Ja niin on taas melkein pari kuukautta kerätty innostusta tälle tapaukselle.
Syyläri ja kytkimen painelaakeri tulikin vaihdettua jo huhtikuun puolella. Askarteluahan tuokin, mutta tulipahan tehtyä.
Painelaakeri vaihdettiin tulpanjohdon avulla, että kytkin saatiin nippuun. Hallilta onneksi sattui löytymään saab jäämistöistä sopiva ulosvetäjä, jotta kytkimen akseli saatiin napattua irti. Vanha painelaakeri olikin sangen huonossa hapessa kun rasvat olivat kovettuneet korpuksi. Uutta osaa tilalle ja seuraavan etapin kimppuun.
Tilaa oli jo painelaakeria rukatessa siunaantunut sen verran, että syylärin vaihto itsessään ei ollut kovin suuri taikatemppu.
Nyt ajoluvan kuvat silmissä lähdettiin työstämään vielä viimeisiä ilmenneitä pikkuvikoja.
Takajarruvaloissa oli vähän sanomista, mutta nekin saatiin kuin saatiinkin kaikki palamaan. Jotain kosketushäikkää lienee, mutta paneudutaan niihin myöhemmin.
Hihnat vinkui niin lahjakkaasti pidemmän käynnissäolon jälkeen, että ne vaativat myös toimenpiteitä pikimmitien. Näiden vaihto sujui varsin kivasti. Toki jäätiin vielä ihmettelemään, kun toinen kahdesta laturin ja vesipumpun hihnasta jäi hieman löysemmälle, kuin toinen, liekö normaalia?
Samalla pääsi työn alle jo aiemmin hapertuneeksi todetut vesiletkut; do88 ja punaisena tietenkin, mitäs muutakaan? Letkut todellakin oli vaihdon tarpeessa, kuin myös paisari.
Paisaria ei tähän hätään löytynyt, joten se sai tyytyä pelkkään perusteelliseen pesuun. Mömmöt pohjalta saatiin onneksi pulloharjalla suurimmalti osin jynssättyä, vaikkakin se silti jää odottamaan vaihtoa sekin.
Jonkin verran öljyä tuo laite tiputtelee pakosarjan päälle. Ihan ei varmaksi ole tietoa mistä, joten vaihtoon meni jälleen venttiilikopan tiiviste ihan varmuuden vuoksi. Jäädään tätä vielä seuraamaan.
Seuraava etappi:
katsastuskonttori.
