Vihdoinkin sosiaalipoliittisesti korrekti!

[Tri-Lo]

Jos kiinalaiset ostavat Volvon, vieväthän he myös kaikki liikenteessä olevat Volvot mukanaan?

Joo toivottavasti Vallenius -laiva tulee ja korjaa ne kaikki kerralla pois..

[V.J.S]

Jos kiinalaiset ostavat Volvon, vieväthän he myös kaikki liikenteessä olevat Volvot mukanaan?

Joo toivottavasti Vallenius -laiva tulee ja korjaa ne kaikki kerralla pois..

Eipä ole pienet kiinalaiset tai isot ja karvaiset ruåtsalaisetkaan käyneet traktoria takavarikoimassa ainakaan vielä mihinkään (joukkosulatto?) laivoihin.

Joulureissun jälkeen ollut taas hiukan hiljaisempaa, mitä nyt viime viikolla armas waimo kyläilemään tulleen (=alkuvuoden alennusmyyntejä ratsaamaan) kaverinsa kanssa ajelivat ympäri lähiseutuja erinäisten ostoshelvettien perässä ja kilometrejäkin kertyi kuutisensataa lisää. Muuten tosiaan aika vähällä käytöllähän tuo traktori on ollut, mitä nyt yhden lentsuviikon ajelin sillä röihin (ja kyrpiinnyin siihen jokapäiväiseen ruuhkajumitukseen). Siitä huolimatta on ostohetkestä (lokakuun 2008 alku) kerinnyt kertyä mittariin aikasta tarkkaan 5000km, eli n. 1250km/kk.
Mitään ihmeellistä ei ole vieläkään ilmennyt. Viikonloppuna ratsailin öljyt ja olivat n. 2/3 max merkistä. Lisäsin ehkä pari-kolme desiä ja taas on ölpät maksimissa. Ei tiputtele tai hikoile mistään, eli ihan normaali VAGin öljypolttimo tuo maamoottori
Myös hieman syylärinesteitä oli kadonnut, Volvofoorumia selailleena epäilen lievää vuotoa lämppärin kennon putki/letkuliitosten o-renkaista. On sen verran vähäistä (muutama desi / 5000km), että seuraillaan vaan tilannetta ja mikäli ei pahene, niin korjaillaan sitten ~4kk:n päästä kotosalla. Tulipa varuiksi ostettua 4litraa valmiiksi blandattua anti-freeziä, paikallisen marketin seos on pakkaskestävää peräti -20 asteeseen asti
Lisäksi "korjasin" hiukan jäykän oloisen ohjauksen. Oli meinaan eturenkaissa paineet 0,7 ja 1,2bar. Tuossa jo useamman kuukauden oon katellut, että ompa vähän tyhjän näköset nuo kumekset. No jo viime viikonloppuna sain aikaiseksi ajaa lähihuoltsikan pihaan ja karut oli tosiaan lukemat painemittarissa. Laittelin 2.6bar paineeksi etukumeihin ja katos perhanaa, ohjaus muuttui höyhenenkevyeksi Ei kato kaikki traktorinomistajat voi olla niinQ autoinsinöörei et niinQ ymmärtäis tommosii rengaspaineit niinQ tarkkailla, tajuuttexte, niinQ?
Jepjep, seuraava suurempi "koitos" tullee tuossa reilun parin viikon päästä kun rykästään Sveitsin puolelle Lago Maggioren pohjoiskärkeen viikonlopuksi. Pysykäähän kaikki leikkisaabistit ja muut hairahtuneet kanavalla, tarina jatkuu

[V.J.S]

Jaahas, estääkseni villinä vellovaa huhumyllyä lähtemästä lapasesta, lienee aika raportoida Helvetianretken tapahtumat. Kaikki tätä topikkia (salaa) seuraavat tosisaabistit ovat varmasti ympäri Suomea potkijaisissaan supatelleet hykerrellen, että "nyt se Sorvalin akan pojan Traktori on salettiin porsinut Sveitsiin, kun ei siitä mitään ole kuulunut, vaikka lupasikin raporttia."
Valitettavasti joudutte jälleen pettymään, matkan siirtymät meni ilman mitään häiriötekijöitä, joten keskitytään tällä erää itse retken tapahtumiin ja havaintoihin. Peinukin lienee tyytyväinen, kun ei tullut otettua foton fotoa Traktorista, joten silmänne säästyy tällä erää uusilta Volovo-votoilta Sen verran Traktoriin liittyvää kommenttia kuitenkin, että gummien ilmanpaineennosto speksin mukaiseksi pudotti polttoöljyn kulutusmittarin lukeman 6.8:sta 6.2:een. Ei pösilömpää, kun ajo on pääsääntöisesti 5km kauppaan ja takas, ruuhkajumitusta tai sitten kruisella motaria 130km/h navigaattorinopeudella.

Sveitsin moottoriteillä ei siis ole Italian tapaan tietulleja, vaan sinne pitää ostaa ns. vignette, joka on voimassa aina kuluvan vuoden loppuun. Hintaa moisella lätkällä oli rajanylityspaikalla (Chiasso) Italian puolella maatalousajoneuvoon 28,50€ (+ 1€ luottokorttimaksun käsittelykulua ) ja "vignette" piti liisteröidä tuulilasiin. Noh, ompahan valmiina sitten kotomatkaa varten, jos päätetään puikata Sveitsin läpi, mikä käytännössä onkin lyhin reitti.

Jos suunnitteilla on Sveitsinretki, kannattaa se ajoittaa maataloustukiaisten maksun välittömään läheisyyteen. Siellä nimittäin pääsee viaton jyväjemmari äkkiä rahoistaan. Esim. perus pitsalätty 10-15€ silloisella Frangin kurssilla ja ravintolat on pääsääntöisesti sikahintasia. Eipä myöskään muistu mieleen kotomaassa Paippisten kello- & koruliikkeiden valikoimaa ihaillessani, että näytillä ikkunoissa olisi ollut n. 15k€:n arvoisia dimangeja yms. tingelitangeleita.

Tasankojen tasapään teki tietenkin mieli vuorille, joten sinne paineltiin yhdeksi aamu- & iltapäiväksi edullisesti köysiratahissillä (n. 45€ menoopaluupiletti kahdelta hlöltä). Maisemat ei kuitenkaan olleet paskemmat:




Skimbausmahdollisuuskin olisi ollut, mutta jätin tällä erää väliin, koska hiihtoalue oli melkoisen vaatimaton verrattuna lähiseutujen tarjontaan. Sen sijaan keskityttiin samoiluun ja vuorenrinteen ravintoloiden valikoimaan. Mukava oli äpfelstruudelia ja kepardia nautiskella terassilla, kun auringossa ollut mittari näytti yli 30 plusastetta.

Kohdekylässämme, eli Locarnossa oli myös ns. karnevaaliviikonloppu. Perjantaina vanhassa kaupungissa olikin muutama kaljateltta ja karseella volyymillä huudatettua europoppia. Oletimme kekkereiden jatkuvan lauantai-iltanakin, mutta se meni hiukan pieleen se oletus...


Jep, melkosta karnevaalihulabaloota keskustorilla.
Kinkerit olikin siirtynyt naapurikylään ja Locarno oli likimain aavekaupunki.

Sunnuntaina treffattiin muutamaa Suomesta saapunutta tuttavaa ennen kuin suunnistettiin takaisin kotio. Treffit piti olla jo lauantaina, mutta porukka oli hieman harhaillut matkallaan lentokentältä apajille.
Noin niinkuin yleisenä havaintona, johon ei ehkä aiemmin ole tullut kiinnitettyä huomiota, niin Sveitsiin verrattuna kaikki täällä "kotoseudullamme" on hiukan rempallaan ja nuhjuista. Sveitsissä kaikki on tip-top, hotellin suihkusta tuli kuumaa vettä heti eikä viiden minuutin odottelun jälkeen, aamupalalla tarjottiin muutakin kuin kahvi, croissant ja tuoremehu sekä valtaosa kulkuneuvoista ei ollut kolhittu joka nurkastaan, kuten täällä on tapana.

Rahamiehellähän Sveitsissä on varmasti lokoisat oltavat (toisin kuin missään muualla ), mutta eipä tuo muuten niin sytyttänyt. Kattellaan sitten uudestaan kun maamiesseuran bingosta tulee muutakin kuin paketti Kulta-Mokkaa
Jatketaan saagaa, vielä pitäisi Traktorin jaksaa kolmisen kk ennen kuin pääsee Paippisten Kultaniittyjä ihailemaan

[V.J.S]

Viime viikon perjantaina oli edessä taas yksi tylsähkö viikonloppu tylsänharmaassa Milanossa. Aamuhuuruissani arviolta kahdeksatta kuppia capuccinoa latkiessani Maaseudun Tulevaisuuden nettiversion äärellä muistin, että appi & anoppi ovat Roomassa käymässä. Tarkoituksena on ollut poiketa siellä tämän venytetyn etelänloman aikana, joten perhna, www.booking.com ja google maps selaimeen auki. Hetken ihmettelyn jälkeen oli waimokin saatu innostumaan ajatuksesta ja retki Rooman agrikulttuurisia ihmeitä ratsaamaan buukattu. Vielä sähköpostitse ilmoitus Pelottomalle Johtajalle, että en tule kustannuspaikalle maanantaina ja ei kun traktorin tankki täyteen polttoöljyä ja nokka kohti etelää aikaisin lauantaiaamuna. Matkaa kartanlukijana toimineen TomTomin mukaan Lucernaten valoista Hotel Kriss:in eteen Roomassa oli 599km. Siis samalla tulisi sopiva "koeponnistus" kotimatkaa varten, 1200km Autostraadaa muutamassa päivässä.


Menomatka meni sutjakasti, perillä oltiin jo vähän yhden jälkeen lauantaina. Appia ja anoppia ei tietenkään oltu informoitu millään tapaa pikku retkestämme, joten olivat hivenen yllättyneitä, kun soitettiin ja kysyttiin, että tarjootteko kepardit köyhille matkamiehille
Perinteiseen italialaiseen tapaan hotellilla oli jotain säätöä, siivojat minilakossa tms, joten tunnin verran piti odotella lähibaarissa huoneen valmistumista.

Sitten kylille. Ei voi kun ihmetellä kuinka paljon muinaisella roomalaisella on ollut luppoaikaa ja/tai neekeriorjia, sen verran siellä on kiveä ladottu toisen päälle mitä mielikuvituksellisimpiin muotoihin. Ihan sama missä kävelet, koko ajan on antiikin historiaa läsnä. Eikä hieman uudemmatkaan suihkulähdekikkailut häpeä yhtään.

Kolosseumin liepeillä:


Suurpetoja kusettamassa paikallisella puistoaukiolla nimeltänsä Circo Massimo eli härmäksi Sirkus Maximus.

Paikalliset teinit piti sitä jonkinlaisena kutemisriittien harjoitusareenana, sen verran intensiivistä imeskelyä oli havaittavissa puiston rinteillä.

Forum Romanum tjsp arkeologinen kivikasa:


Lieneekö Zeuksen patsaan veistänyt kuvanveistäjä kompensoinut tuotoksellaan omaa "puutteellisuuttaan"?


Hyvinkin suosittu illanistumisapaja, Epsanjalaiset portaat:


Valkoinen susi hyökkäsi ihan puskista:


Kuvassa etualalla näkyvän italialaisen traktoritehtaan tuotoksen omistaja yritti kovasti hieroa vaihtokauppaa meitin skandinaaviseen maatalouskoneeseen, taka-alalla näkyvässä kaffelan pöydässä neuvottelut on kiivaimmillaan:


Eipä ollut ukolla pulittaa riittävää välirahaa, joten joutui poistumaan pettyneenä meluisalla ja kärystä päätellen pahasti rikkaalla käyneellä italo-traktorillaan.


Yksi "ihan kiva" suihkulähde:


Lauantaina vallinnut T-paitakeli vaihtui sunnuntaina vesisateeseen. Poikettiin mm. ravistamassa jonkun Paavi nimisen jampan kättä ja juotiin salaa sen ehtoollisviinit ( ) Pyhän Pietarin kirkon aukiolla:


Joku urpo turisti jonkun suihkulähteen vierellä:


Kolosseum pimeällä:


Vittorio Emanuelen pytinki pimeällä:


Siinä parin pikaisesti menneen päivän saldoa. Jos on Italiaan jotain asiaa, niin kannattaa unohtaa Milano ja oikeastaan aika moni muukin kaupunki. Rooma on jotain ihan muuta. Hemmetin vaikuttava mesta, eikä tosiaan keritty kiertämään vasta kun ihan perusturistinähtävyydet.

Maanantaina aamutuimaan alkanut kotimatka menikin hirmu kivasti, Firenzen liepeillä ei ollut kuin ihan pieni ruuhkajumitus:


Ihan Teitä varten rakkaat Saabistit, traktori poseeraa kotimatkalla Autostradan huoltoalueella, poikkeuksellisesti peräkontti eikä konepelti auki:


Veripetojen 1. luokan matkahytti:


Ja vielä kaunista Pohjoisitalialaista perinnemaisemaa:


Ai että kun olikin mukava palata kotiin aina sumuiseen Milanoon.

Traktori yllätti positiivisesti eikä porsinut matkalle, toimi edelleen kuin se kuuluisa junan vessa. Rooman helteessä tuli todettua ilmastoinninkin toimivan edelleen talven jäljiltä.
Matkasta n. 1000km oli siis Autostradaa ja loput ruuhkajumitusta Rooman ja Milanon kehäteillä/kaupunkialueella, tietulleihin meni 62,60€ ja polttoöljyä paloi 6,8litraa/100km, kulutusmittarin mielestä tosin vain 6,2 (oli eka kerta kun tsekkasin laskemalla kulutuksen). Ei laisinkaan paskemmin kuitenkaan tuommoiselta rahtikontin aerodynamiikan omaavalta ja ikälopulla VAG TDi tekniikalla olevalta malmiläjältä, kun matkanopeus 130(+/- 2)km/h navigaattorinopeutta kruisella +ruuhkajumitukset.

Oli oikein oiva ex-tempore rykäisy. n. kolmen viikon perästä pukkaa taas vino liuta sukulaisia kyläilemään, siihen asti vietettäneen hiljaiseloa matalalla profiililla.

[peinu]

On se Rooma kyllä ihan eri mesta. Toinen toistaan komeempia pytinkejä on niin, että parin päivän päästä alkaa tulemaan korvista ja silmistä eikä mikään näytä enää miltään. Vasta kun lentokoneen pyörät iskevät maahan Tikkakoskella tajuaa viimein, että helkkari, ne kojut siellä Roomassa onkin oikeestaan aika hienoja vaikka ei toi terminaalirakennuskaan ruma ole...

Sääli, että et uskaltanut oikeasti lähteä sinne Sveitsiin Volv*lla, vaan piti vuokrata Fian Punto sitä varten. Ainakaan oletusta vääräksiosoittavaa "valokuvatodistetta" et ottanut

BTW: En oikein ymmärrä tulkintaasi Zeuksen veistoksesta. Hepullahan on aika komea puronieriä siinä kädessään, vaikka äkkiseltään vaikuttaa ihan joltain muulta.

[V.J.S]

Kyllä! Väliaikaraporttia pukkaa taas. Ei mitään ihmeitä traktoririntamalla, viime maanantaina piti poiketa renkulakaupoilla, kun toinen takagummeista puhkesi. Joku hulttio oli vissiin käyny levittelemessä pellolle nauloja ja yksi niistä lävisti traktorin takagummin. Koska kumekset alkoi muutenkin olemaan jo sen verta slicksit, niin tulipa paikkauksen sijasta hommattua ihan upouudet taka-akselille. Vimpan päälle race-renkaat, Multistrada Corsa 2233 XL, 205/50/16 91W. Saa olla jo vähän isompaakin akselipainoa peräkärrissä ja voi kanttailla metsäautotietä 240+ km/h Järkivalinta, oikein Indonesialaista plaatua, ovat ainakin hiljasemmat mitä entiset Continental PremiumContactit

Hassunhauska ilmiökin taas kelien lämmettyä: mateluvauhdista juuri ennen pysähtymistä tyhjäkäynnillä alkaa maamoottori "ravistaa", mutta ravistus loppuu kuin seinään kun vauhti pysähtyy. Traktorilandian voorumia selanneena syy on ilmeinen: woiman puute Eli pitäisi tehdä joko diodeilla evry-mod tai vaihtoehtoisesti hammer-modaus, niin häviäisi ravistus. Siinäpä Saapisteille iltapuuhaa kun kuukletatte mitä nuo tarkoittaa

Tänään sattui hulvaton yhteensattuma, kun poikettiin paikallisen joen (Ticino) varrella hiukan uusia maisemia etsimässä veripetojen ulkoiluttamiseen. Kas vain, samaiseen suhteellisen syrjäiseen paikkaan oli eksynyt toinenkin agrikulttuurisen kulkuneuvon ystävä:


Siinä sitä on traktorit rivissä kun Maatalousnäyttelyssä konsanaan! Kerrassan ylväs näky, tuskin maltan odottaa että päästään Keravan Prisman parkkikselle parkkeeraamaan kymmenien identtisten traktoreiden viereen

Lenkkisuunta oli aluksi väärä, mutta kun lähdettiin toiseen suuntaan löytyi ihan kivaa settiä. Saakeli että oli mukava tallustella ja istuskella joen rannalla kun lämmintä oli parikymmentä astetta


Pitääpä alkaa ottamaan jo uimakamat pikkuhiljaa mukaan joenrantaan. Mukavan loskaista sunnuntain jatkoa kaikille, ensi viikonlopuksi ollaan taas pohtimassa jotain pientä retkentynkää, katsellaan mitä saadaan päähän viikonmittaan.

[V.J.S]

Menneen viikon aikana tihrustettiin silmä kovana sääennusteita, mutta koska ennuste viikonlopun osalta ei muuttunut vaan lupaili edelleen likimain arktista kylmyyttä (10-12 astetta, hyi hitto ) viikonlopulle, päätettiin siirtää merellinen Ligurianretki tuonnemmaksi. Sen sijaan aikaiseen lauantai-aamuna pyöräytettiin maamoottori tulille ja nokka kohti Genovaa tarkoituksena ratsata joku paikallinen kalafarmi tjsp (http://www.acquariodigenova.it/jsp/index.jsp):


Kovasti tuota oltiin minulle kehuttu, eikä ollut kyllä paskempi mesta. Toki tyypilliseen italialaiseen tapaan meitä oli uhiteltu, että autolla (tai edes traktorilla) paikalle meneminen on turhaa, koska siellä on megalomaaniset ruuhkat ja about kolme parkkipaikkaa, jotka on täynnä 24h. Matkaa Lucernatesta tuli karvan yli 150km / suunta. Juna on kuulemma ainut hyvä vaihtoehto. No niinhän se varmaan onkin jos paikalle änkee silloin kun kaikki muutkin, eli elokuun kesäsesongin aikaan joskus 10-11 pintaan aamusella...Me olimme vähän puoli yhdeksän jälkeen perillä, tietulliasemalla Genovassa jouduttiin jonottamaan melkein 2 minuuttia kun edessä oli ainakin 5 autoa ja akvaariomestan parkkiksella oli tilaa vaikka kuinka. Pantiin traktori parkkiin Poseidonin valvovan silmän alle ja lähdettiin ihmettelemään kaikenmaailman fisuja ja merellisiä ötököitä:














Oli siellä myös rääkme ja joku pieni peipponen tai mikälie kolipri kuulemma, ja papukaija:







Vielä kaamea kaimaani ja joku siimahöttömeduusatyyppinen viritelmä:




Oikeasti tuo näyttelyn laajuus yllätti, oli kyllä kaikenlaista kiinnostavaa settiä ja alkuun hieman kalliilta tuntuneelle piletille sai kyllä vastinetta (21€/lärvi, kannattaa buukata etupeltoon netistä niin säästyy jonoilta).

Tovi käppäiltiin myös Genovan vanhassa kaupungissa. Oikein mukavan oloinen mesta, mutta koska verikoirat oli jätetty kotio piti lähteä ajoissa paluumatkalle.
Armaan waimon vaistoilla löydettiinkin heti kaupungin "punaisten lyhtyjen alue". Kuvassa näkyy yksi maksullinen nainen (eikä se toinenkaan kuvassa näkyvä naikkonen aina niin halvaksi tule ).



Lisänoottina rattimiehille mainittakoon, että Milano-Genova Autostradan (A7) Genovan päässä olevat muutamat kymmenet kilometrit on aika hupaisia ajaa. Rajoitus vaihtelee 80-110 ja tie on niin mutkainen että saa jo ihan tosissaan keskittyä noilla vauhdeilla, sillä alinopeuttahan ei ajeta. Onneks oli takana viimeisen päälle racet Multistradat niin uskalsi kantata menemään isolla kädellä

[piku]

(eikä se toinenkaan kuvassa näkyvä naikkonen aina niin halvaksi tule ).

Haista paska.

[V.J.S]

(eikä se toinenkaan kuvassa näkyvä naikkonen aina niin halvaksi tule ).

Haista paska.

Nonnii, rakas waimo sen verran tässä parin viikon aikana jo leppynyt tuosta pikku sutkautuksestani aiheutuneesta nenätukkeumasta (herne), että olen päässyt taas sisäruokintaan eli siis netin ääreen. Joten, halusittepa eli ette, niin traktoriraporttia pukkaa taas!

Jo vain tuossa sukulaisten vierailun aikaan piti niitä ajeluttaa pitkin poikin paikallisia maisemia. Koska poppoo oli sen verta iso, niin tarvitsimme kaksi autoa, jotka tosin nohevasti korvasimme yhdella fiiatilla ja yhdellä Teillekin, rakkaat Saabistit, tutuksi tulleella traktorilla. Yhdeltä reissulta palatessa traktoria käskenyt vaimo raportoi, että oli jarruteho ajoittain hävinnyt Como-järven tienoilla vuoristotietä puikatessa ja olivatpa himmentimet kuulemma pitäneet jotain hassu rutinaakin. Asiantuntevasti visuaalisia keinoja käyttäen suoritettu syvä-analyysi osoitti, että takapaloissa oli pintaa arviolta keskivertohiuksen paksuuden verran, joten oli aika ryhtyä tutkailemaan paikallisten pajojen tarjontaa jarruremppojen saralla.

Lähin Norauton pisteemme, jossa suoritimme edukkaan (karvan yli 100€) öljynvaihdon tuossa taannoin, oli laittanut lapun luukulle ja siirtynyt muihin maisemiin. Noh, sinne sitten aikaa varaamaan jarrupalojen ja jarrunesteiden vaihtoon ja aikahan löytyi tälle päivälle. Sattui olemaan ilmastoinnin täyttöhuoltokin halvennuksessa, joten pantiin semmonenkin työn alle.

Jepulis, Norauton reippaat nuoret miehet soittelivatkin tuossa neljän perästä, että etulevytkin on kulunut alle toleranssien, joten tarttis vaihtaa. Tämähän oli itsellä toki vahvasti epäilyksen alla, koska levyissä oli ihan miehekkäät olakkeet. Että oikein aiheeseen puuttuivat, soittivat ja kysyivät luvan, siis italialaisella huoltamolla, pitänee laittaa positiivisten kokemusten piikkiin. Joku helkkarin rasvanäppi härmäläinen olis murissut itsekseen, pistänyt levyt ja kaikki muutkin osat siitä n. metrin säteellä vaihtoon asiakasta mitenkään informoitta ennen laskun kirjoittamista. Toistaseks siis kaikki hjuvin ja poljeskelin käNpiltä pajalle Traktoria hakemaan.
Jo vain, nyt on pysähtyminen tehokasta kun mikä, sen takaa italialais-saksalainen laatuosien yhdistelmä, eli uudenkarheet Boschin jarrulevyt (edessä) ja Ferodon palat eteen & taakse.

Vaude.

Ilmastoinnin täyttö kustansi siis 39€, mikä on ihan sopuhinta moisesta maailman yksinkertaisimmasta hommasta joten eipä tartte kotomaassa mennä kultaa ja mirhamia taskuissa jollekin yrmeälle "ilmastointiasiantuntijalle" täyttöä anelemaan tod. näk. pitkään aikaan.

Lisäksi siis pantiin vielä jarruliemet uusiksi.

Noh, mitäpäs tämä hupi sitten maksoi? 446€
Etulevyt á99€, etupalat 79€, takapalat 32,90€ Järkyttäviä noi osahinnat, ois varmaan tullu halvemmaks hakea orkkikset "siniseltä" tiskiltä Motonetistä TRW:n etulevyt 50€ kpl, takapalat (Lucas) 16€, etupalat ( Ferodo) 35€. Tuossapa tuo selvällä iittalan-kielellä mitä tuolla noin 83cm korkella oravannahkakasalla sai:



Kuten huomaatte, työ on halbaa, osat sikahintaisia. Noh, oman laiskuuden piikkiin, olis pitänyt metsästää osat etupeltoon muualta.
Vaan khylläpä nyt kelpaa lähteä kyntämään Mont Blancin rinteitä pääsiäislomalla Sinne siis suuntaamme seuraavaksi, startti lauantai-aamuna. Pyynnöstänne huolimatta raporttia pukannee sieltäkin!

[Saappi Kuski]

Joo toi Rooma on kyllä aika uskomaton paikka. Ei toista vastaavaa ole varmaan maailmassa. Se jolla ei leuat loksahda viimeistään pietarin kirkossa auki on kyllä aika epeli, se mesta on kaikessa järjettömyydessään jotain niin uskomatonta. Sitä vaan ällistelee että miten ihminen on osannut sellaisenkin tehdä.
Milanon Duomo on hieno mutta Roomassa on sellaisia joka korttelissa, siltä se ainakin tuntui.

[V.J.S]

Tsänääää vaan Tsaapistit!
Päästäinen on lusittu ja traktorilla kynnetty kahdenkin eri ulkomaan kamaraa. Käyttötunteja kertyi mittariin taas useampia ja kilometrejäkin ronskit kuusi ja puoli sataa.
Jo näin lyhyellä kokemuksella voitaneen todeta, että uudenkarheisiin vauhdinsurmaajiin sijoitettu pääoma oli oikein onnistunut transaktio. Loppuunkuluneilla kiekoilla ja "pastilleilla", kuten italiassa jarrupaloja veikeästi vapaasti suomentaen kutsutaan, olisi saattanut muutamaan otteeseen olla jännäkaki puntissa. Nyt oli pysähtyminen eleetöntä ja tehokasta isommassakin vuorenrinnettä nuolevassa serpentiinitierypistyksessä.

Minkäänlaisia teknisiä dilemmoja ei taaskaan esiintynyt, eleetöntä paikasta A paikkaan B siirtymistä. Joku onneton fransmanni yritti rönööllään aina silloin tällöin roikkua takapuskurissa, mutta rivakka kaasunkäyttö neulansilmästä ulostauduttaessa sai eräänkin heebon pitämään loppumatkan turvaväliä oikein kivasti. Lieneekö johtunut pelonsekaisesta kunnioituksesta TDi-tekniikan suomaan alavääntöylivoimaan, vaiko synkästä Woimasavupilvestä, jonka Traktori erittää atmosfääriin kunnolla hanaa annettaessa. Veikkaan jälkimmäistä

No mutta se noin yleisellä tasolla, siirrytäänpä päivän agendaan, eli Mont Blancin valloitukseen! Retki käynnistyi siinä lauantai-aamutuimaan, kunhan edellisillan punkun jäämät oltiin saatu huuhdeltua pois kurkusta triplaespressoilla yms. aamuapesärpimillä. Kartanlukijana taas ansiokkaasti toimineeseen TomTomiin syötettiin käskyksi navigoida Saint Gervais Les Bains nimiseen mestaan Fransmannien majoille. Ennen kuin päästiin edes perille ja ranskalaisten viinien kimppuun, oltiin umpitunnelissa pidemmän aikaa:


Oikeastaan oli virheliike mennä tuon Mont Blanc tunnelin kautta (eli Courmayerin liepeiltä Italian puolelta Mont Blanc tunnelia pitkin Chamonix:n liepeille Ranskaan) vaikka se oli meille matkallisesti n. 50km lyhyempi reitti. Se on kalliimpi ja helkkaristi ruuhkaisempi kun toinen Mont Blancin massiivin alitus, eli St Bernardin tunneli, joka menee Italiasta Sveitisin puolelle. St Bernardin tunnelille menevä tie on mukavampi ajella ja se tunneli on puolet halvempikin. Mont Blancin tunneli kustansi järkyttävät 31€ suunta, edestakainen olisi ollut muistaakseni 42€. St. Bernardin tunneli maksoi paluumatkalla 18,70€ suunta, "meno-paluu" olisi ollut 21€.
Noh, kunhan olimme umpitunnelista ja sen kustannuksien aiheuttamasta järkytyksestä toipuneet, oli aika ihailla ihan kivoja maisemia Ranskan puolella:


Gay-ystävälliseksikin mainostetun hotellimme Liberty Mont Blancin check-innin alkua (klo 16-->) odotellessamme rykäistiin lounaskuppilalla suoritetun pit-stopin jälkeen Raktorilla läheisen hiihtokeskuksen Le Bettexin maisemiin (n. 1300m) kusettamaan suurpetoja:



Tuolla jossain sumun takana oli vissiin Mont Blancinkin huippu...

Pikku retkeltä palattuamme päästiin vihdoin huoneeseemme, jossa ladattiin tovi akkuja iltaa ja tulevaa Vuoristokiipeilyä Mont Blancin rinteillä varten.


Aperatiivit hoiti hommansa ja lähdettiin kylille iloisissa tunnelmissa hakemaan jotain kiinteääkin ravintoa. Ihan jees pizzalätyt löytyikin, särpimiksi tietty pullo punkkua ja jälkkäriksi melko jämäkkä "il Generale" jäätelöannos (pari vaniljajätskipalloa jotka ui n. gallonassa viskiä). Loppuillasta sitten reippailtiin "pienessä" laitamyötäisessä takaisin hotellin baariin yömyssyille


Onnistuneen illan jälkeen keho oli aamulla valmiina kuin partiopoika kirmailemaan pitkin vuorenrinteitä. Aamuappeen jälkeen pienimuotoinen henkinen valmistautuminen meditoiden (suom huom: n. 20min tirsat jonka aikana rukoilin aspiriinin hoitavan hedarin kuriin ) ja oltiin valmiina kymmenen jälkeen taistoon. Emännän ohjastaessa Raktoria paineltiin Chamonixiin tarkoituksena painella melkein 4km korkeuteen. Vaan eipä natsannu. Typerät fransmannit pelkäsivät vissiin meidän hurjia verikoiria, joita ei hyväksytty köysiratahissiin vaikka kuinka koitettiin maanitella lipunmyyjävirkailijaa. Kun ei niin ei. Ihme touhua, suurta suomalaista ajattelijaa hieman mukaellen todettiin: Ranska on paska maa.

Plan B oli onneksi plakkarissa, joten otettiin pinion-rack juna Chamonixista Montventersiin (n. 1900m) ihmettelemään "jäämerta", eli Mer de Glace nimistä apajaa.


Jäätikkömerta:


Todella mystisen näköinen sumukeskittymä vuorilla jäätikön yllä:




Loivasta darrasta huolimatta oli kyllä makee puolen päivän retki, vaikka Mont Blanc panorama jäikin näkemättä, tattikset ranskalaisten tiukkapipoisuuden. Dallailtiin vielä tovi Chamonixssa ennen kuin suoritettiin siirtymä kämpille pienimuotoisella lähikylien sight-seeing ajelulla höystettynä.

Veripedot oli päivän savotasta "hieman" väsyneitä, joten jäivät ihan mielellään huilimaan kun lähdettiin ilta-apetta kyliltä metsästämään:


Ilta oli "vähän" rauhallisempi edelliseen verrattuna, taisteluväsymystä vissiin, jota ei ainakaan helpottanut runsas ja maittava iltasapuska.

Seuraavana aamuna kotia kohti, Mont Blanc tunnelin sijasta keksimme siis kiertää hieman pidemmän lenkin Sveitsin kautta St Bernardin tunnelille, josta päästiin Aostan liepeille Italian puolelle. Matkalla pysähdyttiin muutama kerta hieman reippailemaan tai muuten vaan jumittamaan ja nautiskelemaan auringonpaisteesta.
La Forclaz (n. 1500m):


Taidekuva peilin kautta traktorikaravaanista


Oli muuten aika veikeä elämys, kun tuolta La Forclazista, jossa oli varjossa n. +5 astetta lämmintä, ajettiin pysähtymättä parin kymmenen kilsan päähän kämpiltä (pysähdyttiin Autostradan varrelle Burger Kurkoon terveysruokalounaalle). Ihmettelin, että mikä lie bugi Traktorin lämpömittarissa, kun näytti +28 astetta. No, oven avaamalla ja ulkoilmaan astumalla selvisi, että eipä ollut bugi. Milanon liepeillä oli siis vaan törkeä helle. Kämpille kun päästiin, niin varjossa näytti mittari +24 astetta

Hauskana havaintona tuolta retkeltä jäi se, että ranskalaiset on tosiaankin jotenkin töykeämpää ja "jäyhempää" porukkaa kun italialaiset. Eron huomaa tuommoisella pikareissullakin selvästi. Ei nyt toki mitään suoraa *ittuilua tms, mutta italialaisten välittömyys, lämpö ja "relampi" asenne on oikeasti paljon mukavampaa kun ranskalaisten välinpitämättömyys ja jonkinasteinen töykeys. Sen vaan unohtaa, kun täällä "työkseen" asustaa.

Semmoistä tällä erää armaat höpönassu-saabistit ja vielä kaapissa olevat wannabe-volvistit Tässä pitää reilu kolme päivää huhkia vielä töitä (plääh) ja perjantaina pukkaa appi & anoppi kyläilemään. Suunnaksi otetaan viikonlopuksi (pe-su) Riva del Garda, kaupunki Garda-järven pohjoiskärjessä. Eli traktorilla on edessä kovat paikat anopin hovikuljettimena, raporttia pukannee sieltäkin

[V.J.S]

Moikkelis vaan kaikki pullamössön ystävät On taasen aika hälventää sitä salaisuuksien verhoa, joka mystisesti leijuu edellisen raportin jälkeisen ajanjakson yllä!

Elikkä siis vajaa pari viikkoa sitten perjantaina pukkasi appihenkilöt kylään. Rykäisimme vasta puunatulla traktorilla perjantaina ajoissa iltapäivällä matkaan lähtien Riva del Garda nimiseen loma- & hotellikompleksiin.
Perille päästiin vailla ongelmia, mutta ensi töikseen piti ihmetellä, että olimmeko todellakin yhä Italian puolella. Sen verran väkevä germaaniedustus tuolla Rivalla oli ja kaikenlisäksi hotellin ilmoitustaululta bongattiin paraatipaikalle lätkäistyt postikortit: "Terveisiä Oulunsalosta" ja "Turku Åbo".
Onneksemme sesonki oli hyvinkin alhainen visiitimme aikaan, joten ei tarvinnut lampsia jonossa turistilaumojen perässä. Liikkuminen oli siis ruuhkatonta, ravinteleissa hyvin tilaa ja hinnat kohtuulliset. Hintataso oli muuten oikeasti jopa halvan tuntuinen ökyhintaisen Mont Blancin jälkeen (esim. litra talon punkkua 9€, kahden ruokalajin todella herkullinen menu 10,50€, tuopponen ohrasimaa 3...3,50€).

Perjantai-iltana lähinnä käytiin sapuskalla ja pidettiin sadetta. Lauantaina päiväkin paistoi, joten heti aamusta liikenteeseen! Kohteena oli Malcesinestä Monte Baldolle menevä köysirata (http://www.funiviedelbaldo.it/eng/funivia.asp), mutta totta hitossa siitä oli huipulle menevä osa säpissä. Kynnettiin "väliasemalle" traktorilla (korkeammalle ei tietä pitkin juurikaan päässyt), kun ei huvittanut maksaa vajaasta kyydistä ja käppäiltiin hieman vuoripoluilla.

Saabistin kiusaus: "tosta ku mä vähän vaan tuuppaan..."


Vähän maisemaa vuorenrinteeltä:


Anopin suht.voimakkaalle korkeanpaikan kammolle oivaa shokkihoitoa tarjoillutta vuoristotietä rytisteltiin takaisin järven rannalle ja käppäiltiin vähän Malcesinessä. Oikeen fantsu pikku kylänen.



Pysähdyttiin ohimennen "kotikaupungissamme" Rivassa ravitsemassa kehoa ja kiusaamassa verikoiria pakottaen ne poseeraamaan vastoin tappajanvaistojaan:



Sitten totuttuun tapaan traktoroitiin taas umpitunnelissa, tällä erää kohti Lago di Ledroa:


Etukäteishehkutukseen nähden loiva pettymys, koko järvi oli vissiin rempassa tms. Ympäri menevä tie oli suljettu remontin takia ja rantaakin "ehostettiin" monessa kohtaa. Lähdettiin aika pikaseen poispäin. Ledrolta alaspäin tullessa traktorinkuljettajaa a.k.a. allekirjoittanutta moitittiin takapenkkikuljettajien toimesta kovaan ääneen, kun kehtasin mennä kuittaamaan serpentiinitien mutkassa tilaa ohitukselle antaneen turistiwagen Transitin ja muutoinkin "verkkaista" ajotyyliäni aina aika-ajoin "kehuttiin"
huom: en tosiaan mitenkään kaahannut, mutta italialainen ajoittain hieman aggressiivinen liikenne yhdistettynä kapeisiin vuoristoteihin ja korkeanpaikankammoiseen anoppiin kirvoitti aika ajoin "palautetta"

Seuraava kohde olikin Cascata Varone, eli Varonen vesiputous (http://www.cascata-varone.com/index_en.htm).
5€ per lärvi nyhdettiin portilla ja lievää epäilystä oli ilmoilla, että lieneekö maksun väärti. Voi jumal'vita vieköön, että oli turhaa se epäily. Aika perkeleen vaikuttava mesta, jolle kuvat ei oikein tee oikeutta. Eroosion muokkamassa kalliohalkeamassa on siis vähän vajaa 100m korkea vesiputous enkä ole kyllä missään ikinä nähny mitään vastaavaa.
Yksi huonohko otos tossa alempana, ja ei, siellä ei satanut, vesi roiskuu putouksesta

"Luolan" alemman tason sisäänmeno:


Oli aika cool mesta, ei mikään ihme, että "puiston" muokkaus turistikohteeksi alkoi jo vuonna 1847, jolloin ensimmäiset käveltävät polut luolaan tehtiin/louhittiin.

Suhteellisen vilkkaan lauantain jälkeen iltamättö kotikylällä ja muutamaa drinksua myöhemmin sitä oli aika valmista kauraa petiin.
Sunnuntaina sitten aamuappeen jälkeen ajeltiin Desenzanoon, jonne dumppasimme appihenkilöt ja jatkettiin petolauman ja emännyyden kera kotiin.

Niin, siis viime kesänä olimme armaan vaimon kera poikenneet jo etelägardalla (Sirmione ja Saló), siihen nähden pohjoisgarda oli kyllä aivan erilainen, omaan makuun ainkain paljon hienompi ja kiinnostavampi. Kuten yleensäkin näissä maisemissa, mikäli ei viihdy vellovien turistilaumojen ylikansoittamissa turistirysissä, kannattaa retki ajoittaa sesongin, joka alkaa joskus kesäkuun loppupuolelta ja jatkuu syyskuun alkuun, ulkopuolelle.

Taaskaan ei mittään ylläreitä traktorin toimesta, säästelee varmaankin porsimisia sitten kotomatkalle Kotomatka siis koittaa jumankekka sentään jo kuukauden päästä. Huh, niin se aika rientää. Sitä ennen on kuitenkin edessä vielä seikkailu poikineen.

Huomenna lähdemme koko onnellinen perhe kohti Firenzeä ja sen lähiseudun viiniviljelmiä! Yksi yö notkutaan Firenzessä ja pari yötä viiniviljelmien liepeillä Chiantin alueella
Matkaan otetaan myös fillarit (viininmaistajaiset voi olla vähän kosteita tilaisuuksia...), eli traktorin porsiessa päästään sitten ainakin munamankelilla hitaasti kotio päin

Semmosta tällä erää, ennen kuin saaga loppuu, niin se jatkuu!

[V.J.S]

Jumalan terve, arvoisa saab-yhteisö!
Minä täällä taas häiriköin ja vien bittiavaruudesta tilaa lätinöilläni. Koska olen lupausteni mittainen mies, on siis aika tuupata eetteriin wappuwiikonlopun tapahtumat. Tämänkertaisessa traktoriraportissa on luvassa palavaa asfalttia, läheltä-piti tilanteita ja teknisiä ongelmia kulkuneuvossa! No, joko läikkyi kirnupiimät pussihousuille odotuksen aiheuttamasta jännityksestä? Menikö rusinapulla väärään kurkkuun silkasta kiihtymyksestä? Relax vaan ja lue eteenpäin, kaikki paljastetaan vaikka ette haluaisi!

Jo vain, torstaina aika tarkkaan 13:02 suoritettiin meikäläisen työmatkakulkineen eli Esperia-merkkisen laatupyörän pakkaaminen traktorin syövereihin työpaikkani sisäänajoportin vieressä Milanon karunkauniissa Pero-nimisessä betonihelvetissä ja polkaistiin polle kohti etelää. Eleetöntä navigointia tarjoavaan TomTomiin syötettiin suuntimaksi tällä erää Firenze ja siellä Leonardo da Vinci niminen hotelli.
Nälkä hieman kurni suonissa, mutta pit-stop paikalla todettiin ruokajono melkoiseksi, joten ostettiin vähän purtavaa mukaan ajomatkalla syötäväksi. Eipä aikaakaan kun meinasi mennä kolmioleipä väärään kurkkuun. Autostraadaa perinteiset 130km/h (navigaattorivauhtia) kyntäessämme lensi vastakkaiselta kaistalta betonivallin yli julmetun kokoinen kanalintu, oikeasti oli varmaan likemmäs fasaanin kokoluokkaa. Pulu oli ottanut osumaa jo toisen suunnan kaistalla ja lensi suoraan vastapalloon traktorin tuulilasin nurkkaan. Julman pamauksen se piti osuessaan, mutta onneksi osui niin reunaan/ovenkarmiin, että ei mennyt klasi säpäleiksi.
Siinä vähän linnun maallisia jäänteitä:


Eikä ne menomatkan tiukat tilanteet vielä siihen loppuneet! Vajaa 100km ennen Firenzeä oli Autostradalla tietty jonkunsortin insidentti, minkä seurauksena saatiin jumittaa likimain paikoillamme kolmisen varttia. Onnettomuuspaikalla ei näkynyt kun yksi hieman keulasta lintassa ollut Clio ja pari ilmeisesti todistajiksi pysähtynyttä ehjää autoa. Kummastusta sen sijaan herätti se, että tiellä oli pieniä tulipesäkkeitä, joiden ylitse ja ohitse piti pujotella. Ihan kuin olisi ollut jotain palaneen renkaan jäämiä tms. Tämän viivästyksen ansiosta saavuttiin Firenzeen kesken muhevimman ruuhka-ajan, mikä tiesi sitä, että viimeiseen viiteen kilometriin kaupungin läpi meni aikaa semmonen likimain tunti. Kyllä siinä alkoi hermo kiristyä itse kullakin säädyttömyydellä.

Italialaisittain jalkakäytävälle parkkeeratusta (se on ihan hyväksyttävää kunhan muistaa käyttää hätävilkkuja ) traktorista räpsästy kuva hotellin sisäänkäynnin edessä, kuvassa myös pientä ruuhkantynkää, josta saatiin siis naatiskella koko rahalla:


Firenze oli ihan nätin oloinen mesta, joskin hinnoissaan. Vähän käppäiltiin Piazzale del Duomon ja Ponte Vecchion maisemissa ennen kuin dumpattiin pedot hotellille ja mentiin vetämään ilta-ape perinteisellä litran amforalla talon punkkua ryyditettynä.

Piazzale del Duomon maisemia:


Ponte Vecchio:


Elävästi tuli poikain peliä katsellessa mieleen lapsuuden fudissessiot, jossa pallon puskiin potkinut sai sen sieltä itse noukkia;
"Se joka vetää hakee" oli tapana huutaa


Jäi siis aika pintapuoliseksi tuo Firenzen ratsaaminen. Tarjolla olisi ollut vaikka David-patsasta galleria Uffizissa tai Michelangelon "terassi", josta näkee Firenzen siluetin jne, mutta eipä yhdessä lyhkäsessä illassa paljoa kerkiä. Retken päätähtäinhän olikin tutustuminen Toscanalaiseen maanviljelyyn, tarkemmin ottaen viiniviljelmiin. Siispä seuraavana aamuna aikaisin hämmentävän hyvän aamupalan jälkeen kohti Chianti-nimistä aluetta, tarkemmin San Casciano in val di Pesa:a ja siellä Mercatale-nimisen kylän liepeille.

http://www.booking.com palvelun kautta google-mapsiin pohjautuvilla ohjeilla löydettiinkin jo likimain viiden kilometrin päähän hotellilta keskelle teollisuusaluetta. Uskollisen TomTomin vankkumattomilla vinkeillä päästiin jo parin kilsan päähän hotellilta jonkun kirkon pihaan. Ei huono. Loppumatka fiilispohjalla ja löytyihän se kortteeri pienen säätämisen jälkeen. Eikä muuten ollut huono valinta! Villa Belvedere Dimora Storica, kuten koko komeuden nimi kuuluu, veti vertoja melkein jopa Paippisten Kartanolle. Viimeisen päälle hienoissa toscanalaisissa maisemissa n. 100hehtaaria tiluksia ja 1600-luvulle historiaa omaava kartano ympäröivine rakennuksineen, jotka on kaikki kunnostettu vimosen päälle pieteetillä.

Sypressien reunustama tie kartanolle (ja kartanovolvo )


Päärakennus viini & oliiviviljelmiltä kuvattuna:


Kartanon viilentelyfasiliteetti:


Joku urpo turisti ei voinut vastustaa kiusausta:


Oli kuulemma kaikki hotellin ylemmällä patiolla istuskelleet tulleet reunan yli kurkottelemaan ja katsomaan, kuinka joku hullu uskaltaa uida näin kylmällä ilmalla (n. 22-25astetta varjossa). Baaria pitänyt neitokainenkin ihmetteli villapaita päällään, että ihanko oikeasti kävin uimassa. Totesin olevani suomalainen, jolloin sain osakseni hyväksyviä (vai oliko se sääliviä?) nyökytyksiä Tuntuu paikallinen tapa olevan, että kelit katsotaan kalenterista...

Kahden hengen "huone" minkä olimme varanneet oli semmoinen parissa kerroksessa oleva huoneisto, jossa keittiö, olohuone, wc & pesutilat ja yläkerrassa makuuhuone. Kalusteet oli antiikia, kaksikin ILP:a ilmastointina, kaksi telkkaria jne. Ihan tolkuttomasti paljon hienompi mitä oli varauksen yhteydessä annettu ymmärtää.
Kahden hengen "huone" :


Muutoinkin koko kartanohotellikompleksi oli vähän parempien ihmisten mesta, rähjäinen traktori sopi oikeen upeesti uudenkarheen G-mersun ja Quattro-crossovermikälie olympiavolkkarin kanssa samaan edustuskulkuneuvokatokseen


Näkymää illan hämärtyessä kämpän edessä olleelta terassilta/patiolta:


Lauantaina ajeltiin Greve in Chianti nimiseen kylään suunnitelmana hiukan maistella viNkkuja Le Cantine nimisessä mestassa (http://www.lecantine.it). Oli aika hupaisa paikka itse asiassa tuo kanttiina. Senkun latas rahakortille krediittiä ja maisteltavana oli yli 100 eri viiniä eri hintaluokissa. Jakeluhärveli lirautti aina lasinpohjalle maistiaiset ja velotti viinin hintaluokan mukaan joka lirauksesta (alk. 0,6€/maistiainen), sitten lasi huuhdeltiin ja otettiin seuraavasta mielenkiintosen olosesta butelista maistiaiset jne.
Asiantuntevasti esitetty asiantuntijaa:


Tosta tietty ostettiin parit lekat jokaista Paippisiin tuomisiksi. Noita voi Kabanossin kanssa sitten imailla tai vetästä vaikka pohjat ravinteli-iltaa varten:


Jos olisi joku veripedoista keksinyt ryhtyä sairastamaan, niin apu olisi ollut lähellä. Tohtori Fagotti päivystää Grevessä


Puolenpäivän tienoilla mentiin takasin "hotellille", duunattiin pick-nick eväät ja lähdettiin ratsaamaan tiluksia.
Oliivipuun varjossa viiniviljelmien keskellä eineellä:


Fillarit oli siis otettu mukaan, tarkoituksena fillaroida hieman Toscanan maaseudun maisemissa. Kertakaikkisen upea idea, mutta ne aiemmin hehkutetut tekniset ongelmat puuttui peliin alkumetreillä. Yleensä ah niin luotettava työmatkakulkine Esperia päästi ilmat takakumistaan ekan parin kilsan matkalla ja se oli siinä. Noh, pumpulla sen verran lisää ilmaa kumekseen että pysty sotkemaan takas hotellille:


Fillariretken peruunnuttua loppupäivä sitten notkuttiinkin patiolla auringonpaisteessa nautiskellen Grevestä hihaan tarttuneita ostoksia, poikettiin "hotellin" baarilla maistelemassa tilan tuotteita (juustoja, leikkeleitä, viinejä, oliiviöljyä ja grappaa) ja ihmeteltiin elämän menoa. Ei olisi juuri parempi päivä olla, kertakaikkisen upeeta settiä.
Verikoira hämää vastustajaa hetkeä ennen tappavaa hyökkäystään pation muurilta:


Isäntä itse kehittää keskikehoa ja pronssista rusketustaan samalla kun pohtii viiniviljelmien fundamentaalisia lainalaisuuksia ja geometriaa:


"Hotellin" baarilla:


Taas se aurinko laski:


Sunnuntain ohjelmassa oli aamupala ja kamojen pakkaus. Puoli kympin pintaan aamulla nokka kohti Lucernaten valoja. Tiet oli likimain typötyhjät ja ilman pit-stopin puolikastakaan suoritettu siirtymä oli nopea.
On nuo muutamat aikaisemmat reissut olleet semmoisia suht. vauhdikkaita, joten tämmöinen parin päivän rauhallinen elbailu maaseudun maisemissa teki todella kyttyrää!
Traktori jatkaa eleetöntä kyntämistään ja Esperia ominaista porsimistaan. Eli siis ei mitään ihmeitä sillä rintamalla! Toistaiseksi ei ole sen kummempia pläänejä loppukuukaudeksi, mutta eiköhän tässä jotain kehitellä. The tractor-show must go on.
Näillä puheilla täältä tähän.

[V.J.S]

Toistaiseksi ei ole sen kummempia pläänejä loppukuukaudeksi, mutta eiköhän tässä jotain kehitellä.

Molskis ja polskis vaan takatukat ja muut peräkammarien mahtimiehet (ja ehkä vähän naisetkin?)!
Kuten oraakkelin tavoin aiemmin povasin, niin traktoria odottaa / odotti taas uudet seikkailut. Valitettavasti nykyiseen olinpaikkaan siirtyessämme unohtui ottaa mukaan kameran piuha eikä läppäri ymmärrä muistikorttien päälle sen enempää kun normisaabisti laatuautoilusta, on kuvasaldo hieman puuttelinen. Toki jokunen toissaviikkoinen otos löytyy alempaa niille, jotka näkevät aiheelliseksi tuhlata rajallista elämäänsä tämänkin suolituotoksen selailuun.

Vajaa pari viikkoa siiten pukkasi armaan waimon ystävätär kyläilemaan, a.k.a. täydentämään kenkävarastojaan (retki oli tosin siltä osin huonohko, kun mukaan kohti Härmää läksi vain 15 paria uusia varvastimia). Viikonlopuksi kehitettiin jotain normaalista poikkeavaa programmia, sillä Vierailevan Tähden aiemmat vierailut oli ajoittunut myöhäissyksyyn / talveen. Niinä ajankohtina Milano on likimain yhtä viehättävä kuin Korson juna-aseman vessa perjantaina puoliltaöin. Siispä traktorin kokka survaistiin murhaavan alaväännön saattelemana lauantaina kohti Lago Deliota, joka on pieni tekojärvi Lago Maggioren koillisnurkassa. Mesta oli oman kullan kanssa fantsuksi rankattu jo edelliskesänä firman Hiivatilla heitetyllä reissulla, joten sinne siis.

Veripeto suojaa suojaa selustaa:


Vieraileva Tähti zoomailee Ixuksella keskellä siirtolohkareita:


Kertakaikkisen fantsu mesta, erikoismaininta siitä, että kun läheisen Lago Maggioren kylät ja pienenpienet rannat pullistelee turistivyöryn ylikansoittamina, on tuolla Lago Deliolla yleensä tilaa vaikka kuinka. Harmi kun on kuitenkin reilun tunnin päässä kämpiltä, ettei sinne viitsi joka viikonloppu ajella, muuten olisi käyty useamminkin.

Sunnuntaina suunnattiin sitten Afrikkaan, safarille tietenkin. Kuten italiassa yleensä, myös Safarille mentiin, kuinkas muuten, jonottamalla. Niin, siis mikäli joku ei sitä vielä tiedä, niin italiassa jonottaminen on kansallishuvia. Jos jossain ei ole jonoa, niin se tehdään. Esimerkiksi supermarketin kassa: mikäli jonoa on alle kolme ihmistä, pitää ehdottomasti ruveta järjestelemään kuitteja aakkosjärjestykseen tai soittaa vaikka sukulaisille. Tai tietulli: jos jono vetää, niin pannaan pari maksuluukkua kiinni, niin pääsee Kansalaiset nautiskelemaan jonotuksesta jne. Näin myös Pombian Safari Parkissa. Sisäänajoportilla oli 4 tai 6 (ei jaksa muistaa) kassaa, ja keskimmäiselle helvatallinen jono. Kun saavuimme apajille, ei kassoja edes näkynyt. Parin minuutin jonotuksen jälkeen pyysin armasta waimoa lähtemään katsomaan, että mihin v**tuun tässä oikeen jonotetaan. Pari minuuttia myöhemmin armas waimo viuhtoo jonon vieressä, että tännepäin niinQ olis jo. Siispä emittoin atmosfäärin vinon liudan pienhiukkasia syöttämällä diesel-öljyä TDi-pumpun kautta maamoottorille ja viuhahdin woimasavupilven saattelemana satoja metrejä pitkän jonon sivuitse vapaalle kassalle. Italialaiset olivat kansallishuviansa harrastaen jonottaneet keskimmäiselle kassalle ja jättäneet huomioimatta vieressä olleet aukinaiset kassat. Jononmuodostuksen varmistukseksi myöskään puiston henkilökunta ei viitsynyt ohjata autokuntia vapaille kassoille.

Noh, kun kassalta oltiin päästy 17€/lärvätsalo köyhempinä, oli seuraavaksi vuorossa...kyllä, arvasit oikein, jonottamista. Tällä erää jonotettiin pääsyä itse safarialueelle, joka oli ehkä 3-5km pitkä mutkainen pikkutie eläinten keskuudessa. Safarialueen läpi ajamiseen tuhraantui aikaa hyvän matkaa yli puolitoistatuntia. Siis alle 5km ja 1,5h. Onneksi mestassa oli jotain nähtävääkin, muuten olisi saattanut alkaa viiksettämään.

Isoja tipuja:


Kamelibootsit, miehille jotka konttaavat omia polkujaan, etenkin perjantai-iltaisin:


Kirahvi kävi ymmärrettävästi kuumana sexy-hot volvoon (kuten kaikki pitkäsääriset tytsyt yleensäkin):


Savannien panzerwagen:


Onneksi oli jätetty omat verikoirat kämpille, olisi meinaan muuten Jellonan päiväunet loppunu lyhyeen ja alkanu harja pölisemään:


Esso:


Pepsodent, reikiä nolla:


Jepulis. Ihan fantsu mesta tuo Pombian Safari Park, joskin ehkä enämpi lapsiperheille suunnattu. Parasta antia oli tuo "Safari", jonka läpi voi ajella siis joko omalla autolla, bussilla tai minijunalla (bussi tai minijuna 2€ extraa per lärvi ja jokun vartti lisää jonotusta, jonka lisäksi ne suhaavat puiston läpi todella vauhdikkaasti, jolloin aikaa elukoiden kyttäämiseen ei jää juurikaan. Toisin kun omalla autolla ruuhkassa jumittaessa...). Kävellen ratsattavat alueet oli aika hanurista ja muutamassa paikassa elukoiden olot lähinnä säälittäviä. Koko komeuden tietysti kruunasi pusikkoon roudatut muovidinosaurukset (Jurassic Park ).

Niin, tuossa parisen viikkoa sitten poikkesin myös Kustannuspaikan Ihmis Resurssit osastolla. Siellä aina yhtä ammattitaitoiset työntekijät kertoivat ilouutisen: minulla oli vielä kaksi viikkoa pitämättömiä lomia. Käytännössä se tietää sitä, että tätä runosuonitukoksen aiheuttamaa verbaalista oksennusta tuotan ns. vapaana miehenä. Karvarnnelandiassa suoritettavat työtehtävät on tehty. Ainoastaan ensi viikon torstaina käyn toimistolla syöttämässä kollegoille karjalanpiirakoita munavoissa, mutta muuten tämä savotta on tehty. Loppuaika on lomaa ja reilun viikon päästä suunnataan toistaiseksi moitteetta rullanneen traktorin kokka kohti Lyypekkiä ja Finnlinesin lähtösatamaa.
Tätä proosaa suollan Diano Marina nimisestä eläkeläisten lomakylästä Ligurian rannikolta. Täällä käristetään nahkaa ja nautitaan viimeisistä päivistä Italiaa tämän viikon perjantaihin asti.
Tänään toki poikettiin kahdessakin ulkomaassa. Kuultiin nimittäin huhuja, että Monacossa olisi jotain moottoriurheiluja tiedossa ensi viikonloppuna. Pettymys oli suuri, kun kisatoimiston pihaan kurvattuamme saimme selville, että tractor pulling EI olisi viikonlopun ohjelmassa. Kuulemma jotain typerää formulakisailua Kaikenlisäksi olivat pilanneet Monacon kauniin satama-alueen kisakatsomoilla, joten eipä siellä ollu bajamajoja, parakkirakennuksia ja rakennustelineistä kyhättyjä katsomoita lukuunottamatta mitään nähtävää Tietenkin piti hieman näyttää todellista etenemisen meininkiä Monacon katuradalla, lähtösuoran jälkeisen mutkan ylämäkiosuus puikattiin traktorilla, sektoriennätys lienee paperia...
Kuten sanottua, kuvasaldo on toistaiseksi vajavainen, mutta koitan tänne vielä päivitellä ennen kuin kohdistetaan kokka kohti Lyypekin vapaasatamaa.

[V.J.S]

Ahem, kai se on pakko tuupata erittäin onnistuneen Ligurianretkenkin kuvat weppiin, kun niiden perään niin innokkaasti olette huudelleet

Kuviokelluntaa Diano Marinan ilmaisrannalla:


Huomatkaa orastava kalju, joka on tarkoituksella poltettu punaiseksi, ettei vesiskootterit jyrää päältä:


Urpo siinä nojailee toisen parvekkeen (juu, niitä oli kaksi) kaiteelle ja silmäilee samalla onnistuneen kulmikasta skandinaavista muotoilua:


Veripedot pitää kuria alakertalaisille parvekkeelta nro 1.


Tiistaina siis lähdettiin hiukan ajelulle. Ennen kuin päästiin ulkomaille, piti poiketa hieman pulikoimassa. Mikäli joku ihmetteli uutisissa raportoidun Välimereä höykyttäneen mini-tsunamin alkulähdettä, niin tässä syypää; fatso dyykkaa mololta (suom huom: suomi-italia sanakirjasta: molo = aallonmurtaja):


Siittä sitten n. tunnin mitaisen rantaelbailun, snorklailun yms. päätteeksi päästiin etiäpäin. Munako? Eiku Monaco:


Kuva räpsäisty traktorin parkkihalliin johtavalta kadulta. Tuosta poistuttiin sitten kuvassa esiintyvää formularataa pitkin rehvakkaan woimasavun saattelemana ohittaen monta (parkissa ollutta) Porschea, Ferraria yms. ohuen alaväännön omaavaa mukamas-urheiluautoa:


Munakon eiku Monacon ja Franskan jälkeen oli kiva palata kotimaahan:


Keskiviikkona oli vuorossa rantasessio edellispäivinä fillariretkellä (apartementosien vastaanotosta sai lainata könkelit ilmaiseksi max 3h kestäville munamankeloinneille) bongatun rantsun maisemissa. Joku äijä oli vähän kovemman luokan snorklailija, märkäpuvussa poijua perässään kiskoen lillui varmaan about 3h
putkeen meressä. Meikäläinen sen sijaan suoritti meditointiharjoitteitta virvoitusjuoman kanssa:




Oli ihan suhteellisen hyvää settiä. Ei nyt sentään Korsikan veroista snorklailumaastoa, mutta kuitenkin. Rakas waimo suoritti merenelävien bongailua paita päällä, kun oli päässyt kärähtämään "hiukan" edellisinä päivinä (aurinkorasvat on ihan turha keksintö...):


Joku päivä kämpillä veripeto iski puskista, koitin tietty taistella vastaan, mutta voittajasta ei ollut epäselvyyttä, selkeä selätys äänin 6-0:


Siinäpä nuita taiteellisia tilannekuvia.

Ihan noin niinQ yleisesti ottaen ihmettelen kovasti sitä, minkä takia Italialaiset änkee näille loma-alueille ainoastaan elokuussa, kun rannat on tupaten täynnä porukkaa, rafloihin pitää varata illallisaika pari-kolme päivää etukäteen ja muutenkin hinnat on vähintään kaksinkertaiset. Näin toukokuun lopulla meri on ihan parhaimmillaan, viilentää mukavasti mutta on kuitenkin tarpeeksi lämmintä, että sillä voi lillutella pitkään. Toki päästiin moneen kotivideoon, kun paikalliset villapaidoissaan kulkivat ohitse ja olivat äimän käkenä, kun jotkut uskalsivat jopa uimaan

Toinen jo aiemminkin havainnoitu asia sai vahvistust: mikäli eksytte Italian (tms) rannikkoseuduille / saarille, niin syökää hyvät immeiset niitä kalaruokia! Joojoo, raavas suomalainen läski...eiku siis mies ei raflassa syö kun verisen pihvin ja juomaksi kolmostuopin, mutta tässä asiassa kannattaa olla rohkea. Ei ne pursiseuran tai sählyjengin körrit vielä hinttapulina pidä, jos joskus sattuu laittamaan kalaruokaa suuhunsa.
Tuli meinaan taas pari lisäystä elämäni parhaimpiin ravintelimättöihin tällä reissulla. Spagetti "ai frutti di mare" oli taivaallista ja pääruoaksi tilaamani lautasellinen simpukoita oli jo lähes täydellisyyttä hipovaa, etenkin se soossi...näen siitä varmaan vielä märkiä unia pitkän aikaa. Eli jos eksytte meren ääreelle, syökää niitä mereneläviä! Eipä minulla muuta...

...paitsi se, että kotimatkan alustava suunnitelma on laadittu. Perjantaina lähdetään ja mikäli VAGin ja Göteborgin insinöörien yhteistyön helmi suo, niin sunnuntaina ollaan Lyypekissä ja maanantina lähtee Skandanaviekai:lta purtilo kohti auvoisaa isänmaata.

Jahas, taidanpa mennä saamaan lämpöhalvuksen, täällä on varjossa prkl sentään 30 astetta lämmintä...lääh...ei pysty...mää kualen