Maantiellä ajelen normaliisti sen rajoitus+10 mittarissa ja nyt keväällä on huomannut, että nopeudet ovat hidastuneet viime syksystä huomattavasti. Mikäli hitaampia sattuu edessä olemaan, en kauhean pitkäksi aikaa jää miettimän perään. Joskus näkee valojen vilkuttelijoita, mutta harvemmin on kukaan lähtenyt ajamaan perään puskurissa. Edelleen satkussa on mukava vilauttaa peruutusvaloja jos tuntee toisen tulevan liian lähellä.
Täysmittaista raskaan kaluston yhdistelmääkin on mukavempi lähteä ohittamaan hieman taaempaa kuin alleajosuojan tuntumasta. Ehkä parin kilometrin ajan ehdin ajaa perässä ja katselin kun pieni kippo lämmitteli renkaitaan heittelemällä autoaan viivojen välissä. Puolitutun suoran alkamista ennen olikin mukava laittaa käsi valmiiksi vilkulle ja oikea jalka valmiiksi ohitukseen. Eipä suoralla ketään vastaan tullut ja pikkukippo jäi vielä ihmettelemään yhdistelmän perään.
Harvoin omista peileistä näen siis kenenkään lähestyvän, mutta kyllä tarkkailen niitä silti aktiivisesti. En tiedä mistä tämä rutiini on itselle tullut, mutta eipä tuosta haittaa tosiaan ole.
