Eilen tuli harrastettua Saabilla melkein offroadia. Tarkemmin sanottuna tuli jäätyä jumiin ihan suoralla tasaisella tiellä. Vikaa voi etsiä pääasiassa kuskista ja tien omistajasta, jotka istuu molemmat tässä näppäimistön ääressä
Oltiin mökillä käymässä ja siinä pihatiellä sellainen 5-10 cm kovaa jäätä, kuten koko mökkitie oikeastaan maantieltä asti. Hyvinhän tuollaista jäistä tietä ajaa kunnon nastoilla, mutta sitten juuri ennen mökin parkkista oli jäässä kaksi poikittaista railoa, jotka syntyneet sulamisvesien kuljettua tien poikki nyt viime aikojen plussakeleillä.
Mennessä railojen ylitykset meni ihan ok, palatessa ensimmäinen meni hyvin, mutta toiseen valitsin hieman väärän ajolinjan ja ajoin lisäksi hieman liian hiljaa, koska halusin varoa ettei auton pohja kolahda jäähän. Koska tielle on viimeksi tuotu sepeliä ties koska, ja tie on siten käytännössä multaa, joka pehmenee keväisin mudaksi, niin siihenhän sitten jämähti railoon molemmat etupyörät ja Saappi vielä vienosti pohjastaan kiinni jäätä vasten.
Siinä sitten hetken heijailin autoa kaasulla edes takaisin, kävin heittämässä pyörän eteen ja taakse lunta, sammalta ja ties mitä kaikkea lapioon siinä osui, ja sain rakennettua lopulta kuoppaan sellaisen rampin josta pääsin peruttaamanaan railosta ylös. Sitten uusi yritys fiksummalla ajolinjalla, ja ylitys ei tuottanut ongelmia.
Tänään aamulla kävin sitten hakemassa tankillisen Mytä ja vielä ennen töitä piti käydä pesemässä eilisen seikkailun jäljet pois kyljestä:
Mulla oli jo viime kesänä mielessä tilata tielle kaavinta ja sepeliä, mutta se jäi sitten tekemättä, kun kesä oli niin kuiva, ettei tuo tien pehmeys enää kevään jälkeen vaivannut. Tänä vuonna pitää ryhdistäytyä ja pistää tie kuntoon.
Tässä seuraavaa autoa pohtiessa miettinyt että maavara on pop, nelivedolla ei niin käytännön merkitystä. Tästäkin pinteestä olisi päästy kun maavaraa olisi ollut enemmän, jolloin olisi voinut yksinkertaisesti ajaa railon yli rohkeammin. Toki nelivedolla ei olisi ollut sitäkään huolta, ja se olisi todennäköisesti puskenut vaivatta tuosta kuopasta ylös, ellei takapyörien pito olisi loppunut jäisellä tiellä kesken. Maavara on kuitenkin se, joka tuntuu aina loppuvan ekana kesken, kiitos tietenkin vuosi sitten asennettujen madallusjousienkin. Tämä talvi on ainakin Turussa osoittanut, että madallusjouset ei ole hyvä idea ympärivuotiseen käyttöautoon isossakaan kaupungissa, ja katumaasturi-ideologia on alkanut näyttää huomattavasti aikaisempaa järkevämmältä.
Tän aamun pesun jälkeen vilkaisin etukaaria ja totesin että on aika taas uusia massakäsittely kaarien takareunaan. Nuo kaarethan maalattiin syksyllä 2015, kun autoa ostaessa kaarien takakulmien maali oli 300 tkm kurakylvyn jäljiltä poissa ja pelti oli pintaruosteessa. Sen jälkeen olen kaksi kertaa sutinut massaa tuohon kanttaukseen, mutta se kuluu siitä kyllä kohtalaiseen tahtiin pois. Nyt alkoi kanttauksessa olla taas pintaruostetta, joten täytyy varmaan käyttää vähän teräsharjaa ja sinkkimaalia tuohon kohtaan ennen maalausta.
Muuten tämä vuosi on alkanut ihan suunnitelmien mukaan; rahaa on mennyt vain dieseliin ja omistamisen pakollisiin kuluihin (verot ja vakuutus), niin ja tänään sitten vuoden ekaan pesuun. Normaaleja käyttökuluja siis, ja jos vuosi jatkuu tällaisena, niin voidaan päästä kolmosella alkavaan vuosikustannukseen. Mainittuihin maali- ja ruostefikseihinkin materiaalit löytyy hyllystä, eikä autossa ole muutenkaan mitään korjattavaa tai uusittavaa, joka vaatisi hankintoja. Pissapojan säiliökin on täynnä ja tallissa on vielä viiden litran kannu kunnon talvinestettä
