Ja sitten asiaan. Eli taitaa olla minunkin aika kertoa omasta projektistani, jossa tein vm-92 satkuun satkuun sydämen vaihdon, eli 2.1 vapari teki tilaa ässän 16 tappiselle turbolle.
Alunperin ostin saban puhtaasti käyttöautoksi, mutta pikkuhiljaa mopo karkasi käsistä ja autoa tuli rakenneltua hieman. Turboakin alkoi pian tekemään mieli, mutta koska tähän autoon oli rahaa jo upotettu ja muutenkin olin siihen tyytyväinen ja kori oli hyvässä kunnossa niin hylkäsin nopeasti sen helpoimman vaihtoehdon, eli alkuperäisen turbon ostaminen.
Aluksi yritin metsästää irtonaista turbotekniikkaa, mieluiten tietysti täysipaineista, mutta eihän kokonaista pakettia löytyny mistään, ei matalapaineista, eikä täyspaineista. Irto palasista en halunnu kokoamista aloittaa, koska mulla ei ollu aikaisempaa kokemusta turboista, eikä siis ollu edes kunnon käsitystä mitä kaikkea palikkaa muutos vaatii. Kolariautot oli seuraava etsimisen kohde, mutta koska niitäkään ei löytyny niin päätin lopulta ostaa kylmästi kokonaisen rekisterissä olevan auton ja ottaa tekniikan siitä. Pääsi ainakin testaamaan, että kaikki toimii kunnolla, eikä tarvinnu ostaa sikaa säkissä. Tarjontaa rajoitti oman auton vähäpäästöisyys, joka rajasi vuosimallit -90-93 vällle.
Luovuttajaksi löytyi lopulta -90 vuosimallia oleva 330tkm ajettu ässä. Kilometrit mietitytti aluksi, mutta koska koeajolla kone pelitti hyvin, ei pahemmin vuotanu öljyä, eikä savuttanu, niin ostin sen itselleni. Eikä ole tarvinnu katua.
Tosissaan vaihdon pääsin aloittamaan hutikuun loppupuolella. Aikaa oli rajallisesti käytössä, vajaa kaksi viikkoa. Jollei siinä ajassa olisi homma valmis niin ei olis auttanu muu kuin soittaa töihin ja sanoa, että nyt on köh, köh, kipeänä, ei voi tulla töihin. Vappuaattona kello 20 sain koneesta ensimmäiset savut ulos ja kello 24 pääsin koeajolle. Menee se vappu näinkin. kolmas päivä piti mennä töihin, joten jäi siinä jopa parin päivän marginaali... Oli muuten pikkasen mahtava fiilis kun sai koneen käyntiin. Aluksi sitä ei edes tajunnu. Mietti vain, että kato se lähti sittenkin käyntiin. Muutama sekunti meni ennenkuin tajusi, että vajaan kahden viikon uurastus kellon ympäri oli tuottanu tulosta ja kaikki oli itse tehty. Hymy oli sen jälkeen korvasta korvaan. Hyvä ettei suupielet revenny! Jos joku suunnittelee vastaavanlaista projektia, niin suosittelen varaamaan enemmän aikaa, mutta koska oma saba on samalla käyttö- ja harrasteauto niin se ei ehdi montaa kuukautta telakalla seisomaan.
Itse vaihto-opeeraatio sujui yllättävän kivuttomasti. Kytkimet aiheutti hieman harmaita hiuksia, koska en älynnyt irroittaa niitä ennen koneiden irroitusta. Koneiden ollessa irti oli mahdotonta saada paineasetelman jousia painettua kasaan ja pakettia poistettua. Onneksi vaihteisto oli muutenkin menossa vaihtoon ja samalla sain kytkin paketin ujutettua irti. Sähköt oli toinen ihmettelyn aihe. Aikani kuljin autojen välillä ja vertailin niiden sähköjä toisiinsa ja korjausoppaan kaavioihin. Loppujen lopuksi siinä selvisi melko pienillä muutoksilla. Onneksi vaihto oli näinpäin. 2.1:n sähköt kun vaikutti paljon turbon sähköjä monimutkaisemmilta.
Koska vanha kone oli 2.1 niin pakkohan se oli käyttää tilaisuus hyväkseen ja ottaa siitä "kaikkien himoitsema" kansi ja imusarja. Myös vaihteisto tuli vanhasta paketista. Tässä vain kiire haittasi koska nyt ei ehtiny käyttää kantta plaanauksessa. Mikä olisi tietysti ollut hyvä, koska siinä oli jo pientä syöpymistä havaittavissa. Myös venttiilivarsien kumit olisi ollu hyvä vaihtaa. Vanha kone kun kulutti öljyä aikapaljon ja huonot kumit on tietysti yksi mahdollinen kulutuspaikka.
Monia varmasti kiinnostaa projektin laillisuus ja byrokratia puoli. Ennen projektin aloitusta kävin kolmella konttorilla kyselemässä ja soitin AKE:een asian tiimoilta. Koska auto on vähäpäästöinen niin myös vaihdettavan moottorin piti olla vähäpäästöisestä autosta. Föönin pulttaaminen alkuperäisen koneen kylkeen ei ollu mitenkään realistinen vaihtoehto, koska se olisi pitänyt käyttää vtt:n mitttauksissa ja se taas olisi maksanut paljon, paljon, rahaa. Tuo päästönormien todistaminen ei koske vain vähäpäästöisiä, vaan kaikkia alkaen vuosimallista -87. Mulle neuvottiin, että päästötodistus pitää saada moottorinumeron perusteella juuri kyseiselle motille. Tästä tulikin kylmä rinki perseeseen kun maahantuojalta ilmoitettiin, ettei moottorinumeron perusteella saa mitään normeja selville, vaan ne selviää rekisteriotteesta. Tätä varten lähetin kopiot molempien autojen rekisteriotteista kopiot maahantuojalle ja viikon päästä ne tulivat takaisin asianmukaisten merkintöjen ja leimojen kanssa. Tämä ei ollu tiukasti ottaen pykälien mukaista, mutta jokainen saabisti ymmärtää muutenkin, että pelkkä lohkon numero ei kerro päästöistä mitään. Sama lohko kun on ollu käytössä niin vähäpäästöisissä kuin "saaste"moottoreissa, muut laitteet ne päästöt määrää. Valmistauduin kuitenkin todistelemaan inssille koneen ikää. Lohkosta selviää valmistusvuosi, kanteen on valettu valmistusajankohta ja ruiskuboksissakin on päivämäärä. Näiden uskoin vakuuttavan inssin oikeasta moottorista. Olisihan periaatteessa mahdollista, että kone on jo kertaalleen vaihdettu luovuttajassa vanhempaan. Näitä todisteluja ei onneksi tarvittu. Inssi katsoi vain silmämääräisesti koneen, otti numeron ylös ja painui toimistoon papereita selaamaan. Jostain syystä hän halusi vielä punnita auton, mutta senhän tietää, että siinä ei isoja eroja ole. Päästöjen lisäksi mukana oli saabismionsairaus-sivuilta otettu yleistodistus vaadittavista rakennemuutoksista. Suuret kiitokset tästä! Helpotti suuresti kun ei tarvinnu sitä mistään valmistajalta kinua. Mitään muutoksia mun ei tosin tarvinnu tehdä. Ainoa vaatimus oli kaasuiskarit, mitkä multa löytyi jo ennestään, eikä sitä edes tarkistettu. Noin puolitoistatuntia koko operaatio kesti. Nyt on rekisteriotteessa merkintä, että autoon on vaihdettu b202 moottori ja alustasarja. Muutosprosentti muistaakseni 13.
Kyselin AKE:sta myös muuttamisesta täysipaineeksi. Vastaus oli hieman ympäripyöre ja sysäsi vastuun inssille. Perusperiaate on, että kaikki muutokset turbomoottoriin rinnastetaan moottorinvaihtoon ja kaikissa muutoksissa pitää saada katsari vakuutettua niiden vähäpäästöisyydestä. ihmettelen vain, että miten pystyy jostain jostain cooleristakin selvittämään valmistusajankohdan ja sen täyttämät päästönormit??? Jostain viricoolerista se on varmasti aivan mahdotonta ja ainoa vaihtoehto olisi käydä vtt:llä. Tottakai maalaisjärkeä käyttämällä ymmärtää, että ei cooleri niihin päästöihin mitenkään vaikuta, mutta tiukasti ottaen se olisi näin.
Tällä hetkellä kone on vielä vakio tuota kantta ja imusarjaa lukuunottamatta. Ei sillä etteikö pieni viri kiinnostaisi, mutta nyt kevään ja kesän aikana on hankittu koneen lisäksi vanteet ja helmat, joten budjetti on aikalailla käytetty tältä erää. Mutta ensi kesänä viimeistään... Cooleristahan se viri kannattaa aloittaa ja tarkoitus on laittaa kunnollinen, mittojen mukaan tehty kenno keulalle, eikä jostain tonnarista otettua. Ne kun ei mitään halpoja ole niin rahkeet ei tällähetkellä riitä
Jos muuten jollain on ideoita miten asennuksen saisi tehtyä ilman hinauslenkkien poistoa, niin niitä saa kertoa. Mun tuurilla auto hyytyisi heti asennuken jälkeen ja tarvitsisi hinausta... Liekö tuo tosin mahdollista. Ei taida tarpeeksi isoja rakoja löytyä putkille. Puskuriakaan kun ei kiinnostaisi silpoa.Okei, mä tiedän, että kaikki haluaa nähdä kuvia, mutta niitä ei ole kuin pari hassua perinteisellä kinopokkarilla otettuna. Ei taida olla vielä edes kehitetty. Saab-rekisteristä löytyy kuitenkin pari kuvaa auton nykyasusta. http://office.vippet.net/servlet/genera ... age=116772
Eikä toisaalta innosta alkaa uretaanista ja lasikuidusta kokonaan uutta puskinta rakentamaan
Pitää näemmä opetella sama tapa täälläkin.
