Jeltsin kirjoitti:Olen laittanut merkille, että aika ajoin tulee markkinoille näitä järkyttävän vähän ajettuja satkuja, ja vielä, että ne ovat yleensä aina kaasari-malleja. Vähän ajettuja ruiskuja taas on huomattavasti vaikeampi löytää.
Niin. 1980-luvun Suomessa elintaso, tuloverotus ja autoverotus olivat sillä mallilla, ettei ruiskusatkuja (turboista ja tonnareista puhumattakaan) juuri yritettykään myydä yksityishenkilöille uusina (käytettyinä olivat sitäkin himoitumpia) eikä niitä toki yrityksiinkään hankittu muuhun kuin kovaan ajoon.
Tuo 2-ovinen, 4-vaihteinen kaasutin-900 oli 900-malliston halvin (ja 90:n jäädessä mallivuoden 1987 lopulla pois koko Saab-malliston halvin). Tuohon yksilöön ei ole näköjään maltettu tilata mitään lisävarusteita, vaikka nuo perusmallitkin valmistettiin aina tehdastilauksena eli listalta olisi voinut ruksia esim. kattoluukun, metallivärin, ohjaustehostimen... keskikonsoliakaan ei ole, joten veikkaan ettei ole ollut takakaiuttimiakaan ainakaan uutena (jos laitettiin takakaiuttimet, laitettiin yleensä myös konsoli, koska sen kylkeen oli kätevä sijoittaa ees-taas-äänenjakonuppi, jota tuon ajan radioissa ei läheskään aina ollut), ei välttämättä ole ollut radiotakaan. Ensimmäinen omistaja on tiennyt ajavansa suhteellisen vähän eikä siksi ole nähnyt kannattavaksi investoida viisipykäläiseen laatikkoon.
Verhoilun hieno kunto ei hämmästytä, koska tuo perusmallin plyyshi oli kaikkein vankinta ja kulutuskestävintä - turbojen ja ysitonnarien verhoilukangas on löperömpää.
Hienohan tuollainen aikakoneelta säästynyt Saabi olisi taltioida johonkin hyvään talliin ja sitten ulkoiluttaa kauniina pakkaspäivinä. Maski, kumimatto, muuta pikkufiksausta ehkä - ja ajalle ominaiset 175/70 kesä- ja korkeaprofiiliset 165- talvirenkaat, niin tuo olisi aivan täydellinen vaikka museorekisteriin aikanaan.