Ennenkuin menee liikaa saivarteluksi, niin lainataapa tähän koko teksti Poliisin kysymyspalstalta.
Tieliikennelain 23 §:ssä on kohta: "Ajoneuvo on voitava pysäyttää edessä olevan ajoradan näkyvällä osalla ja kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa." Mitä tuo ennalta arvattava oikein tarkoittaa? Pitäisikö osata ennustaa mitä mutkan takana on?
Tieliikennelain 3 § sanoo, että tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Tieliikennelain säännösten lähtökohtana on, että kaikki teot ovat rangaistavia myös tuottamuksellisina. Laki ei salli toimintaa, josta voi aiheutua vaaraa muille, ei edes abstraktista vaaraa.
Toisten tiellä liikkuvien epälooginen tai sääntöjen vastainen toiminta on usein ennalta arvaamatonta. Toiminta on varmastikin epäloogista ja ennalta arvaamatonta, jos juopunut makaa pimeällä ajoradalla.
Luottamusperiaatteen mukaan kenenkään ei tarvitse varautua siihen, että toiset toimivat liikennesääntöjen vastaisesti. Tieliikennelain varovaisuusvelvoite kuitenkin edellyttää, että toisten liikennesääntöjen vastainen toimintakin otetaan kohtuudella huomioon. Pääsääntönä voidaan pitää, että lainvastaiset teot ovat toiselle ennalta arvaamattomia. Kuitenkin lasten ja vanhusten kohdalla pitäisi ymmärtää varautua lainvastaiseenkin toimintaan (TLL 30§).
Ennalta arvattavuuden käsite avautuu parhaiten Korkeimman Oikeuden onnettomuustapauksia lukiessa:
KKO:1989:88 Kuljettaja oli hyvissä ajoin havainnut tien reunassa seisseen 10 vuotiaan lapsen. Kun lapsi lähti ylittämään tietä, niin kuljettaja ei liukkaalla tiellä saanut autoaan pysähtymään, vaan törmäsi lapseen. Koska kuljettaja ei vähentänyt nopeutta, eikä herättänyt lapsen huomiota esim. antamalla äänimerkkiä, hänen katsottiin laiminlyöneen TLL 30§:n velvoitetta noudattaa erityistä varovaisuutta lähestyessään lapsia.
KKO:1989:90. Kahdeksanvuotias lapsi, jolla ei ollut heijastinta, juoksi pimeän aikaan valaistulle jäiselle kadulle. Auto ajoi lähivaloilla, kuljettaja ei saanut pysäytettyä, jolloin auto tönäisi lasta. KKO katsoi, ettei kuljettaja vallinneissa olosuhteissa havainnut lasta, eikä hänen ollut näytetty laiminlyöneen sovittaa ajonopeutensa sellaiseksi kuin liikenneturvallisuus 23§:n mukaan olisi edellyttänyt. Tilanne oli hänelle ennalta arvaamaton ja syyte liikenteen vaarantamisesta hylättiin.
Kyse on siis myös terveen järjen käytöstä. "Mikä ei ole kohtuus, ei myöskään voi olla oikeus" sanoo vanha tuomarin ohje.
Ihminen se juoppokin kait on
