En tunnusta olevani ekohippi, koska ekohippeilyyn kuuluu mielestäni epärealistisia ajatuksia siitä, mikä on ympäristöystävällistä ja mikä ei. Tyyliin ”sähkö tulee töpselistä”.
Mutta ympäristötietoinen, jopa vihreä olen. Autoilussa se näkyy matalina vuosittaisina ajokilometreinä. Tämä onnistuu ensinnäkin turhia ajeluja välttämällä ja julkisia ja fillaria käyttämällä, kun se on järkevää. Suurempi merkitys on kuitenkin sillä, että ollaan tietoisesti järjestetty elämä niin, ettei tarvi joka paikkaan olla aina kymmeniä kilsoja ajelemassa ja pärjätään nelihenkinen perhe yhdellä käyttöautolla. Asutaan siis melko lähellä keskustaa, palveluja, duuneja ja vähän kaikkea missä käydään säännöllisesti. Elintasoa se on sekin, ettei tarvi autossa istua tunteja päivässä aina matkalla jonnekin, vaikka auto onkin hieno
tai harrasteauto.
Lisäksi aikaisempi Saappi kulki bioetanolilla ja nykyisessä ei ole käytetty muuta kuin bioetanolia siitä asti kun sitä on meillä päin saanut.
Autoilun pimeitä pisteitä ympäristön kannalta ovat harrasteautojen päästö- ja kulutustaso, katalysaattoreita ei löydy meidän perheessä kuin Saabista ja Oldsi viensen 25 litraa sadalla. Ei noihin kesävehkeisiin kuitenkaan kerry yhteensä kuin luokkaa 2 tkm kesässä, joten kuorma on pieni. Niin ja onhan Saabistakin dpf ja egr poistettu, mikä ei ole mikään ympäristöteko. Seuraavaksi autoksi haluaisin mielellään lataushybridin tai sähköauton, mutta katotaan nyt mitä tulee.
Kotona kaikki lajitellaan ja kierrätetään tai kompostoidaan. Vain muovi ja kaatopaikkajäte pitää itse viedä jonnekin, tontilla on pytyt paperille, pahville, metallille, lasille, polttokelpoiselle ja kompostille. Lapset on kyllä kasvatettu kertavaipoissa. Muovijätteet kulkeutuu oikeaan paikkaan joko duunissa tai kauppareissun varrella, ei ole mikään vaiva. Ongelmajätteet ja SER-romut hoidetaan luonnollisesti asianmukaisesti. Kaupassa aina mukana omat kassit ja banaaneja, ananaksia ym. ei pussiin laiteta.
Jätteiden määrää vähennän tehokkaimmin ihan vain olemalla nuuka mies. Joka päivä on kuin älä-osta-mitään-päivä. Aina kun ostan tavaraa, pohdinntarvitsenko tätä oikeasti, ja mihin ja miten tämä tuote hävitetään, kun sen aika on. Vaatteita käytän pitkään ja ehjät tarpeettomat menee kierrätykseen. Koen todella ärsyttäväksi saada joululahjaksi jotain sekalaista tarpeetonta roinaa ihan vain sen vuoksi, että joku kokee tarpeelliseksi antaa lahjan minulle.
Kotona lämmitykseen käytetään ilmalämpöpumppua ja motti oman metsän puita tai ylijäämälautoja talvessa, loppulämmitys menee joko öljyllä tai sähköllä. Öljytankkiinnostaisin biolöpöä jos sellaista olisi järkevästi saatavilla. Sähköä,käytetään harkiten, valot on lediä ja suihkuun ei jäädä laulelemaan.
Asumisen kannalta pimeä piste on se, että asutaan neljästään noin 240 neliön talossa ja pihalla vielä 60 neliötä autotallia. Eikä tämä mikään passiivitalo ole, kun on jo yli 80-vuotias, mutta edellä mainituin toiminnlämmityskustannukset on saatu pidettyä 1700-1800 eurossa per vuosi, joka korreloi energiankulutuksen kanssa ja ei ole huono lukema vanhalle tämän kokoiselle talolle.
Moottoriveneenkin myin kesällä pois, pääosin ajanpuutteen vuoksi, mutta koin moottoriveneilyn kyllä muutenkin tyhmäksi touhuksi. Sielultani olen aina ollut purjehtija ja kun lapset tästä kasvaa niin kiikarissa voisi olla retkipursi mökin rantaan.
Kyllä mun jalanjälki on globaalisti ajatellen ihan liian iso, mutta väittäisin että keskimäärin pienempi kuin monella muulla samassa elämäntilanteessa olevalla perheenisällä.
. Yleisenä aatteena myös että särkynyt (mikälie) korjataan, ja vasta viimeisenä keinona harkitaan toisen ostamista tilalle. Tykkään myös havainnoida kuinka paljon kuormitan roskiksia ja kaatopaikkoja. Mitään toimivaa en vie koskaan roskiin, yritän aina tarjota johonkin/jollekin käyttöön. Ruokakaupassa suosin aina suomalaista, ja erityissuosiossa lähiruoka. 
.
.
.
