
’03 mallinen vuokra-farkku-Aven*is (1.8 bensa) alla, alkoi uuden auton etsintä. Lähinnä kiinnosti juuri tuollainen, vähän ajettu farkku-Aven*is. Mitä enemmin tuli kilometrejä, sitä varmempi olin, että ei tule kauppoja. Olin pettynyt, koska kaikki edelliset autot olivat olleet kyseisen valmistajan tekemiä. Tosin tästä viimeisestä diesel-Coro**asta en oikein koskaan oppinut pitämään; meluista, painava keula, kalliit ja hankalasti saatavat varaosat – joita meni myös yllättävän paljon, lyhyeksi välitetty laatikko. Parasta siinä oli vääntö alueella 40-80 km/h, moni isommallakin bensakoneella varustettu jäi haistelemaan dieselin katkuja

Mistäpä sitten auto kolmilapsiseen perheeseen, jossa esikois-tytär on saamassa ajokortin heinäkuun alussa ja vuodessa kilometrejä kertyy n. 45 tuhatta? Autotalli.com ja nettiauto.com tulivat melko tutuiksi tarjontaa haarukoidessa.
Kolmea M-* -merkkistä tilausautoa ajattava naapuri osti pari vuotta sitten perheen siviiliautoksi ’99 mallisen yli 250 tkm ajetun 9-3:n (!). Lisäksi kun appiukko, vanha saabisti (sekosi välillä Maz*aan ja viimeksi Op*liin), oli maaliskuun alussa vaihtanut 52 tkm ajetun viisi vuotta vanhan Omeg*n, 85 tkm ajettuun ’01 malliseen 9-3 SE:n, olinkin ehkä hieman yllättäen kiinnostunut Saabista. Tai noh, kuten puritaanit sanoo, GM-Saabista

Autotalli.com:in avulla löysin Kouvolan Laakkoselta työsuhdeautona olleen, alle 41 tkm ajetun kirkkaanpunaisen ’02 mallisen 9-3 2.0t 5-d:n. Hallissa oli myös 43 tkm ajettu ’02 mallinen Mond*o, mutta pelkästään istumalla kuskin paikalle valinta näiden kahden väliltä oli tehty. Myyjä huomasi kiinnostukseni Saabiin ja heitti ohimennen ”Ota koeajoon. Käy kotona Kotkassa (matkaa n. 60 km) ja tuo huomenna takaisin”. Kettu tiesi millä myydä.
20 km:n ajon jälkeen olin myyty, tai siis olin päättänyt ostaa Saabin. Vaikka kuluneella asvaltilla rengasäänet tulikin sisään ja syheröisellä tiellä alusta tuntui olevan aika ’löysä’, niin eipä nuo haitanneet. Maantieajo oli, ja on yhtä juhlaa. Kotona esikoinen tosin ilmoitti, että Saabilla ajaa vain pulisonki-papat


Maanantaina 2. päivä toukokuuta ensimmäinen oma Saab oli pihassa, vau. Tai ihan vain aamen, riippuen katsantokannasta; kaveripiirissä aloitussanat olivat ”Tiedätkö, saabismi on sairautta”. Osasipa joku kertoa myös tolkuttoman kalliista huolloistakin.
Kesäkuun alussa kerran koneella istuessani tuli mieleen, olisiko netissä olemassa jotain Saab-yhteisöä… Juhannukseen asti luin, päivät ja yöt – töissä ja kotona, tukka pystyssä huohotin-, turbo-, DI-kasetti- ja ties-mikä-mikä-ongelmista. Olikohan ihan viksu ostos kaverille, joka ei ole edes autoonsa öljyjä koskaan vaihtanut

En voi kuin nostaa hattua teille muutamalle (ilmeisesti Saab-ammattilaiselle), jotka jaksatte toistuvasti vastata noin suunnilleen samoihin kysymyksiin, joita on vatkattu monta kertaa jo aiemminkin. Haku-toiminnolla kun olen löytänyt monta mielenkiintoista viestiketjua. Vaikka Kaksitahtikoneet -osioon en ole vielä edes uskaltanut kurkata, niin uusimmat ’mutterin avaus’ – ja ’vaha-asiaa’ –viestiketjut ovat kyllä ihan vikapaikoissa. Ehkä tuo kysymysten toisto saattaa kieliä kehitystarpeesta tässä forum-ohjelmassa? Palaan tähän asiaan, kunhan saan lisää perspektiiviä.
Kokonaisuutena varsin tasokas forum, joskus harvoin ilmeisesti lippalakkipäiset junnut (?) karauttavat kiville epämääräisillä kysymyksillä. Kone- ja kytkinremontti viestiketjuista päätellen täällä olevalla väellä ON itseluottamus kohdallaan. Osaaminen, voihan sitäkin olla…

Täällä sitä ollaan, ja ihan joka päivä. Nikki kertoo vain liittymisnumeroni, ei mitään salatiedettä.