. Muutettuamme maalle tuli aito tarve kahdelle autolle ja saimme vaimoni isältä tämän: Saab 900, vuosimallia 1988, viistokeula, neljä ovea ja 8-venttiiliä. Mekaanisella ruiskulla ja ohjaustehostimella varustettuna. Värinä magenta brown ja tietysti punaisella sisustalla. Tämä yksilö on ollut varmaankin aina enemmän tai vähemmän puhdas käyttöauto, mikä näkyy. Hajonneet jutut on korjattu ja jotain käytännön parannuksiakin on tehty. On myös mielenkiintoisia ratkaisuita, kuten lisätty ryyppynappi. Pohja ja kotelot ovat joskus saaneet Tectyliä, mutta sitä on myös säännöllisesti paikattu.
Auto pysyi melko hyvin katsastettuna vara-autona viime syksyyn asti, jolloin se pomppasi ruostevaurioiden takia leimalta: pientä paikattavaa pohjassa, mutta ovien alareunat olivat katsastajalle liikaa. Koska hyviä varaovia ei viime syksynä löytynyt, niin leimauskin jäi. Auto varastoitui jälleen entiseen kuivuriin odottamaan. Vierelleen se sai talveksi ja kevääksi keulasta kolaroidun vertaisensa, jota on purettu pikkuhiljaa ja runko lähtee jonkun ajan kuluttua viimeiselle matkalle. Nyt löytyy monia varaosia sitten tuplanakin, koska meille varastoitui aikaisemmin myös erään toisen sukulaisen 900-varaosavarasto eli jostain purkuautosta haalitut oleelliset osat.
Tämän projekti on jälleen enemmän käyttö- ja kunnostuspäiväkirja kuin projekti. Yksilö eli tuttavallisemmin Putte on teknisesti ok. Kilometrejä korilla on noin 295k, moottori on kertaalleen vaihdettu. Meidän aikana kytkin rempattiin ja ainakin vesipumppu on vaihtunut, perushuoltojen lisäksi.
Tänään rupesin kaivamaan autoa esille ja kunhan akunkengät sai kiinni, niin käyntiin lähti helposti. Jarruissakaan ei ollut ongelmaa, joten kipaisin (toisella autolla) hakemaan konttorilta siirtokilvet. Seuraavaksi Putte lähtee hitsaajalle, joka tekee kahdeksasta ovesta neljä hyvää sekä käy pohjan läpi. Mikäli pohja ei ole katastrofaalisessa kunnossa (ei pitäisi olla, kop kop), niin ensimmäinen välitavoite on tuore leima. Sitten Putte pysynee liikennekunnossa, säännöllisen epäsäännöllisessä käyttöajossa sekä ensisijaisesti sijaisautona.
Talvirengasjumppaa täytyy hieman tehdä, Toffe sai uudet rinkelit alle ja siitä jäi soppelit (tosin 9-5:een liian pienet) renkaat vapaaksi. Peltivanteita on nurkissa enemmänkin, mutta silti alut olisivat kivat. Yhdet kävin jo hakemassakin, mutta hieman ohi menevä ET ja 7” leveys ei ollut voittoratkaisu. Rahallista kärsimystä tästä hudista ei juuri tullut, eiköhän nämä samoilla kympeillä saa myytyä jonkun tonnarin alle
Jos ensimmäinen välitavoite oli leima, niin mikä on toinen ja toisaalta mitä sen jälkeen? En vielä itse tiedä, että mihin tällä pyrin, mutta ajatuksellisesti mennään seuraavasti: käyttökelpoinen ja luotettava kampe, jolla haluaa ajaa kaikkina vuodenaikoina. Pitää aiheuttaa iloa ympärilleen tai ainakin itselleni, jos ei muuta niin pienen virneen muodossa. Ulkomuodoltaan vastavirtaan kulkija: renttumainen, mutta silti niin toimiva. Salonkikelpoista (lue: museoitavaa) tästä ei koskaan tule, tällä tehdään bändin keikkareissut.
Ja jostain syystä olisi mahtavaa etanolisoida tämäkin.
