Kyse on siis tästä pirssistä:

Piti siis kytkimen ravistamisen, hulvattoman öljymäskäyksen, huonon käynnistyvyyden yms. pikkuvikojen takia pistää motti tuosta museoviipasta purkuun.
Kone on nyt purettu ja putsattu ja laakerit tarkisteltu ja osin vaihdettu ja kaikki tiivisteet pistetty uusiksi. Kasausvaihe on siinä mallissa, että alakerta on läjässä ja jakopää. Nyt pitäis sitte nämä kyseiset osat maalailla ja kasata kone loppuun. Moottorin näkyvät osat olen jo maalaillut valmiiksi (siis venttiilikopat yms.)
Yllättävän hyvältä tuo kone näytti sisältä, mitä nyt yhdestä männänhelmasta puuttui pikkunen pala ja edellisen koneremontin aiheuttajaksi epäilty murskaksi mennyt laakeri (tai ainakin sen laakeripinnat) löytyi öljypohjasta ~miljoonana kappaleena. Kytkin tuli hankittua uusi ja nyt odotellaan kampiakselin silmälaakeria, että saadaan kytkin läjään ja uusia letkuja.
Huonon käynnistyvyyden ja ponnettomuuden syyksi osoittautui rikkinäinen alipainesäädin ja siitä syystä per***lleen säädetty sytytys. Karstaakaan tuo kone ei pahemmin ollut kerennyt muodostamaan muuten kuin kakkospyttyyn rikkinäisten venttilinvarrenkumien takia.
Nyt sitten pitäis tosiaan saada tuo motti lopullisesti läjään ja tehtyä se keljuin homma, eli konehuoneen putsaus

ja sen päälle maalaus.
M:I:n pojat puhuivat, että olivat sitruunahapolla ja tiskiharjalla putsailleet rasvoja pois. Jos nyt sattuvat tätä lukemaan, niin minkäköhän vahvuisella liuoksella kun tuota nyt sattuis 5 kiloa löytymään tuota happoa (ruosteita olen tuolla syövytellyt).
Tämän homman jälkeen pitäis sitte alkaa pistämään tuota autoa jossain vaiheessa päältäkinpäin edustuskuntoon kun se tällä hetkellä on vain yli 5m etäisyydeltä katseenkestävä, eli pitäis takalokasuojien huonot pohjatyöt korjata, vaihtaa apparinpuoleinen etulokasuoja ja kunnostaa takakontti ja ympäristö (nämä siis lähinnä mallia pakkeli ja maali, ei hitsausta).
Koriltaan tuo vaikuttaa edelleen melkoisen terveelle, mitä nyt konetta irroitellessa huomattiin mätä lattia polkimien vierestä.
Kiitokset remonttiavusta P:n Veelle, joka ystävällisesti on luovuttanut autotallinsa museoautoremontille ja auttanut hommissa enemmän kuin tarpeeksi. Ei olis yksin tullu tästäkään hommasta hevon P:tä.
Pistelen kuvia sitten kun tuo homma etenee ja sattuu olemaan kamera matkassa ja varsinkin sitten tuosta korirempasta, siinä kun on enemmän kateltavaa kuin jossain kampiakselin laakereissa.