Tässä tosiaan on todella paljon samoja muotoiluelementtejä kuin Testarossassa. Oma silmäni (ja lompakkoni, mutta se liittyy realismiin eikä ulkonäköön) tykkää enempi 348:sta, kun Testarossan takapää leviää sillai hassusti. Ei Testarossakaan ruma ole, mutta tämä on minusta nätimpi, jotenkin inasen tasapainoisempi.
Ei se Aero-tonnarin 80-120 sinänsä ole käytännössä mikään turha luku, väännökkäällä turbokoneella voi ihan oikeasti arkiajossa ohittaa pykältämättä pienemmälle maantieajossa, mikä tuo sellaista arjen helppoutta. Niin voi kyllä tälläkin, mutta halutessaan voi pudotella kakkoselle (kunhan aski on lämmin) ja antaa italiakasin laulaa. Nykyäänhän liki kaikki autot on semmosia, että automaatti jurnuttaa kierroksilla millä auto just ja just jaksaa mennä ja puolet ylämäistäkin alkaa sillä että etitään pienempää sisään, kiihdytyksistä ja ohituksista puhumattakaan.
Sitäpaitti hitaita nää on kaikki, kun verrokkeja etsii - trumpalla voin itsekin samalla tapaa vaivattomasti ohitella kuutosella, mutta sillä on vaan törkeesti hauskempaa pudotella ykköselle, kun pelialueella veto on niiin paljon kivempaa. Siinä on puolet Ferrarin tehosta ja ~neljännes painosta, niin kiihtyvyys on ihan eri luokassa.
Mutta se kauneus, fiilis ja ajotuntuma! That's what counts. Tää ei kallistele, ei nöyristele, painopiste on alhaalla, auto on matala ja leveä. Rosso Corsa esittelee 348:n muodot varsin nätisti ja tuo ruskea-musta sisusta on aivan törkeen hieno.
Kääntää renkaat vähän mutkaisemman tien suuntaan niin ai että, mieli lepää ja hymy on leveä. Katsoo parkissa olevaa autoa niin hymy on leveä. Jos joskus jostain syystä haluaa tälläisestä Ferrarista luopua, niin jopa hintakehitystä katsoessa hymy on nykyään leveä. Ja jos se, että oma hymy on leveä ei ole asia, johon kannattaa panostaa, niin mikä on?
Tähdätkää hyvät ihmiset leveään hymyyn. Se on kivaa
Salaisen agentin työ on vaivalloisempaa kuin trigonometristen yhtälöiden soveltaminen käytännön höpsismiin.
-Agentti Tuplanolla