Mitä unta näit viime yönä?

[ysitonnari93]

Kuullostaa ihan siltä, että seuraava hotelliyösi on hotelli Joronjäljessä: https://youtu.be/NXAxua4fsj4?si=GKT91XqsOXAQti6-

[AZP]

Näin juhannusviikonlopun jälkeen pääsin katselemaan oikein kunnon showt viime yönä.

Tarina alkoi siten, että löysin jonkun toisen henkilön kanssa (ei ole tarkkaa muistikuvaa kuka se oli, mutta saattoi olla pomoni) luukun tai jonkun kolon, jossa oli sellainen imu että siellä kiihtyy vauhti valonnopeuteen. No siitä sitten pähkäiltiin että tämähän varmaankin toimii suhteellisuusteorian mukaisesti jonkinlaisena aikakoneena, ja sehän olisikin hauskaa, joten ei muuta kuin sinne koloon ja katsomaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Näin jälkikäteen mietittynä melko huolimattomasti siis jätettiin nykyisyys eikä hetkeäkään pohdittu, että tuo aukko saattaisi olla ihan vaan pohjaton imuaukko jonne kömpiessä räjähtää koko keho palasiksi.

Aukkoon hypättyämme tosiaan venahdimme varmaan kilometrien pituisiksi kun vauhti lähestyi valon nopeutta, efekti on tutun näköinen kelle tahansa Star Trekiä joskus katsoneelle. Jos on Star Trekit jääneet katsomatta, niin Liisa Ihmemaassa tai Being John Malkovich voivat toimia köyhempinä referensseinä.

Todettiin siinä pudotuksessa vain että "toimii".

Tästä reissusta päädyttiin ikkunattomaan betoniseen huoneistoon, jonkinlaiseen bunkkeriin, jossa ei ollut ketään eikä mitään. Tyhjiä huoneita vailla sisustusta. Huoneistosta löytyi kuitenkin luukku josta matka jatkui samaan tapaan kuin aikaisemminkin. Näitä huoneistoja käytiin läpi varmaan pari-kolme, ja niiden näin aamulla jälkikäteen todettavasta ahdistavuudesta huolimatta unessa ei ahdistanut tippaakaan, olipahan vain mielenkiintoista olevinaan. Siirtyminen huoneistosta toiseen tapahtui aina valon nopeudelle venahtaen. Muutaman huoneiston jälkeen yhdestä kämpästä löytyi vähän sisustusta: tunnistin sieltä vanhat stereot ja kelanauhurin lapsuudenkodistani ja ASAn television mummolastani.

Mummo kuoli vuonna 1987, joten totesin aikamatkailusta että "toimii".

Seuraavasta putkesta ei tultukaan enää tyhjään bunkkeriin, vaan jonkun hotellin vastaanottotilaan. Siellä oli ihan normaali elämä käynnissä, ihmisiä paikalla ja ikkunasta näkyi että kaduilla oli autoja ja ihmisiä. Normaali arkipäivä siis. Katselimme hetken muina miehinä ymärillemme ja yritimme hahmottaa missä ja koska olimme. Paikka ei vaikuttanut mitenkään tutuluta, mutta suomea siellä puhuttiin. Ihmisten pukeutumisesta, autoista ja hotellin sisustasta päätellen emme olleet montaakaan vuotta reissanneet eteen- eikä taaksepäin. Seinällä olevasta kalenterista ilmeni että vuosi oli 2011. Mikä pettymys! Mutta sitten alkoi herätä aavistus, että olemme ehkä tulleet toiseen ulottuvuuteen. Eli ehkä olemme universumissa, jossa meitä ei kukaan tunne. Emme siis löydä ketään tuttuja tai perhettämme. Päätimme ottaa hotellista huoneet viikoksi ja jatkaa tutkimista.

Unen päättyessä minulle ei ollut selvinnyt olimmeko vain reissanneet kuusi vuotta taaksepäin, vai olimmeko tosiaan vaihtaneet ulottuvuutta. Tarina toivottavasti jatkuu seuraavassa jaksossa.

Aamulla mietin että mikä on painajaisen ja yleisesti vain hullun unen ero. Tämäkin uni olisi voinut olla painajainen pudotuksineen ja jatkuvasti toistuvine aavemaisine bunkkerihuoneistoineen, mutta koko unen ajan koin lähinnä kiinnostusta unessa esiintyvään ilmiöön.

Tuänään tuli katsottua tänä vuonna ilmestynyt ja kiitoksia kerännyt kauhuelokuva Backrooms. Elokuva ei niinkään ollut pelottava, mutta pienet pohdinnat sai aikaan se miten paljon sen ideassa ja visuaalisessa ilmeessä oli tätä mun yhdeksän vuoden takaista unta