Jos autoa olen myymässä jostain kumman syystä, niin eiköhän se rehti peli puolin ja toisin ole paras vaihtoehto.
Muistu tässä mieleen yksi tapaus, kun tuollaista CD korista ysitonnista etsiskelin useampi vuosi taaksepäin.
Soitin yhdestä tonarista jonka bongasin... hmm jostakin.
Myyjä vakuutteli että autossa ei mitään vikaa ja päällisin puolin virheetön... siis häh ihmettelin

Kuitenki kyseessä muutaman vuoden ikäinen peli.
Sanoin myyjälle puhelimessa että voit kyllä ihan vapaasti kertoa kauneus virheet yms. koska huomaan ne kuiteski kun tulen katsomaan.
"Ei niitä ole ja auto on kuin pakasta vedetty" kuului langan toisesta päästä.
Totuus oli kuitenkin toinen, kun menimme katsomaan autoa muutaman sadan km päähän.
-Konepellissä muutalia lommoja (varmaan joku kontannut siinä)
-Kuskin nahkapenkki rikki (piti olla virheetön jota vielä vakuutteli, kun kysyin penkkien kuntoa)
-Kuskinpuolen takaa se pikkuikkuna halki (korjattu kirkkaalla teipillä)
-Kuskinpuolen takaovi mustempi ja kiiltävämpi kuin muu auton musta väri ja yhdestä kohdasta maalaus hiukan valunut. (Eipä vaikea arvata...)
-Koneenvälistä joka paikasta paistoi kirkkaanpunainen silikooni.
-Silikoonista huolimatta öljyvuotoa (ainakin maassa ja koneen pohjassa näkyi)
Kaikesta huolimatta päätin käydä koeajolla, kun kerta tänne asti tultu.
Tekniikka tuntui toimivan ihan hyvin, paitsi kytkin asetelma alkoi olla kaput.
Epäilytti lisäksi toi myyjä... ei tuntunut ihan käyvän kaikilla pytyillä vai liekkö muuten vain ääliö.
Koeajolenkin jälkeen otettin vielä konepelti auki.
Tuumasin siinä konetta katsoessa, että vois vähän jäähdytinnestettä lisätä, kun motti jäähtyy, niin jätkä alkaa tuijottamaan ja heiluttelemaan kusipojan nestesäiliötä.
Sanoin että eiköhän tämä ollut tässä ja pitää miettiä... poistuimme paikalta.
Parempi jättää hyvä ostamatta, kuin ostaa sellaista joka myöhemmin paljastuu aivan paskaksi.
Varsinkin jos kyseessä useamman tonnin auto.