Mitä unta näit viime yönä?

[AZP]

Sitähän mäkin olen ihmetellyt, kun keskushermostoon ja aivorunkoon vaikuttavia lääkkeitä en ole syönyt pian puoleentoista vuoteen. Pari vuotta sitten operoidun selkäleikkauksen jäljiltä cocktailiin kuului mm. tramadolia ja oksikodonia, mutta onneksi niistä on päästy eroon. Nyt en ole puoleen vuoteen syönyt enää mitään kipulääkkeitä, en edes miedompia. Muuten lääkitys on sitten kesän siitepölykaudella antihistamiinia allergiaan ja 1-2 mg melatoninia auttamaa unessa joka ilta.

Vähän sillä silmällä tämän ketjun aloitinkin, että onko nää mun unet jotenkin poikkeuksellisen lennokkaita, vai onko muilla yhtä paljon raportoitavaa. Alkaa tuntua siltä, että suurin osa ei joko näe unia, ei muista niitä tai unet ei ole sellaisia että niistä olisi paljon kirjoiteltavaa. Tai sitten ne on niin villejä, ettei kehtaa

Mulla on aika-ajoin tosi realistisen tuntuisia unia joissa tapahtuu kohtalaisen outoja. Se on vähänniinkuin leffaa kattois. Toi mäkyhyppyunikin oli sellainen, että siinä ei tapahtunut mitään niin absurdia, että olisi todennut olevansa unessa. Herätessä oli ihan sellainen olo, että toi battlemäkihyppy olisi täysin toteutettavissa oleva laji, joten ei muuta kuin hiihtoliittoon brainstormaamaan

[tturku]

Hehe, Aika samat on napit olleet Mullekin tarjoiltiin noin 3 vuotta sitten polvioperaation jälkeen tramadol Retardia, jäi sen napsiminen aikoinaan 1 nappiin kun rupes pukkaa sydämmentykytyksiä ja kunnon kylmähiki. Antihistamiinia tuli myös syötyä koko kesä ihmeelliseen allegiseen reaktioon. Mutta ei mulla mitään unia näy, nukun kun tukki ihan taju kankaalla. Joskus aikoinaan näin kunnon action unia muttei moniin vuosiin... Parhaimmillaan kiukutti kun heräs ettei tiedä mihin uni olis vielä menny

[aero]

Vähän sillä silmällä tämän ketjun aloitinkin, että onko nää mun unet jotenkin poikkeuksellisen lennokkaita, vai onko muilla yhtä paljon raportoitavaa. Alkaa tuntua siltä, että suurin osa ei joko näe unia, ei muista niitä tai unet ei ole sellaisia että niistä olisi paljon kirjoiteltavaa. Tai sitten ne on niin villejä, ettei kehtaa

Hauskoja nuo on lukea. Aika vähän tulee kirjoiteltua, kun ne unet, jotka muistaa, keskittyy usein johonkin henkilökohtaisuuksiin tai kaveriporukkaan, eikä niissä ole sellaista geneeristä hauskaa kuin sulla.

[2.polvi]

^Ai kuten minä pari päivää sitten Välimeren risteilyllä uneksin vaimon panemisesta hytin partsilla

Herättyäni ehdotin vaimolle toteutusta, mutta tulikin nälkä ja piti lähteä aamiaiselle

[aero]

Just jotain tuollasia. Ihan kivoja unia, mutta ulkopuoliselle ei lähellekään samanlaista viihdettä kuin AZP:n urheilusuunnittelut

[2.polvi]

Aika harvoin näen unia nykyään, mutta nyt oli aika jännä. Tarina alkoi, kun löysin keittiöstäni työkaverini syömästä mun uudelta pinnoitetulta paistinpannulta suoraan haarukalla kylmänä 2pv vanhaa pekonipastan jämää. Kun sanoin, että voisit varoa sitä pannua sen haarukan kanssa, niin vastauksena oli riipivä ääni, joka tuli kun herra oikein jyrsi haarukalla sitä pannun pohjaa.

[ysitonnari93]

Ulkomaalainen turisti iski silmänsä Femmaani, huoltoasemalla kahvilla käydessäni ja oli valmis maksamaan mitä hyvänsä siitä. Meinasi että se on nyt pakko saada ja kaivoi povitaskustaan julmetun paksun lompsan, mutta uni loppui juuri kriittisellä hetkellä ja lopullinen hinta on yhä auki.

[tturku]

Onkos tommoinen uni nyt sitten se Saabistin märkä uni?

[AZP]

Tapasin nimimerkki IC1970:n, joka tuli Turkuun ilmeisenä tarkoituksenaan lisätä Porvoon Automyynnin vaihto-omaisuutta (en ole henkilöä koskaan siis oikeasti tavannut, toim huom).

Jostain syystä olimme sopineet että noukin hänet kyytiin muinaisen kämppäni edustalta Kaskenkadulta. Ja yhtä mystisestä syystä kurvasin paikalle Renault Trafic -pikkubussilla. Oli liukas keli, Rellussa oli varmaan kesärenkaat joten pito oli heikko. Ensin tien sivusta lähtiessä tölväisin parkissa ollutta OG-satkua niin että se jatkoi matkaansa seuraavaa autoa päin. Kumipuskurit pelasti Saabin pahemmilta vaurioilta. Kysyin Porvoon autoparonilta, että ei kai tuo satku vain ollut hänen? Ei ollut, hyvä niin.

Sitten jatkettiin liukastellen kohti Kaskenmäkeä, jossa pitäisi alamäen päässä pysähtyä liikennevaloihin. No ei Rellu pysähdy, töötti pohjaan ja liikennevaloissa seisovia autoja pujotellen päästiin turvallisesti Auransillalle. Hetken kuluttua seistiinkin taas samoissa valoissa. Edessämme seisoi polkuauto, jota ajoi alle 10-vuotias poika joku taistelukimono päällään. "Miksi edessämme on judoka?" kysyi IC1970. En osannut vastata.

Siitä jatkettiin jalan kohti itäistä keskustaa, tosin hetken kuluttua katseltiin puiston rinteellä maisemia, jotka oli selvästi jostain muusta eurooppalaisesta suurkaupungista. Autokaupoille ei kai ehdittykään, kun meni turistikierrokseksi, joten en nyt tästä enneunesta huolimatta tiedä mitä Porvoon laanille seuraavaksi on ilmestymässä

[-Hese-]

^

[AZP]

Ajoin taksia Turussa, alla valkoinen NG-femma. En siis ole koskaan tosielämässä (enkä unessanikaan kai) taksia ajanut, joten kokemus oli minulle aika uusi.

Kyytiin astui eläkeikäinen pariskunta, joka pyysi ajamaan Voijosvaintielle. Kysyin että voitko kertoa vähän tarkemmin, nyt ei muistu mieleen missä tuo on, niin herra sanoi että tiedätkö missä on Silkkitie? Meinasin sanoa että Etelä-Aasiassa, mutta vastasin kuitenkin että en tiedä. Kysyin postinumeroa. "20350". Ei herättänyt mitään muistikuvaa edes postinumero.

Herra alkoi hikeentyä että onpa huono taksikuski ja että ei aio tämän tarkemmin ohjeistaa jos kuski ei osaa. Sanoin että ok, laitetaas navigaattoriin. Aloin selaamaan auton ajotietokoneesta navia vain huomatakseni, että Suomen navia ei ole asennettu, eli se asennusprosessi pitäisi aloittaa nyt ja auto pysäyttää.

Lopulta vihaiset asiakkaat takapenkillä päätin kurvata isännän pihaan, isäntä olikin sitten näköjään nykyisen työnantajafirmani perustaja, vanha saabisti. Hän sitten sanoi että juu kyllä hän voi viedä asiakkaat kotiin jos mulla ei ole tietoa minne ollaan menossa, ja sinne lähti Saappi asiakkaiden kanssa kohti Voijosvaintietä.

Ja oli pakko tarkistaa näin hereillä, Turussa ei ole Voijosvaintietä (ylläri), ei Silkkitietä, eikä postinumeroa 20350. Eli tärkeintähän tässä oli se, että asiakas oli väärässä, ties missä huumeissa oli

[2.polvi]

Pitäiskö sun AZP vielä kertaalleen katsoa sienikirjasta mitä tulee popsittua ennen nukkumaanmenoa?

[AZP]

Ei tunnu tabujen vaihtelu paljoa unien viihdearvoon vaikuttaa. Tällä hetkellä aika mieto cocktail päällä, kipulääkkeitä en ole syönyt melkein ollenkaan yli vuoteen. Mut kai se on vaan niin että elämä on parasta huumetta

[tturku]

Nää on kyllä ihan parhaita nää AZP:n unet. Parasta tässä on että muistat ne aamulla saat tänne ne myös kirjailtua Itse jos satun joskus erittäin harvoin nykyään näkemään unia, on ne aamulla jo kadonneet muistista.

[AZP]

Usein en muista, tai muistan vain yleisiä asioita joista ei oikein saa tarinaa kirjoitettavaksi. Esimerkiksi edellisyönä näin hyvinkin jännittävää unta, johon liittyi liuhulettisen miehen murha ravintolassa ja samaan juoneen punoutui myös kartinglupauksista tehty tosi-tv-sarja, jossa kartingia ajettiin maanalaisissa kapeissa tunneleissa. NIitä tunneleita pitkin paettiin jossain vaiheessa jotain. Tosi-tv-sarja osoittautui unessa huijaukseksi, eli kaikki ei ollutkaan ihan totta ja sellaista mitä telkussa näytettiin, mutta kansa rakasti sarjaa ja katsojaluvut olivat hyviä kohusta huolimatta. Mutta en osaa nivoa näistä detaljeista juonta kasaan, kun en aamulla enää oikein muista kunnolla kokonaisuutta, jos siis mitään selväpäistä kokonaisuutta edes olikaan.

Viime yönä taas olin matkalla laivalla Tukholmasta kohti Suomea, kun risteilyohjelmassa alkoi mielenkiintoinen opastus laivareitin varrella tapahtuneista matkustajalaivojen merionnettomuuksista ja muista kummallisuuksista. Jossain kohtaa kapteenin vetämät kuulutukset meni vähän sekaisin kun laivan rantaruottalainen perämies alkoi sanoa väliin että ei tässä nyt ehdi joka ikistä uponnutta ruotsinlaivaa esittelemään, kun pitäisi matkaakin tehdä. Matkan varrella oli kallioleikkaukseen parkeerattuna myös muinainen Viking Linen Kalypso ja joku laiva oli rakennettu kiinteäksi osaksi rantabulevardin hotelliriviä. Lopulta matkan edetessä en ollutkaan enää laivassa vaan olin poikani kanssa liikkeellä jalan ja saavuimme Italiaan jollekin pyhälle aukiolle. Poika oli alasti ja juoksi pusikkoon tekemään puskapissaa ja itse olin vain pyyhe lanteilla, varmaan oltiin siis rannalta tulossa? Siihen tuli karabinieerit sanomaan että herra laittaa nyt paitaa päälle, johon vastasin vain että si, si. Jotain muutakin hupaisaa tuossa unessa tapahtui, mutta muistikuvat ovat katkonaisia, pitäisi kai keskittyä tarkemmin yön aikana