Paljon puuhasteleville ihmisille, varsinkin miespuolisille, tuppaa sattumaan kaikenlaista.
Omat 'hapeningit' alkoivat nelosluokan keväällä. Olin iltapvällä palaamassa koulusta kotiin polkupyörällä. 860 m mittainen kotitie oli justiinsa alkanut sulaa kevätauringossa ja varjopaikoissa oli tietty jäätä. Vedin tarkoituksella yhteen jyrkkään mutkaan vauhdilla, että jos vaikka takarengas menis sivuluisussa - siihen heräilin tieltä, kun isä ravisteli että ootko hengissä. Vedin kunnon lipat ja olin lyönyt pääni jäähän. Verenmaku suussa ja jumalaton päänsärky ja huimaus - mut vanhemmat ei kattoneet tarpeelliseksi viedä lääkäriin.
18-vuotiaana moottoripyörällä tuli soratien nyppylän mutkassa auto väärää kaistaa pitkin vastapalloon. Takana tulleen auton kuljettaja kertoi jälkikäteen, että olin lähtenyt pyörän satulasta pää edellä kuin ajakka. Molemmat polvet repesivät ohjaustangon päihin, olin lyönyt pääni/kypäräni auton tuulilasin ja katon saumaan ja tuon töyssyn seurauksena olin heittänyt voltin suorin vartaloin taaksepäin kerien auton yli tien pintaan. Laskeutuessa vasen ranne murtui palasiksi ja nyrkki kääntyi kyynärvartta vasten. Tiellä maatessa ei koskenut yhtään mihinkään eikä vielä ambulanssissakaan. Mut loppumatkasta hoitaja huikkasi kuskille, että pistähän vauhtia, täällä on valtimovuoto jalassa. Tajunta pimeni kun paareja työnnettiin sisään sairaalan ovista.
Leikkaukset oli kestäneet vähän yli 6 tuntia.
Molemmat jalat varpaista nivusiin kipsissä ja vasen käsi sormenpäistä kainaloon kipsissä.
Parin kk kuluttua kipsit vaihdettiin pienempiin ja puolen vuoden kuluttua olin jo miltei kuntoutunut.
Seuraavat tällit päähän tulivat armeijassa.
Juoksin marraskuussa räntäsateessa Hollolan pöpelikössä lepakkona Gaz 66 edessä rynkky selässä. Liukastuin ja tajusin kaatuvani rähmälleni. Heräilin tällä kertaa siihen, kun yliluutnantti veti mua pois Gazin keulan alta. Rynkky oli kaatuessani kajahtanut takaraivoon ja puhalsi lyhdyn sammuksiin. Takaraivoon nousi kananmunan kokoinen muhkura ja päänsärky oli loppupäivän ajan miehekäs. Yliluutnantti kyseli päivän mittaan vointiani ja kyseli josko olisin halunnut päästä Veksiin, mutta 'voittamattomana suomalaisena sotilaana' jatkoin harjoitusta.
Toinen tälli tuli kevättalvella ollessani vartiopäällikkönä päävartiossa. Olin lepovuorossa nukkumassa. Päivystäjä tuli yöllä kiireessä herättämään mua, kun kiertävä vartiomies oli ajankulukseen tms. typeryyttään laukaissut aseensa kierroksellaan ja autohallilla sattumalta ollut ylivääpeli oli tullut päävartiolle pitämään ripiraata. Nousin makuulta unenpöpperössä liian hätäisesti ja veri pakeni päästä. Olin kaatunut suorilta jaloiltani selälleen kivilattialle ja takaraivo otti taas osumaa. Olivat useamman minuutin ajan yrittäneet herätellä mua - oli kuulemma vaan sormenpäät nytkähdelleet.
Tällä kertaa piti mennä ihan varuskuntasairaalaan vuorokaudeksi seurantaan. Päänsärkyä kesti parin päivän ajan.
Päähän ei tuon jälkeen ole kohdistunut isompia iskuja.
Kierukka on revennyt ja tähystetty toisesta polvesta kahdesti, toisesta kerran.
Oikea nilkka on ruhjoutunut maastossa kivien väliin ja nilkkaluusta irronneet luunsirut operoitu.
Varpaita on murtunut ja/tai katkennut neljä kertaa.
Rystysiä on murtunut kaksi.
Tikkejä on ommeltu ja katkenneita hermoja korjailtu useita kertoja.
Tekevälle sattuu, useimmat tapahtumat jättävät jälkensä ja iän karttuessa muistuttavat itsestään.
Mutta saapahan viimeisellä vuoteella sanoa eläneensä.
