnin varusteet) tuottaa verotusarvoa omilla kilsamäärilläni 6900 euroa, eli lähes kaksi tonnia enemmän kuin uusi 25 t€ maksava auto. Firmalle kyseinen auto voisi olla ihan yhtä kallis ylläpidettävä ja itselleni paljon mieluisampi, mutta ei mene enää budjettiin. Saabin tasoista autoa ei tietenkään lähellekään saa uutena tuollaisella hinnalla, mutta kyllä mulle kelpaa vähempikin, kun kerran on kelvannut vanha ja loppunajettu Saabikin.
Kun selailee hetken autotalli.comin valikoimaa, pitää mielessä että vaimo vaatii automaattivaihteet ja neljän ihmisen ja yhden koiran perhe vaatii jonkinlaiset tilat, niin tuosta uusien autojen 25 t€:n hintaluokasta ei tietenkään löydy kuin
yksi itselle sopiva ja mieluinen auto.
Nojoo, onhan siellä perusfarkkua ja -katumaasturia (Astra, Leon, Crossland, Focus, Golf, Ecosport) tarjolla pikkukoneilla ja perusvarusteilla, jotka nekin on yleensä jo melko yhteneväiset tämän nykyisen kulkineen kanssa. Eli oma vaatimuslista on suunnilleen automaatti-ilmastointi, kaikki muu löytyy nykyisin vähän joka vehkeestä vakiona. Katumaasturikoriin vain oma sielu vaatisi nelivedon, vaikkei sille omassa käytössä niin pakottavaa tarvetta olekaan. Tilan puolesta mikään noista ei vain pärjää Berlingolle mitenkään, eikä noi perusautot fiiliksen puolestakaan oikein vetoa. Luokkaa isommista löytyy sitten jo kiinnostavampia pelejä, mutta ne vaatii sitten yli 30 t€:n ostohinnan.
Nyt ei ole kuitenkaan vielä oikea hetki, nämä laskemat pidetään kuitenkin mielessä kun seuraavaa autohankintaa ollaan pohtimassa. Toistaiseksi tyydyn ajamaan noita Saappiin upotettuja euroja halvemmiksi, eli toiveissa olisi että tuo 5000€/v keskikulu ei toteutuisi enää esimerkiksi tänä ja ensi vuonna. Tästä ei tietenkään ole tämän ikäisen ja näillä kilsoilla olevan auton kanssa mitään takeita, joten pidetään kulut edelleen tiukasti seurannassa.