

Jo aamupäivän aikana yhessä ysisatasessa oli selvää alkavaa välystä kuskinpuolen ylätukivarren puslissa ja yhen kuupan kuskinoven saranat oli selvästi väljät. Saabin hylkääminen tekee aina pahaa vanhalle Saab-miehelle, mutta ei tollasia kerta kaikkiaan läpikään voinut päästää. Kaiken kukkuraksi iltapäivällä tuli vastaan vielä toinen ysisatanen, jossa valmistenumeroa ei saanut tarkistettua, koska konepellin avausvaijeri ei toiminut. Koska tunnen omistajan jo kymmenen vuoden takaa ja auto on ollut tällä jo useamman vuoden, olisin ehkä muuten saattanut katsoa läpi sormien, mutta pari kollegaa oli katselemassa vieressä enkä sitten uskaltanut päästää sitä läpi tarkistamatta runkonumeroa, ettei tieto olisi kantautunut esimiehelle jolloin olisi varmasti tullut sanomista. Toivottavasti tällaisia työpäiviä ei ihan heti tule uudestaan, sydänhän tässä jo murtuu. Onneksi Saabistit sentään yleensä pitävät huolta ajoneuvoistaan, jolloin ne voi hyvällä omallatunnolla todeta katsastuksessa määräysten mukaisiksi
