Tänään oli mittarissa 132 tkm. Klunssi ystävällisesti esitteli tämmöstä köyhien ja ympäristötietoisten autoilijoiden ekotekoa
Tollanen siivu sillä lähti sulasta
Ja tuli kuin uudet! 132 tkm on siksi tärkeä, että tolla leikkurilla pystyy leikkaamaan vielä toisenki siivun pois. Eli 132+132+132 tkm olisi 396 tkm. Sulat jättivät vasta sellaisen 5 cm leveän viirun, ei totaalisen huonot vielä siis, joten hyvällä omatunnolla voisin väittää, että jos auton tosiaan 400 tkm ajettuna sitte lahjoitan TM:lle purettavaksi, niin tärkeänä yksityiskohtana on sitten matching numbers sulat
500 tkm voi tehdä tiukkaa, tosin epäilen oman mielenkiintoni tätä autoa kohtaan kyllä loppuvan jo ennen sitä rajapyykkiä. Eli askel kerrallaan. Ensin 200 tkm, sitten 300, sen jälkeen 400. Ja siitä onki sitte enää yksi loikka suoraan puoleen miljoonaan.Pitkästä aikaa rapsuttelen tosiaan nastarenkailla menemään. Kun tie näyttää tältä
en edelleenkään saa mitään ahaa-elämystä noista meteliä pitävistä piikeistä. Peilijäällä on liukasta, oli kitkat tai nastat. No, aina ei ole iloa valita, mutta tuonkin kohdan olisi selvittänyt ihan yhtä hyvin, tai huonosti, myös kitkoilla.
Pelästyin ihan tosissani parkkihallissa kun ei tullut kolhua lokariin. Parkkihallissahan päätypaikka reunaan sijotettuna on oiva valinta, jotta autoa ei kolhittaisi sieltä toiselta kyljeltä. Niinku näin
Tommoseen paikkaan sihdatessahan parkkitutkat huutaa jatkuvasti törmäystä ja radion volumesta riippuen joko annan huutaa tai sitte painan ne napista hiljaiseksi. Ei kolahtanu ei, mutta autosta noustuani kyllä kiinnitin huomiota, että lähelle meni. Taisi olla tuuria silkan ammattitaidon lisäksi
Sinänsähän tuo oli vielä pientä verrattuna tähän viime talven hätäparkkeeraukseen
Eli viime talvena mahtu auton ja puun väliin Hesari. Tänä talvena mahtu auton ja pilarin väliin Aku Ankka. Mitäs sitte seuraavana talvena? Vai tarkottaako toi nyt sitten vain, että esteen ja kyljen välinen etäisyys on verrannollinen ajonopeuteen, eli ei mitään hätää vaan jatketaan vain samaan malliin?
